Heippa T ti!

Samantapaisia aikoja olen käynyt läpi erään ystäväni kanssa. Hänellä on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö ja skitsofrenia. Jälkimmäinen on pysynyt lääkkeiden avulla aisoissa, mutta hän on ollut välillä todella masentunut.

Toisinaan en ole kyennyt häntä auttamaan ja olen tuntenut itseni huonoksi ystäväksi. Tunnustamalla oman rajallisuuteni olen tehnyt palveluksen itselleni. Olen tajunnut, että enintä, mitä voin tehdä, on olla ystävä. Tarvittaessa olen kuulevana korvana. Vaikeina aikoina kiitän ystävääni pienistäkin asioista, vaikkapa siitä, että hän on noussut sängystä. Muistan sanoa välittäväni. Sitä ystäväni onkin tarvinnut minulta.

Olet havainnut oman rajallisuutesi ja ystäväsi tarpeen saada terapiaa. Se on hyvä! Se itsessään, että kannat huolta ystävästäsi, kertoo, että olet todellinen ystävä. Olet voinut auttaa ystävääsi enemmän kuin tajuatkaan. Muutoin hän ei kerta toisensa jälkeen turvautuisi sinuun. Miksi ystäväsi ei halua terapiaan? Tiedostaako hän avun tarpeensa? Voisitko sanoa, että vaikka pysyt hänen vierellään, et ole ammattiauttaja? Olisiko ystäväsi helpompi aloittaa terapia, jos lähtisit sinne hänen kanssaan?

Olet ollut niin lähellä ystäväsi pulmia, että oma jaksamisesikin on koetuksella. Kuinka tällä hetkellä voit? Onko sinulla ketään, kelle puhua tunteistasi?

Paljon voimia teille molemmille! 🙂👍

Olen myös tukija, mutta aikuinen ja tuettavani ovat olleet nuoria.

Nyt olemme jo paremmassa tilanteessa ja tämä tyttö on osannut kertoa mitkä asiat silloin alussa on auttanut.

Hänellä on vastaavanlainen koti: huutamista, hylkäämistä ja alkoholia.

Halaaminen ja välittäminen on hänen kertomuksensa mukaan auttanut eniten.

Luulen myös, että se on ollut hyväksi, kun olen lähes pakottanut hoitoon.

Yritä saada ystäväsi lääkärille ja kokeilemaan lääkärin avustuksella lääkkeitä. Lääkkeistä on masennuksessa oikeasti apua.

Ystäväsi kuitenkin tarvitsee muutakin. Minkä ikäinen hän on?

Hänellä on huono koti ja sitä kautta pelkkä lääkitys ei auta. Auta häntä ymmärtämään, että hän on sairastunut sen vuoksi, ettei ole saanut olla terveen perheen lapsi. Hän ei ole saanut osakseen hyväksyntää eikä rakkautta. Ei turvaa eikä ole saanut tuntea tuottavansa iloa tai merkitsevänsä jollekin jotain. (Luulen näin)

Yritä sanoa, että se ei ole normaalia. Se ei ole hänen oma vika, että hän on sairastunut. Se johtuu hänen saamasta kohtelusta. Yritä kertoa, mitä hyvää hänen olisi kuulunut saada. Yritä saada hänet tajuamaan se ero...

hups nyt tuli kiire, en ehdi enempää

Kertomasi herätti minussa hätää. Miten selviät jos todella kaverisi tekee jotain. Syyllistät itseäsi ettet kertonut muille? Mä jouduin siihen kamlaan tilanteeseen että olin ainut joka todella tiesi kaverin vaikeuksista, mutta en maininnut muille mitään. Vuonna-02 sain kuulla että hän oli tehnyt itsarin. Itkin ja huusin-miksen tehnyt mitään. Jotenkin sitä luotti siihen että elämä kantaa. Nyt suosittelisin sinua puhumaan jollekin luotettavalle aikuiselle, jonka ei tarvitse olla terapeutti ja kertoa kaikesta. Hyvä että kerroit edes täällä. Oikeesti mä tiedän miten paljon tuollainen vie myös sinun energiaasi.

Mutta jos olet päättänyt auttaa itse ystävääsi, joka on masentunut yms. et voi paljoakaan tehdä. Parasta on se että kaverisi tietää että olet aina paikalla kun hän sinua tarvitsee, toista hänelle että sinua voi "häiritä" vaikka keskellä yötä. Kerro että välität, sano että hän on sinulle tärkeä, etkä halua menettää hyvää ystävääsi. Et voi-jos hän ei halua-tehdä paljon muuta. Masentuneelle ei välttämättä tarvitse sanoa paljoakaan, riittää että toinen tietää ettei ole yksin.. Tätä on raskasta kirjoittaa, kun on itse kokenut samanlaista.

Mitäpä jos puhuisit ystävällesi, hienovaraisesti vihjaisisit että hän voisi sinun tuellasi hakea apua, jutella koulun terkkarille, luotettavalle opettajalle, kuraattorille.. Sano että olet kuitenkin aina hänen tukenaan! En osaa antaa kunnon neuvoja, mutta toivottavasti tästä oli edes jotain hyötyä. Muista että tuo ystäväsi kuluttaa nyt myös sinun voimiasi! Koeta jaksaa, ja elä myös muuten kuin masentuneen ystäväsi kautta. 🙂🌻

Kiitos tuhannesti kaikille vastanneille! 🙂

Eläväinen:
Sitä en tiedä, miksei ystäväni halua terapiaan. Luulisin, että yksi syy voisi olla ujous, ja toisaalta se, että hän ajattelee että hänenhän tämä huoli on, ei sitä tarvitse muille jakaa. Muiden ei tarvitse kärsiä siitä, kun hän on masentunut.
Luulen kuitenkin, että hän tiedostaa avuntarpeensa.
Jos hän ylipäätään suostuisi joskus menemään puhumaan ammattilaiselle, luulen, että hän kaipaisi jonkun tukea. Jonkun sinne mukaan. Olin se sitten minä tai joku muu ystävä, en siis ole hänen ainut.
Minä itse voin hyvin, ainainen huoli muista ei vie minulta keskittymiskykyä kouluun ja muuhun. Arvosanat on kiitettäviä ja hyviä.
Ja yhtälailla minäkin kerron ystävälleni, jos joku painaa. Jos on huono päivä. Ja hän kyllä huomaakin sen minusta ja tulee kysymään, mikä on ja haluanko jutella.

Emu:
Kysyit ystäväni ikää. Hän aloitti lukion tänä syksynä.

Whatever:
En syyllistä itseäni siitä, etten ole kertonut muille tästä, koska jos kertoisin, se veisi ystäväni luottamuksen minuun täysin. Meidän välit menisi tosi huonoiksi. En halua pettää hänen luottamustaan, vaikka hyväähän minä vain tarkoittaisin.

Ymmärrän sen, etten saisi kuluttaa itseäni tämän takia loppuun. En voi vaan antaa asioiden olla ja mennä pieleen, mutta se masentaa kun en osaa auttaa. 😞
Osaan kuunnella, osaan halata ja näyttää välittämiseni. Ystäväni tietää että voi aina tulla minun luokse jos on paha olla. Hän tietää, että minun kanssa saa aina itkeä jos siltä tuntuu. Ettei minulta tarvitse peitellä mitään tunteita.

Kiitos teille, ja pärjäilkää itsekin 🙂👍

T ti, se ettet osaa auttaa niin paljon kuin haluaisit, ei tosiaankaan tee sinusta huonoa ystävää! Olet todella välittävä ja lämmin; omalla toiminnallasi olet ansainnut ystäväsi luottamuksen! 🙂 Vaikka välittäisit miten paljon, hän ei hetkessä toivu ongelmistaan. Se EI ole vikasi.

Pelkäät, että jos kertoisit tilanteesta jollekulle aikuiselle, loukkaisit ystävääsi. Hän ei enää uskaltaisi avautua kenellekään. Ehkä onkin parempi antaa aluksi ystävällesi mahdollisuus hakea apua. Kertoisitko, että hän on hieno ihminen, joka ansaitsee ja tarvitsee kaiken mahdollisen tuen? Kysyisitkö, haluaisiko hän sinut mukaansa apua etsimään? Luulen, että moni aikuinen olisi otettu, jos hänelle avauduttaisiin näin tärkeästä asiasta. Sehän tarkoittaisi, että hän on herättänyt nuoren luottamuksen! Ystäväsi hyväksi saatat lopulta joutua etsimään apua. Yritä siinä tapauksessa ymmärtää hänen alkujärkytyksensä. Pidemmän päälle hän voi olla iloinen siitä, että olet uskaltanut tehdä sen, mitä hän ei itse ole tehnyt hyväkseen. 🙂👍

Hei!
Tunne on tuttu. Oma äitini on vaikeasti masentunut. Masentunutta ei voi kukaan auttaa, paitsi lääkärit jotka voivat määrätä lääkkeitä ja terapiaa, puhu sun kaverin kanssa siitä, jos sen vanhemmat painostaa sitä olemaan hiljaa niitten perheen ongelmista, niin sano, että nyt sen vanhemmilla ei ole mitään väliä. Ja sitä kautta, jos sun kaveri hakisi apua viranomaisilta, sais vanhemmatkin apua.
🙂🌻

Auttaminen on tosi hankalaa. Minulla on ystävä, joka auttaa minua välillä, ja välillä sanoo, ettei halua kuulla minusta priin viikkoon, sillä minulla on liikaa ongelmia, eikä hän jaksa kuunnella. Silloin olen vihainen hänelle, mutta minulla ei ole ketään muuta. Minusta ystävän kuuluisi olla vierellä juuri silloin kun on vaikeaa, eikä kadota jäljettömiin. Se sattuu. Olen monta kertaa ottanut yliannostuksen lääkkeitä, kun ystäväni on sanonut, ettei jaksa kuunnella. Kyllä ymmärtäisin sen, jos roikkuisin hänessä koko ajan, mutta jos silloin tällöin soitan tai lähetän sähköpostia, niin toivoisin kyllä, että siihen vastattaisiin.

Hei.

Eläväinen:
Kysyit, miksei ystäväni halua apua. Nyt tiedän sen. Hän ei halua apua tilanteeseensa, koska hän haluaa rangaista itseään siitä, että on antanut itsensä joutua tähän tilanteeseen. Koska hän ei ajoissa ymmärtänyt hakea apua, hän antaa sen kostautua nyt.

Koitan saada häntä ymmärtämään, että tilanteen voi edelleen korjata, sitä apua voi hakea nytkin ja sitähän kyllä saa kun rohkaistuu puhumaan jollekkin.
Kunpa hän vaan ymmärtäisi sen jonain päivänä ☹️