Maikki4 kirjoitti 28.12.2015 21:16

Välillä tuntuu siltä, että ei enää jaksa. Kuin kaikki romahtaisi päälle ja jäisin kaiken alle. Olen yrittänyt taistella pahaa oloa vastaan jo pari vuotta. Välillä menee paremmin ja välillä tuntuu siltä, että ei vain enää jaksa. Sillon, kun on paha olla ja kaikki tuntuu vaikealta pyörii mielessä vain kuolema. Tiedän että se ei ole oikea ratkaisu ja voi olla, että en pystyisi sitä todellisuudessa tekemään, mutta silti se pyörii mielessä ja tulee esille aina silloin, kun tuntuu pahalta. Viimeaikoina on ollut paljon romahtamisen tunnetta.. Olen itkenyt iltoja ja öitä, koska tuntuu että en vain enää jaksa. Pelkään, että vielä jonain päivänä romahdan.. Kuinka pääsisin kaiken tämän yli ja saisin kuoleman pois päästäni?

Moi maikki4
Mä en ehkä oo kaikkein paras henkilö sua auttaan, mutta mä yritän. Oon itsekkin kokenut vähän vastaavaa ja vielä tänä syksynä olin jo suunnitellut kuinka itseni tappaisin. Mutta en tehnyt sitä. Nyt varmaa oot sillee et mut pelasti kaverit. Ei, on kyllä hyvä jos on frendei, mutta ei se vältti auta. Voit toki koittaa jos puhuminen auttaa. Mulla auttoi se kun luin erilaisia kuolemaa käsitteleviä kirjoja. Lisäksi luin itsetunnon kehotuksesta kertovia tekstejä. Jossain vaiheessa nää tekstit sai mussa herätettyä elämänhalun. Tää halu sun pitää löytää. Syy miks elää. Vaikka se syy olis vain se et sä haluat, niin se riittää hyvin. Mieti mitä haluut tulevaisuudeltasi. Onko nää asiat sun unelmias? Haluatko toteuttaa niitä? Jos haluut sun pitää jatkaa, sä pystyt kyllä. Oot vahva, mä tiiän sen. Yritä löytää sisältäs elämänilo, halu elää. Tiiän et elämä on toisinaan tosi raskasta, mut kyl kaikest selvisi. Joskus on pitkiikin pahoi kausia,mut sit tulee taas se valoisampi aika. Kyl kaikki järjestyy, niin ärsyttävää kun we onkin mitään ei voi saavuttaa jos ei itse tee mitään. Mutta unohda itsemurha. Niinkuin sanoitkin niin ei siihen oo niin helppo ryhtyä, eikä se oo mikään vaihtoehto. Elämä on viä avoinna sulle, sä tuut löytään paljon hyvää elämässäs. Usko tai älä, eläminen kannattaa, toikin on vaihe jota sä varmaa tarviit kasvaakseks ihmisenä.
Anteeks mä oon tosiaan aika huono tälläsessä.

Mullakin on koko ajan sama asia sisko huomauttelee koko asian painostani tänään vesi hänen hiuksiaan en haluu tehdä sitä mut oli niin raivoissani/vihainen yritän laihduttaa itseäni koko ajan mulla on jotenkin mun äidin kanssa hyvät välit pystyn kertomaan hänelle kaikki mut joskus tulee asioita että paiskon oven menen käytävään uhon tekemään itsemurhan isällä on diabetes syyttää minua kaikesta ja koulussa menee hyvin mulla paljon kavereita ja mulla on pikkuveli rakastan sitä niin paljon☺️❤️

Kiitos hyvistä neuvoista, ehkä voisin kokeilla kirjojen lukemista.

En vain tiedä mitä haluaisin elämältä tai mikä olisi se syy taas päästä eteenpäin. Elämä tuntuu pysähtyneeltä.. Vain ikävät ja surulliset asiat muuttavat elämää. En tiedä minkä polun valitsisin kuljettavaksi, sillä kaikki tuntuvat mahdottomilta. Pystyn kyllä hymyilemään, mutta se hymy on vain ulkoista hymyä. Sisälläni kaikki tuntuu vain sekavalta.

Mietin aina usein tulevaisuutta ja pelkään sitä. Pelkään suuria tapahtuvia muutoksia, haluaisin että kaikki olisi niinkuin aina ennenkin. Haluaisin tämän kaiken sekavuuden, pelon ja ajoittaisen pahan olon katoavan pois..

Maikki4 kirjoitti 29.12.2015 21:17

Kiitos hyvistä neuvoista, ehkä voisin kokeilla kirjojen lukemista.

En vain tiedä mitä haluaisin elämältä tai mikä olisi se syy taas päästä eteenpäin. Elämä tuntuu pysähtyneeltä.. Vain ikävät ja surulliset asiat muuttavat elämää. En tiedä minkä polun valitsisin kuljettavaksi, sillä kaikki tuntuvat mahdottomilta. Pystyn kyllä hymyilemään, mutta se hymy on vain ulkoista hymyä. Sisälläni kaikki tuntuu vain sekavalta.

Mietin aina usein tulevaisuutta ja pelkään sitä. Pelkään suuria tapahtuvia muutoksia, haluaisin että kaikki olisi niinkuin aina ennenkin. Haluaisin tämän kaiken sekavuuden, pelon ja ajoittaisen pahan olon katoavan pois..

Moi
Sun ei tarvii viä tietää mitä haluut tulevaisuudeltasi, vaikka varmaan monestakin suunnasta tulee painostusta että pitää päättää jne. Sä voit elää niinku sust tuntuu. Mitä sun harrastuksia on? Mistä pidät? Sä voit myös valita useampiakin polkuja, kunhan ne on laillisia. Sun ei tarvii hymyillä jos et halua. Onko sun lähelläs joku jolle voisit puhua ja joka vois auttaa sua? Sä voit vaikka käydä puhumassa jollekin kuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle jos se osais auttaa paremmin. Usko mua, että kyllä ne hyvätkin asiat muuttaa elämää. Sulle on varmaankin sattunut elämässäs jotain vaikeeta, mutta älä huoli kyllä ne hyvätkin ajat tulee. Elämä hymyilee risukasaankin. Itsensä löytää kun on sen aika. Luulen että säkin löydät itses viä, ja et oo sen jälkeen enää niin hukassa. Kaikki järjestyy. Jos haluat ottaa enemmän selvää itsestäs ja siitä miks oot nyt siin mis oot tai sillee, nii kannattaa viettää aikaa muistellen, katsella vanhoi valokuvii yms. Ehkä samalla muistat myös että sun elämässäs on tapahtunut paljon hyviäkin asioita, jotka voi muuttaa elämää. Ehkä tää herättäis sussa halun elämään.
Tulevaisuutta ei tarvii pelätä. Kyllähän siä on paljon asioita, jotka pelottaa, mutta siä on varmasti myös asioita jotka tulee oleen upeita kokemuksia. Maailma on avoinna sulle. Peloista sun ehkä kannattais käydä puhumassa jonkun kanssa. Muutokset ei aina oo huonoja asioita, ne voi tuoda mukanaan jotain tosi upeeta. Kun sanoit haluavas sekavan olon yms katoavan pois, niin siihenkin mä suosittelisin että tutustut uudelleen itsees ja muistelet kaikkee, ehkä löydät muistoista jotain mikä on vaikuttanut suvun jollakin tavalla. Ja muutenkin.
Sori mä en oo kovin hyvä tälläsessä, en tiä yhtään auttaako noi vinkit sua, ne on vaan jotain mitkä mua auttoi joskus.
Jaksamisia!

Lissuw kirjoitti 31.12.2015 13:1

Maikki4 kirjoitti 29.12.2015 21:17

Kiitos hyvistä neuvoista, ehkä voisin kokeilla kirjojen lukemista.

En vain tiedä mitä haluaisin elämältä tai mikä olisi se syy taas päästä eteenpäin. Elämä tuntuu pysähtyneeltä.. Vain ikävät ja surulliset asiat muuttavat elämää. En tiedä minkä polun valitsisin kuljettavaksi, sillä kaikki tuntuvat mahdottomilta. Pystyn kyllä hymyilemään, mutta se hymy on vain ulkoista hymyä. Sisälläni kaikki tuntuu vain sekavalta.

Mietin aina usein tulevaisuutta ja pelkään sitä. Pelkään suuria tapahtuvia muutoksia, haluaisin että kaikki olisi niinkuin aina ennenkin. Haluaisin tämän kaiken sekavuuden, pelon ja ajoittaisen pahan olon katoavan pois..

Moi
Sun ei tarvii viä tietää mitä haluut tulevaisuudeltasi, vaikka varmaan monestakin suunnasta tulee painostusta että pitää päättää jne. Sä voit elää niinku sust tuntuu. Mitä sun harrastuksia on? Mistä pidät? Sä voit myös valita useampiakin polkuja, kunhan ne on laillisia. Sun ei tarvii hymyillä jos et halua. Onko sun lähelläs joku jolle voisit puhua ja joka vois auttaa sua? Sä voit vaikka käydä puhumassa jollekin kuraattorille tai kouluterveydenhoitajalle jos se osais auttaa paremmin. Usko mua, että kyllä ne hyvätkin asiat muuttaa elämää. Sulle on varmaankin sattunut elämässäs jotain vaikeeta, mutta älä huoli kyllä ne hyvätkin ajat tulee. Elämä hymyilee risukasaankin. Itsensä löytää kun on sen aika. Luulen että säkin löydät itses viä, ja et oo sen jälkeen enää niin hukassa. Kaikki järjestyy. Jos haluat ottaa enemmän selvää itsestäs ja siitä miks oot nyt siin mis oot tai sillee, nii kannattaa viettää aikaa muistellen, katsella vanhoi valokuvii yms. Ehkä samalla muistat myös että sun elämässäs on tapahtunut paljon hyviäkin asioita, jotka voi muuttaa elämää. Ehkä tää herättäis sussa halun elämään.
Tulevaisuutta ei tarvii pelätä. Kyllähän siä on paljon asioita, jotka pelottaa, mutta siä on varmasti myös asioita jotka tulee oleen upeita kokemuksia. Maailma on avoinna sulle. Peloista sun ehkä kannattais käydä puhumassa jonkun kanssa. Muutokset ei aina oo huonoja asioita, ne voi tuoda mukanaan jotain tosi upeeta. Kun sanoit haluavas sekavan olon yms katoavan pois, niin siihenkin mä suosittelisin että tutustut uudelleen itsees ja muistelet kaikkee, ehkä löydät muistoista jotain mikä on vaikuttanut suvun jollakin tavalla. Ja muutenkin.
Sori mä en oo kovin hyvä tälläsessä, en tiä yhtään auttaako noi vinkit sua, ne on vaan jotain mitkä mua auttoi joskus.
Jaksamisia!

Kiitos neuvoista.

En tiedä onko vanhojen kuvien ja asioiden muistelu hyvä asia, koska silloin kaikki ikävät asiat nousevat pintaan.. Minulla ei ole lähipiirissä tai missään muuallakaan ihmistä jolle puhua asioistani. Olen vain tottunut pitämään kaiken sisällä omana tietonani. Enkä oikein tiedä haluaisinko mennä puhumaan kuraattorille tai muulle sellaiselle, koska en halua muiden (perheen yms.) tietävän asioistani ja tilanteestani.

Tiedän vain sen, että en jaksa tätä tilannetta ja kaikkea enää kauaa. Tuntuu, että voimavarani ovat vähissä ja romahdan pian..

Sun ei todellakaan tarvitse jaksaa yksin. Puhu ehdottomasti jollekulle, jos vain pystyt? Itse olin 13vuotta puhumasta ongelmistani ja nyt se on kostautunut minulle.
Menneitten muisteleminen on ihan ok, kunhan hyväksyy, että sitä ei voi enää muuttaa. Siitä on voinut oppia jotain.
Toivottavasti tästä oli edes jotain apua.

Alle vuosi sitten kävin puhumassa joistakin asioista kuraattorin kanssa, mutta asiat menivätkin vain huonompaan suuntaan. Pelkään niin tapahtuvan uudestaan, jos menen puhumaan asioista. Tiedän, että hän yrittää vain auttaa ja tehdä parhaansa.

Kuten aiemmin sanoinkin olen tottunut selviämään yksin ja pitämään kaiken sisälläni. Ehkä myöskin tämän takia on vaikeaa mennä puhumaan asioista ulkopuoliselle henkilölle. En haluaisi muiden ihmisten (perheeni) saavan tietää ongelmistani tai siitä, että kävisin puhumassa jollekin ulkopuoliselle henkilölle. Pelkään, että perheeni vain huolestuisi eikä ymmärtäisi asiaa.. en jaksaisi heiltä kysymyksiä "miksi käyt kuraattorilla ja mistä puhutte"

Kaikki tuo kuulostaa niin tutalta. Paitsi, että itse kävin psykologilla.
Voin yrittää auttaa sua näillä viesteillä.
Oletko kirjoittanut asioita ylös? Omalla kohdallani se selkeytti ajatuksiani ja pystyin miettimään paremmin. Voiko se toimia sinun kohdallasi?