Koulun jatkuminen syksyllä
Masennus vie paljon voimia nyt kesällä. Poikaystävälle en osaa puhua koko ajan nätisti vaan alan huutaa kaikesta mikä ei mene niin kuin haluan. Saatan myös alkaa tönimään häntä. Myöhästelin koulusta hieman keväällä ja olin ilmeisesti liikaa pulisemassa tunnilla kaverin kanssa. Pitää oppia paremmaksi syksyn aikana. Tuntuu, että yksi luokkalainen on minulle vihainen, kun hän ei suostunut kevään lopussa millään vastaamaan kysymyksiini. Pitää varmaan pyytää anteeksi. En tiedä kenen kanssa haluisin koulussa edes liikkua. Haluan, että kaikki ovat kavereitani. Onko se liikaa pyydetty. Miten voi valita kenen kanssa on. Vaikeaa kyllä oli käytännössä vuorotella ihmisten parissa. Miksi pitää muodostua arvostelevia pikkuryhmiä.
Tuntuu välillä että kaipaisin keskusteluapua, mutta tuntuu ettei oikeanlaista paikkaa löydy. Koulun kuraattoori olisi suhteesa nopein, mutta ei anna minun puhuvan vaan suunnittelee omia aiheitaan. Psykoterapeutti suhde ei onnistunut. Tulin vain tosi vihaiseksi hänellä ja vuoden kuluttua mietin itsemurhaa taas. Ehkä mun sisälle on vaikea päästä. Kunnan psykiatrin aluepoliklinikalla on mahdoton käydä koulun kanssa. En voi olla koulusta pois, koska jäään silloin jälkeen. En tiedä edes voinko nyt kesällä mennä sinne tai onko lähetteeni enää voimassa. 😞
En ymmärrä ihmisiä, jotka käyvät baareissa. Ei siellä minusta hauskaa ole, vaikka olisi tuttuja kavereita ympärillä. En tietenkään tykkää myöskään tanssia, vaikka olen yrittänyt mielestäni kaikkeni ja antautua musiikille. En myöskään juo, koska yksinkertaisesti alkoholi maistuu tosi pahalle. Miksi sitä pahaa joisi. Kaveriporukassa tunnen itseni aina ulkopuoliseksi. En tunnu sopeutuvan uusiin koulun luokkiin tai löytävän hyviä kavereita, joista tulisi läheisiä. Olen varmaan liian outo tai inhottava muiden mielestä. Nykyisin en voi puhua tai avautua kenellekään. Olen yrittänyt pohtia mikä minussa on vikana. Luulen, että ihmiset ovat silloin muista mukavia, kun jaksavat hengata, tehdä yhdessä kaikkea, lähteä myöskin baariin tai leffaan, antavat itsestään kaiken irti esim. liikunnassa, eivät roiku liikaa muissa, omaavat omia mielipiteitä ja taitoja, eivät kysele liikaa ja ovat luotettavia. Olen aika vastakohta suurimmassa osassa. Minulla on myös todettu masennus ja uskon sen vaikuttavan myös ulospäin. Vaikea sanoa millainen olisin ilman sitä.
Tuntuu joka päivä hankalalta olla. Koulun ajatteleminen käy yhä raskaammaksi.Olen hermoissani ja vihainen joka päivä. Mukaviakin asioita on päivissä.
Olen luvannut itselleni kuntoilla vielä joskus. Tämä on taas niitä kesiä, jolloin se ei tunnu alkavan ja onnistuvan. Toiset tavoitteet tuntuvat niin matalilta ja silti menen niiden ali. Olen luonteeltani liian laiska ja sen päällä vielä masennus. Onneksi saan vielä kuitenkin aikaiseksi asioita. Olen luonteeltani myös tarkkaavainen, järjestelmällinen. Asiat muiden sanoin, pitää tehdä niinkuin minä haluan, ainakin osittain.
Mulla ei mene hyvin. Sanoin äsken poikaystävälle, etten halua asua enää yhdessä. Ollaan asuttu reilu vuosi. Luulen, että se ratkaisisi asioita, mutta ei se varmaankaan auta yhtään. Luultavasti tulisi vain synkemmät ajat ja tekemisen puutetta. Yritetään nyt järkevästi keskustella aiheesta. Jollain tavalla minut pitäisi saada terveeksi. 😭
koulussa oli vaikeeta. vedin lääkkeitä aika usein ja kaikki siellä ahisti. ku ihmiset tuijjottaa ja tuntuu et ne puhuu jotain musta. mä pelkään. kesällä on ollu ihan hirveetä! itken koko ajan ja satutan itteeni.mä luulin et kesä on ihana, arvet ovat kaksinkertaistuneet ja en oo minkäänlaisessa hoidossa ku kukaan ei tiedä että teen näin ja en kerro kenellekkään mitään. jos joku tietäis, niin mua hävettäis viiltely,sytkärit itkukohtaukset, lääkesäilöt... mä en kestä, haluisin niin kovasti huutaa maailmalle miltä musta tuntuu, mut pelkään et menetän mun viimesetkin kaverit. aattelin mennä puhuu jollekkiin terkkarille tai oppilaanohjaajalle, mut millanen vaitiolovelvollisuus niilä on? ei kai ne saa pakottaa mua hoitoon, kertoo mun vanhemmille tai toisille opettajille? riittää et jo yks ihminen pitäs mua hulluna! ja mun äiti sais rage kohtauksen jos tietäis. kaikki sanoo et oon niin pirtee ja ilonen. opettajatki kehuu joskus et nauran tosi paljon. siks kukaan ei varmaan musta mitään uskos, et mun hymy on vaan pintaa. mitä teen? 😞
Hei kaikille joita koulu ja sen alkaminen pohdituttaa!
SPR:n Nuorten liveryhmät eli ryhmächatit palaavat kesätauolta tiistaina 13.8. Silloin liveryhmän teemana on: Koulut alkaa. Liveryhmä on klo 18-20 ja se on avoin kaikille nuorille, joita aiheesta keskusteleminen kiinnostaa.
SPR:n liveryhmien ohjaajina toimivat Nuorten turvatalojen työntekijät ja vapaaehtoiset.
Tervetuloa mukaan jakamaan ajatuksia koulujen alkamisesta!