Koulukiusaamisesta!!

Koulukiusaamisesta!!

Käyttäjä susanne70 aloittanut aikaan 06.09.2006 klo 10:53 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä susanne70 kirjoittanut 06.09.2006 klo 10:53

Olen koulukiusattu ollut jo 7-vuotta. Koulussa kukaan ei puutu asiaan eikä välitä, vähätellään vain. Olen vaihtanut kouluakin, eikä auta. Nyt minut siirrettiin pienryhmään opiskelemaan, siellä on kyllä enemmän häirikkötapauksia.. tämä oli koulukuraattorin idea..vastaus koulukiusaamiseen, kun eivät muuta osanneet! Olenko minä nyt se häirikkö/syyllinen, kun minua kiusataan ja kiusaajille ei tehdä mitään? Sama kaikissa kouluissa! Äitini on perustanut adressin koulukiusaamista vastaan http://www.adressit.com/koulukiusaaminen_stop Kaikki kohtalotoverit,käykää pistämässä nimi alle! Ja kertokaa minulle miten te olette saaneet kiusaamisen loppumaan? 😝

Käyttäjä Vompatti89 kirjoittanut 12.09.2006 klo 17:41

Moi, mua ja kiusattii ala asteen toiselta ylä asteen loppuun asti, ei se joo helppoa aina ole ollut, mutta nyt on uusi koulu viimein ja uusi luokka ja uudet ihmiset, kiusaaaminen loppui kuin seinään, vaikka mun luokassa on niin vaihtelevaa porukkaa et ei oo tosikaa.. Mut KETÄÄ ei kiusata ekä ees syrjitä.. Oon ihan ihmeissäni tosta asiata 😀
Mut tosiaa nyt oon erittäin onnellinen et kaikki on vatallaa tosi hyvin 🙂 Toi on kyl tosi epäreiluu sua kohtaaa et sut siirretää jonnee erityisluokkaa sen takii et sua kiusataa ☹️ Mut nii se vaa menee et kiusattu siirretää muualle ja kiusaajat annetaa vaa olla..😟
Mä tosiaa toivon et sullakin toi tilanne menis ohi kuhan pääset seuraavaa kouluun, sulla nyt varmaa alkaa olla peruskoulu lopus vai kuinka? Mut hei ei muuta ku tosi paljo jaksamisia ja tsemppiä 🙂🌻 Sä pärjäät kyl 🙂

Käyttäjä arie82 kirjoittanut 03.10.2006 klo 23:23

Moikka!

Kukaan, joka ei ole itse kokenut monen vuoden koulukiusaus piinaa ei pysty sitä ikinä ymmärtämään. Ei pysty käsittämään, mitä jatkuva syrjintä ja nimittely tekee itsetunnolle.
Itseni kohdalla koulukiusaamista kesti koko kouluajan.
Nyt en nuorena aikuisena pysty käsittämään, miten jaksoin käydä joka päivä koulussa ja kotona esittää vanhemmilleni kaiken olevan hyvin.
Jouduin lapsena jatkuvasti valehtelemaan äitilleni kun tavaroitani varastettiin. Sain monet huudot kotona kun talvisin "hävitin" monia pipoja ja lapasia. Sain myös monta kertaa nyrkistä käsivarsiini. Mustelmia sitten selittelin kotona liikuntatuntien tapaturmiksi.
Myös kouluni opettajat sortuivat syrjintääni. Luokallamme oli yhdeksän tyttöä ja aina piti tehdä jotain paritöitä. Olin sen verran yksinäinen, ettei minulle ikinä löytynyt sitä paria ja jouduin sitten vaan menemään jonkun ryhmään.
Kukaan vanhempi ei uskaltanut puuttua, vaikka tiesi. (terveisiä lähetän joku päivä vanhaan kouluuni, kunhan vaan olen entistä vahvempi)
Ylä-asteella kiusaamiseni muuttui enemmän henkiseksi. Myöskään näistä ajoista ei vanhempani vielä tänäkään päivänä tiedä juuri mitään. Ainoastaan kerran kun minusta laitettiin seksi-ilmoitus nettiin ja pyysin vanhempiani tekemään asiasta rikosilmoituksen, koska olin tuolloin vielä ala-ikäinen ja puhelinnumerona oli meidän kotipuhelinnumero.
Listaa voisin jatkaa loputtomiin.. Koulumme seinään kirjoitettiin teksti, jossa luki minun olevan neekerihuora, lähikaupan ilmoitustaululle keksittyjä ilmoituksia minusta, haukkumista, päälle sylkemistä, yms.yms.
Kummallisinta tässä on mielestäni se, että kiusaamiseni loppui vasta ammattikoulun viimeisellä luokalla.
En vieläkään tiedä, miksi se olen ollut juuri minä joka on joutunut kokemaan kovan kohtalon?
Ehkä käyttäydyin väärin kun aina sopeuduin. Ite ajattelin aina, että kostaminen on tyhmää. En alistu, olen vaan vahva.
Nyt on ihanaa olla aikuinen. Olla ihanassa työpaikassa, kannustavien työkavereiden keskellä. Omistaa ihania ihmisiä ympärillä. Itsetuntoni rupeaa olemaan nykyisin melkein normaali, kiitos em. asioille. Ja onhan kouluajoista jo useita vuosia. Loppujen lopuksi kaikella on joku tarkoitus. En olisi oma itseni nyt ja arvostaisi itselleni nyt tärkeitä asioita ilman historiaani.
Voimia kaikille..

Käyttäjä Marska kirjoittanut 06.10.2006 klo 03:39

arie82 kirjoitti 03.10.2006 klo 23:23:

Nyt en nuorena aikuisena pysty käsittämään, miten jaksoin käydä joka päivä koulussa ja kotona esittää vanhemmilleni kaiken olevan hyvin.

Kiusaaminen voi kyllä todella hajottaa itsetuntoa. Mä olin yläasteen ajan koulukiusattu, monta kertaa aamulla kun lähdin kotoa kouluun niin en mennytkään sinne ja kirjoitin itse poissaolovihkoon vanhempien allekirjoituksen, ettei tarvitse muille sanoa asiasta.
Vasta ysiluokalla mulla oli pokkaa sanoa luokanvalvojalle, että omat luokkalaiset kiusasi mua. Meillä onneksi lv puuttui asiaan ja piti kiusaajille puhuttelun. Ääneen ei enää mua kiusattu, selän takana varmasti. En enää jaksanut välittää.

Mutta, koulun vaihtaminen auttaa monta kertaa kiusaamiseen, jos siihen on vain mahdollisuus. 🙂

Käyttäjä Zaana kirjoittanut 09.10.2006 klo 20:39

Moi..

Vasta usean vuoden jälkeen uskaltaa puhua siitä ääneen. Koulukiusaamisesta siis... Olen 22-vuotias nyt, olin lähemmäs, oikeastaan yläaste-ajan koulukiusattu. Kiusaajina toimivat lähes puolet luokastani. Luokkani koostui monesta koulusta, oikeastaan koulukiusaus alkoi jo ala-asteella mut pahimmillaan se oli yläasteella. Puolet luokastani olivat uskovaisia, samoiten luokanvalvojani. Luokassa oli 11 tyttöä ja 4 poikaa. Pojat kiusasivat eniten, ensin vanhemmat sanoivat et ne kiusaa kun ne tykkää. Mutta sitten kun siihen liittyi tytöt luokassa ja vuotta alempana olleet samansuunnan luokkalaiset, se ei ollu kivaa... Kenkiini laitettiin lunta, teljettiin jopa kerran yhteen komeroon. Ihana, pikkuserkkuni joka oli silloin opettajan ala-asteella. (olimme ns etäluokka yläasteella, vietimme yhden päivän viikossa ala-asteellani, se oli kokeilu silloin aikoinaan) Opettaja ensin ei huomannut asiaa, kommentoi vaa et onpas eräs nimeltä mainitsematon poika laittanut luokan uuteen uskoon. Muut luokassa olleet hihittelivät ym, ja silloin opettaja tajusi että jokin oli vialla.

Hän tuli komeroon, (komeron edessä oli pulpetteja, enkä siis itse päässyt ulos) huomasi minut itkemässä siellä ja pyysi mukaansa... Vei minut opettajainhuoneeseen, ala-asteen lempiopettajani oli siellä ja huomasi asian, kerroin kaiken mitä oli tapahtunut silloin ja mitä oli aiemmin tapahtunut. Luokanvalvoja ei juuri tuona päivänä ollut paikalla, joten hän ei tiennyt asiasta ja ala-asteen opettajat molemmat vaativat hänelle pitää kertoa kaikki. Koska olin ollut ala-asteella suosittu, ja siellä oli vankka tuki opettajilla mua kohtaa, pääsin pikkuserkkuni tunneilla kuuntelijaks ja aiemmin koulusta pois.

Kotona vanhemmat huolestuivat todenteolla, ja isä soitti suoraan yläasteen rehtorille. Emme kertoneet luokanvalvojalle ennenkuin seuraavana maanantaina. (olimme perjantait ala-asteella). Sain "puhuttelun" luokanvalvojaltani asiasta, koska en ollut hänelle kertonut asiasta vaan ohittanut hänet. Sanoin että kiusaamiseen oli puututtava tai jotain muuta tapahtuu. Rehtori oli myös samaa mieltä. Luokanvalvoja otti minut, sekä kaksi pahinta kiusaajaani puhutteluun, yhteisiin. Ja asian piti muka löytyä sopu, vaan eipä löytyny. Kiusaaminen jatkui.... Ja jatkui...

Kaikki tämä tapahtui ysillä, joten olin suuresti kiitollinen että peruskoulu loppui ja pääsin pois sieltä... Luokassani ei juuri tukijoita ollut, joku joskus, mutta eivät kukaan uskaltaneet nousta vastaan kiusaajia... Sattuu edelleenki kun muistelen aikaa...

Kiusaamista ei saisi tapahtua ollenkaan, seon väärin ja se on julmaa. Ja se jättänyt syvät haavat ihmiseen, tiedän sen....

Käyttäjä raukka kirjoittanut 10.10.2006 klo 14:46

Sinulle Susanna. Kiusaaminen on järkyttävää väkivaltaa eikä kenelläkään ole oikeutta tehdä toiselle sitä. Niinkuin sinuakin myös minua kiusattiin aikoinani ja pidin kaiken itselläni. Nyt jälkeenpäin kun olen jo kolmekymppinen kadun sitä etten jaksanut puolustaa itseäni. Kiusaamisesta on tutkittu että jo 3-6kk jälkeen opettajatkin syyllistyvät siihen, kiusattu on ikään kuin lokeroitu ja määritelty tietynlaiseksi. Mielestäni sinun on ehdottomasti puolustettava itseäsi ja ohitettava kyseiset kuraattorit. On ihmeellistä että juuri sinut on siirretty pois luokaltasi ja kiusaajat saavat jatkaa toimiaan. Mielestäni on hyvä muistaa että kiusaaminen on rikos ja sekä koulu että kiusaaja ovat rikosoikeudellisessa vastuussa tilanteestasi. Koulun tehtävä on luoda jokaiselle turvallinen kouluympäristö ja näin ollen puuttua tilanteeseen kaikin mahdollisin keinoin. En tiedä oletko ottanut yhteyttä koulunne rehtoriin, mutta suosittelisin sitä ja alueenne sairaalaan josta löytyy lastenpsykologi jolla myös on avaimet puuttua tällaiseen, myös kiusattujen osalta ihan lastensuojeluviranomaisten taholta. Rikosilmoituksellakin kannattaa auttaa rehtoria saamaan vipinää kinttuihin ja jollei mitään tapahdu HETI niin kyllä kehottaisin sinua tuon rikosilmoituksen jättämään. Muista että kiusaajat jatkavat tekojaan kunnes myös he saavat apua eli toimi myös muiden hyväksi sillä et varmasti ole ainut kohde.

Sinä olet arvokas ihminen tässä yhteiskunnassa ja valitettavasti ihmisten joilla on moraalia ja jotka pelaavat yhteikunnassa hyväksyttyjen sääntöjen mukaan usein joutuvat tällaisten ihmisten kohteiksi. Itselläni on kaksi ala-aste ikäistä lasta jotka ovat kummatkin joutuneet kiusankohteiksi. Äitinä ja kiusattuna otin niin kouluun kuin näiden muiden lasten vanhempiin tiukan linjan. En yksinkertaisesti suostu mihinkään vitkutteluihin enkä suosittele sinunkaan. Jos et ole kertonut vanhemmillesi niin nyt ois syytä kertoa ja pyytää apua. Mannerheimin lastensuojeluliitollakin on auttavapuhelin josta saa apua, ohjeita ja neuvoja. Mielestäni heillä on aiheesta kotisivutkin jossa tilanteiden kulku on kuvattu hyvin.

Voimia sinulle ja nyt alkaa uusi aika. Pääpystyyn ja puolusta itseäsi ja hae apua koulun ulkopuolelta. Uskon että näin alkaa tapahtua, koulunkin on pakon edessä puututtava.🙂👍

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 20.11.2006 klo 16:36

Nyt olen aikustan koulussa ja mun luokalla on jopa 50vuotias, mie olen toiseksi nuorin. Nuorten koulussa kiusattiin aika tavalla mutta ne olen niin käänätnyt että ihan oikein kun olen ollutkin aika häirikkö. ja omituinen lisäksi. Nyt sitten en tajuu että aikusten luokassa eräs tyyppi on ottanut mut silmätikuksi, kun mie sanon jotain se ivallisesti hymähtelee ja mie kuulun samaan ryhmään sen kanssa, on kaksi muutakin. siinä ryhmässä se jättää mut kokonaan kaikkien asioiden ulkopuolelle, jos jotain yritän sanoo, se puhuu päälle ja tai hymähtelee.

Tänään meni kokonaan hermot, kun en jotain asiaa heti ryhmässä tajunnut vaan pyysin että se sanoisi uudelleen, niin se sanoi että tästä ryhmätyöstä ei tule mitään jos mulle kaikki joudutaan rautalangasta vääntään ja että vammaisille pitäisi olla ihan eri ryhmät.

En oikein nyt löydä itsestäni vikaa ja mulla on se avustaja mukana niissä jutuisa missä mun vammaisuus haittaa koulunkäyntiä. Mutta olen vammainen ja mulle pitää välillä rautalangasta vääntää mutta onko sillä sitten oikeus aikusen tehdä koulukiusausta ja miten puolustaudun muuten kun lähtemällä koulusta pois.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 21.11.2006 klo 10:06

en sitä tänään ees saa mennä kouluun vaan pitää opiskella netissä. ennen oli että sain aina mennä kouluun ees pariksi tuntia tai niin kauan kun vaan jaksoin olla. nyt tuli vaan viesti että opiskele netissä kunnes tilannne rauhottuu. vähän musta nyt tuntuu aika kurjalta kun olen vaan ollut oma itseni enkä tahaltani ketään häirinnyt.

Käyttäjä laurahil kirjoittanut 21.11.2006 klo 15:05

😐 mikä ihmeen tyyppi se on??!

Käyttäjä boogima kirjoittanut 29.11.2006 klo 20:20

Minuakin on kiusattu ykköseltä ysille asti. Tiedän siis hyvin sen vaikutuksen, itselläkin itsetunyo ihan palasina. Nykyäänkin taistelen ongelmieni kanssa, en arvosta itseäni ja huonon itsetuntoni ja yksinäisyyden seurauksena minulla on paha masennus ja paniikkihäiriö. Toivotsn voimia kaikille kiusaamisesta kärsiville. Muistakaa aina puhua asiasta, viekää se niin pitkälle että kiusaaminen loppuu! Ja muistakaa ettette ole yksin!

Käyttäjä hermy kirjoittanut 02.01.2007 klo 17:57

Allekirjoitin adressin.
Sillä olen itse käsinyt koulukiusaamista noin 4 vuotta, eikä kukaan opettaja tehnyt mitään, kuin lopulta, kun siirryin ylä-asteelle löysin opettajan joka osasi asialle tehdä jotain. Sanon vain teille kiusatuille, että älkää luovuttako, kyllä joku siitä lopun tekee. Sillä se kiusattuna oleminen jättää arvet.

Käyttäjä Engel_ kirjoittanut 08.01.2007 klo 17:26

arie82 kirjoitti 03.10.2006 klo 23:23:

Nyt en nuorena aikuisena pysty käsittämään, miten jaksoin käydä joka päivä koulussa ja kotona esittää vanhemmilleni kaiken olevan hyvin.

Olen itse 12-vuotias ja ihmettelen, kuinka pystyn vain hymyilemään kotona. Olen ollut reipas mutta nyt kun koulukiusausta on kestänyt koko ala-asteen, olen ujo ja hiljainen. En voi kertoa kenellekkään, koska pelkään kiusaajien vain suuttuvan siitä. Koulukiusaus on hirveää mutta onneksi minulla on hyvä ystävä joka kuuntelee, kertoisin hänelle mitä vain. Koulukiusaus on hirveää! ☹️

Käyttäjä T ti kirjoittanut 18.01.2007 klo 17:49

Kertoisin omasta tilanteestani, sillä tänne kai kovinkaan moni kiusaaja ole kirjoittanut?
Se, millä tavalla minä ja pari muuta henkilöä kiusaamme erästä, on varsin tavallista (teini-ikäisille varsinkin), ja tällaista esiintyy varmasti joka koulussa.
Kirjoitan siksi, koska haluan jonnekkin vain sanoa, kuinka paskamaiselta minusta tuntuu, kun edes olen heidän (muiden kiusaajien) seurasssaan, saakka sitten kaveri, ja varsinkin kun itse liityn kiusaamiseen. Ja sitten kun mietin itseni siksi kiusatuksi...😞
Häpeän itseäni.
Mutta olen monestikin jo sanonut toisille, kun he vain leventelevät asioita ja keksivät lisää paskaa siitä ihmisestä, että mikä järki 🙄 Joskus vain tyydyn lähtemään pois tilanteesta ja katson heitä halveksuvasti.

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 19.01.2007 klo 08:16

sulle tulee parempi olo itsellesi kun alat sen kiusatun kaveriksi. Tai eihän sitä voi itseään pakottaa olemaan kenenkään kaveri mutta voisit jotain kivaa sanoa sille välillä. Vaikka että elä välitiä noista ne on idiootteja. Kun mua herjattiin tuntui tosi kivalta kun oli yksi poika joka aivan näkyvästi oli mun puolella. (nykysin sitten oomme yhdessä aika tavalla).