Koulukiusaaminen->omatunto nollassa->masennus

Koulukiusaaminen->omatunto nollassa->masennus

Käyttäjä vain minä aloittanut aikaan 03.01.2009 klo 23:47 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä vain minä kirjoittanut 03.01.2009 klo 23:47

Eli siis kuten varmaan jo otsikosta huomasitte että haluan kertoa siitä että minua ON kiusattu koulussa,ja että mitä teen näin jatkossa.
Siis olen ysillä ja minua suoraan sanottuna AHDISTAA mennä kouluun:s sen takia koska siellä on melkein joka ysiluokalla + muilla luokilla näitä ahdistavia tyyppejä.
mm.minua ja kaveri porukkaani haukuttiin seiska ja kasiluokat ja nyt vähän tuossa ysin alussa,sen takia koska meillä oli sellainen ryhmä erään nuorisohenkilön kautta,et käytiin keilaamassa,tehtiin reissuja ja näin, no ne kiusaajat luuli,että meillä on joku ryyppy porukka et juodaan ja että meillä on huumeita joten ne sit rupes haukkumaan meitä teinikseiksi. kerrottiin heti meidän luokanvalvojalle asiasta ja sitä kautta sit päästiin rehtorille puhumaan joka puhutteli näitä tyyppejä.Nyt tällä hetkellä tämä kiusaaminen on loppunut mutta silloin tälllöin tietystä ysiluokasta ja tietyltä ihmisiltä kuuluu ”teinit”:/ JA OLEN TODELLAKIN KYLLÄSTYNYT SIIHEN! Tämän kiusaamisen takia en haluaisi käydä koulua,ja pelottaa jatko-opinto paikat koska nämä haukkujat saattavat tulla samaan jatko-opinto paikkaan.ja olen aikas ujo,JA MASENTUNUT,en ole hakenut tähän masennukseen apua,mutta kuhan nyt koulut taas alkaa,nii voisin varata ajan terkkarille (koska hän on sillai mulle tutumpi) ja jos se laittaa mut sinne kuraattorille tai jtn.
Mutta ahistaa mennä puhumaan tästä,aluksi sen takia että hän on vieras,ja jos kerron miksi minua masentaa (liittyy perheeseen,ja yleensäkkin elämään) niin hän voi kertoa siitä vanhemmille,tottakai hänen on tietenkin pakko kertoa,ymmärrän sen,mutta en toisaalta halua että äiti saa tietää,(koska tämä masennus koskee äitin käytöstä kotona) enkä halua ketään sossuja ovelle☹️
Ja näitten tapahtuneiden asioiden myötä en tunne enää arvoani tässä elämässä:s
Olen kuin mitätön p*sk*,tunnen niin:/ ja haluan päästä tästä ujoidestani,masennuksestani,ahistuksestani eroon koska tämä vaikeuttaa aivan varmasti sitten aikuisena elämää.
Itsetuhoisia ajatuksia on ollut,en ole saanut unta monenakaan yönä masennuksen takia,itken ihan älyttömästi!

Selitin vähän sekavasti,mutta toivottavasti edes joku ymmärtää:s

Nyt tosin olen saanut uusia ystäviä (kun pyörin koulussa sen tietyn ja saman porukan kanssa,koska muut ovat kiusanneet,tai sitten luulen että joku kiusaa jos ei ole vielä)
kun käyn joka päivä yhessä nuorisotalolla,siellä tunnen melkein kaikki,ja opin silleen olemaan sosiaallisempi(: Mutta siellä on eräs josta pidän,ja meillä oli yhteen aikaan juttua,mutta sit sain tietää et ei se musta enää pidä JA TAAS itsetunto romahti ihan nollille ja olen vieläkin siitä masentunut ja mietin ihan älyttömästi sitä poikaa:/
Ja luulen vähän että tämäkin tapahtui vaan sen takia kun olen näin ujo ja jännitän sen pojan seurassa liikaa et mietin koko ajan ”mitä sanon seuraavaks?”, ”miltäköhä näytän” tyyliin ja etten antanut sille oikein tilaisuutta tutustua minuun kun en uskalla puhua sille:/ (varmaan tän kiusaamisen takia)olen kertonut hänelle sen et jännitän liikaa,ja hän kulma tietää millane oon (ku oikeesti olen kauheen sosiaallinen ja hauska kun osaan olla oma itseni,niitten muitten kanssa siellä nuorisotalolla) mutta ainakun tämä poika tulee niin mietin että hän haluaa olla vain ystäväni,tosin kun minä vähän enemmän nii vetäydyn johonkin sohvalle yksin ja masennun ja seuraan sivusta JA HALUAN SIITÄ EROON! :'( en vaan oikeesti tiiä jaksanko tätä enää! tuntuu kun kukaan ei välittäs,äiti vaan lyö ja haukkuu paskapääks kotona ja koulussa ahistaa aina,olen jopa itkeny koulussa sen takia,ja sitten tuntuu et kaikki on mun vika;s

Tiedän että minun pitäisi puhua tästä jonkun kuraattorin kanssa että saisin apua,mutta EN USKALLA!
Halusin opo keskusteluunkin kaverin mukaan kun en yksin uskalla tehdä mitään,joskus en halua edes käydä kaupassa yksin,vaikka siellä on tuttua porukkaa;o,ja en uskalla soittaa edes itselleni hammaslääkäri aikaa,kun äiti hoitaa ku pyyän ja en uskalla mennä melkeen mihinkään yksin tarviiin aina jonku kaverin mukaan;o pitäisi koulun alettua ladata bussikorttikin,MUTTA AHISTAA NIIN VITUSTI ETTEN VOI!;o enkä halua roikkua aina jossain kaverissa kiinni☹️ ääh oon ihan sekasin ja nii oot varmaan sieki joka luet tätä,pliis auttakaa.mitä voin tehdä tämän kaiken kanssa?😭

Käyttäjä vain minä kirjoittanut 29.01.2009 klo 16:12

Eläväinen kirjoitti 28.1.2009 21:52

Niin minäkin pidän lapsista. 🙂 Tiedätkö, että talouskoulu on paljon muutakin kuin ruoanvalmistusta ja leivontaa. Sen aikana pääsisit esim. päiväkotiin tutustumaan työelämään. Parhaassa tapauksessa näkisit käytännössä pärjääväsi ja saisit onnistumisenkokemuksistasi varmuutta.

Menen itsekin toisinaan lukkoon ihmisjoukossa. Näin voi käydä niidenkin lähellä, joihin haluaisin tutustua. 🙂

Kiusaaminen on mielenkiintoinen joukkoilmiö. Kiusatun puolelle asettuminen vaatii erityistä rohkeutta, ja valitettavan harvalta sitä löytyy. Älä murehdi liikaa tovereidesi puheita! Aikanaan he löytävät muuta puhuttavaa. Ole ylpeä siitä, että vaikka sinulla on rankkaa, et itse kiusaa toisia. 🙂

Okei (: Voishan sitä tietty harkita yhtenä vaihtoehtona,kuhan nyt juttelen tuon opinto-ohjaajan kanssa,nii selviää(:

Ollaan kavereitten kanssa mietitty et ku kaikki puhuu meistä paskaa (tai siis ne jotka puhuu) nii nehä tekee meistä samalla kuuluisiaxD
Eli puhukoot ihan rauhassa,myö ei laskeuduta niitten tasolle(:

Käyttäjä Eläväinen kirjoittanut 02.02.2009 klo 12:09

Todella mukava, että tuette kavereiden kanssa toinen toisianne! Vaikeudet voivat lähentää teitä toisiinne. Juoruilemalla teistä kiusaajanne paljastavat, että heidän oma elämänsä on tyhjää.

Tiedätkö, että iän mukana arkuutesi voi helpottua. Sanon tämän ihmisenä, joka on jännittänyt ja jännittää toisinaan vieläkin sosiaalisia tilanteita. Nuorempana en olisi uskonut pystyväni asiakaspalvelutyöhön, mutta tässä ollaan!! Asiakaspalvelustani saamani positiivinen palaute on yllättänyt minut. 🙂

Jos pääset jonkin koulun pääsykokeisiin, ei sinun tarvitse olla huolissasi keskiarvostasi! Tärkeintä on alalle sopiva persoonallisuus, ei aiempi koulumenestys. 🙂

Käyttäjä vain minä kirjoittanut 05.02.2009 klo 18:45

Eläväinen kirjoitti 2.2.2009 12:9

Todella mukava, että tuette kavereiden kanssa toinen toisianne! Vaikeudet voivat lähentää teitä toisiinne. Juoruilemalla teistä kiusaajanne paljastavat, että heidän oma elämänsä on tyhjää.

Tiedätkö, että iän mukana arkuutesi voi helpottua. Sanon tämän ihmisenä, joka on jännittänyt ja jännittää toisinaan vieläkin sosiaalisia tilanteita. Nuorempana en olisi uskonut pystyväni asiakaspalvelutyöhön, mutta tässä ollaan!! Asiakaspalvelustani saamani positiivinen palaute on yllättänyt minut. 🙂

Jos pääset jonkin koulun pääsykokeisiin, ei sinun tarvitse olla huolissasi keskiarvostasi! Tärkeintä on alalle sopiva persoonallisuus, ei aiempi koulumenestys. 🙂

Nii tietenki,mutta joihinkin ammatteihin on pääsykokeet ja se päättötodistus vaikuttaa et pääseekö edes sinne kokeisiin.mutta kiitos että autat (: