Koulukiusaaminen->omatunto nollassa->masennus
Eli siis kuten varmaan jo otsikosta huomasitte että haluan kertoa siitä että minua ON kiusattu koulussa,ja että mitä teen näin jatkossa.
Siis olen ysillä ja minua suoraan sanottuna AHDISTAA mennä kouluun:s sen takia koska siellä on melkein joka ysiluokalla + muilla luokilla näitä ahdistavia tyyppejä.
mm.minua ja kaveri porukkaani haukuttiin seiska ja kasiluokat ja nyt vähän tuossa ysin alussa,sen takia koska meillä oli sellainen ryhmä erään nuorisohenkilön kautta,et käytiin keilaamassa,tehtiin reissuja ja näin, no ne kiusaajat luuli,että meillä on joku ryyppy porukka et juodaan ja että meillä on huumeita joten ne sit rupes haukkumaan meitä teinikseiksi. kerrottiin heti meidän luokanvalvojalle asiasta ja sitä kautta sit päästiin rehtorille puhumaan joka puhutteli näitä tyyppejä.Nyt tällä hetkellä tämä kiusaaminen on loppunut mutta silloin tälllöin tietystä ysiluokasta ja tietyltä ihmisiltä kuuluu ”teinit”:/ JA OLEN TODELLAKIN KYLLÄSTYNYT SIIHEN! Tämän kiusaamisen takia en haluaisi käydä koulua,ja pelottaa jatko-opinto paikat koska nämä haukkujat saattavat tulla samaan jatko-opinto paikkaan.ja olen aikas ujo,JA MASENTUNUT,en ole hakenut tähän masennukseen apua,mutta kuhan nyt koulut taas alkaa,nii voisin varata ajan terkkarille (koska hän on sillai mulle tutumpi) ja jos se laittaa mut sinne kuraattorille tai jtn.
Mutta ahistaa mennä puhumaan tästä,aluksi sen takia että hän on vieras,ja jos kerron miksi minua masentaa (liittyy perheeseen,ja yleensäkkin elämään) niin hän voi kertoa siitä vanhemmille,tottakai hänen on tietenkin pakko kertoa,ymmärrän sen,mutta en toisaalta halua että äiti saa tietää,(koska tämä masennus koskee äitin käytöstä kotona) enkä halua ketään sossuja ovelle☹️
Ja näitten tapahtuneiden asioiden myötä en tunne enää arvoani tässä elämässä:s
Olen kuin mitätön p*sk*,tunnen niin:/ ja haluan päästä tästä ujoidestani,masennuksestani,ahistuksestani eroon koska tämä vaikeuttaa aivan varmasti sitten aikuisena elämää.
Itsetuhoisia ajatuksia on ollut,en ole saanut unta monenakaan yönä masennuksen takia,itken ihan älyttömästi!
Selitin vähän sekavasti,mutta toivottavasti edes joku ymmärtää:s
Nyt tosin olen saanut uusia ystäviä (kun pyörin koulussa sen tietyn ja saman porukan kanssa,koska muut ovat kiusanneet,tai sitten luulen että joku kiusaa jos ei ole vielä)
kun käyn joka päivä yhessä nuorisotalolla,siellä tunnen melkein kaikki,ja opin silleen olemaan sosiaallisempi(: Mutta siellä on eräs josta pidän,ja meillä oli yhteen aikaan juttua,mutta sit sain tietää et ei se musta enää pidä JA TAAS itsetunto romahti ihan nollille ja olen vieläkin siitä masentunut ja mietin ihan älyttömästi sitä poikaa:/
Ja luulen vähän että tämäkin tapahtui vaan sen takia kun olen näin ujo ja jännitän sen pojan seurassa liikaa et mietin koko ajan ”mitä sanon seuraavaks?”, ”miltäköhä näytän” tyyliin ja etten antanut sille oikein tilaisuutta tutustua minuun kun en uskalla puhua sille:/ (varmaan tän kiusaamisen takia)olen kertonut hänelle sen et jännitän liikaa,ja hän kulma tietää millane oon (ku oikeesti olen kauheen sosiaallinen ja hauska kun osaan olla oma itseni,niitten muitten kanssa siellä nuorisotalolla) mutta ainakun tämä poika tulee niin mietin että hän haluaa olla vain ystäväni,tosin kun minä vähän enemmän nii vetäydyn johonkin sohvalle yksin ja masennun ja seuraan sivusta JA HALUAN SIITÄ EROON! :'( en vaan oikeesti tiiä jaksanko tätä enää! tuntuu kun kukaan ei välittäs,äiti vaan lyö ja haukkuu paskapääks kotona ja koulussa ahistaa aina,olen jopa itkeny koulussa sen takia,ja sitten tuntuu et kaikki on mun vika;s
Tiedän että minun pitäisi puhua tästä jonkun kuraattorin kanssa että saisin apua,mutta EN USKALLA!
Halusin opo keskusteluunkin kaverin mukaan kun en yksin uskalla tehdä mitään,joskus en halua edes käydä kaupassa yksin,vaikka siellä on tuttua porukkaa;o,ja en uskalla soittaa edes itselleni hammaslääkäri aikaa,kun äiti hoitaa ku pyyän ja en uskalla mennä melkeen mihinkään yksin tarviiin aina jonku kaverin mukaan;o pitäisi koulun alettua ladata bussikorttikin,MUTTA AHISTAA NIIN VITUSTI ETTEN VOI!;o enkä halua roikkua aina jossain kaverissa kiinni☹️ ääh oon ihan sekasin ja nii oot varmaan sieki joka luet tätä,pliis auttakaa.mitä voin tehdä tämän kaiken kanssa?😭
Hei vain minä!
On ikävää, miten kiusaaminen on sattunut sinuun. Olet arka ja masentunut siksi, että sinua on liian usein satutettu. Et enää uskalla luottaa muihin etkä itseesi. Entisenä kiusattuna ymmärrän tunteesi. Voin myös vakuuttaa, että menet jonain päivänä eteenpäin. Olet jo ottanut tärkeän askeleleen, sillä olet tunnustanut avun tarpeesi.
Oletko ajatellut, miten kiusaajat toimivat? He sivuuttavat kiusatun hyvät puolet ja etsivät "oikeutusta" kiusata! Oikeutusta muiden vahingoittamiseen ei olekaan. Ollaksesi jonkin arvoinen et tarvitse kaikkien hyväksyntää!
Toivon sinulle rohkeutta avun hakemiseen! Sinulla ei ole mitään hävettävää, vaan kuka vain tarvitsisi vastaavassa tilanteessa tukea. Kirjoittelethan jatkossakin tänne! Kokemusteni pohjalta voin edes vähän ymmärtää, mitä käyt läpi. Tiedän, mitä on kamppailla arkuuden tunteiden kanssa.
Tsemppiä!! 🙂👍
Eläväinen kirjoitti 5.1.2009 13:37
Hei vain minä!
On ikävää, miten kiusaaminen on sattunut sinuun. Olet arka ja masentunut siksi, että sinua on liian usein satutettu. Et enää uskalla luottaa muihin etkä itseesi. Entisenä kiusattuna ymmärrän tunteesi. Voin myös vakuuttaa, että menet jonain päivänä eteenpäin. Olet jo ottanut tärkeän askeleleen, sillä olet tunnustanut avun tarpeesi.
Oletko ajatellut, miten kiusaajat toimivat? He sivuuttavat kiusatun hyvät puolet ja etsivät "oikeutusta" kiusata! Oikeutusta muiden vahingoittamiseen ei olekaan. Ollaksesi jonkin arvoinen et tarvitse kaikkien hyväksyntää!
Toivon sinulle rohkeutta avun hakemiseen! Sinulla ei ole mitään hävettävää, vaan kuka vain tarvitsisi vastaavassa tilanteessa tukea. Kirjoittelethan jatkossakin tänne! Kokemusteni pohjalta voin edes vähän ymmärtää, mitä käyt läpi. Tiedän, mitä on kamppailla arkuuden tunteiden kanssa.
Tsemppiä!! 🙂👍
Niin,ihanaa että edes joku lukee ja auttaa(=
Tuli hyvä mieli ku luin vastautasi,mutta silti en ole varma tästä enää,että kestänkö,ja en usko valitettavasti tuohon että "Voin myös vakuuttaa, että menet jonain päivänä eteenpäin.", kun olen nähnyt monesti että ei se auta;/
Haluan vain paremman elämän ja omatunnon!
Tuntuu kuin jäisin pois kaikesta hyvästä nyt viime aikoina,mitään hyvää ei ole tapahtunut☹️ Ja tuntuu pahalta miettiä sitä:/ Kiitos vielä avustasi,arvostan sitä todella 🙂 Kirjoitellaan!🙂👍
Ymmärrän tunteesi hyvin.
Minua kiusattiin kuudennelta luokalta kahdeksannelle luokalle. Jatkuvaa nimittelyä, hiuksistä vetämistä, ivanaurua.. Se oli jatkuvaa.
Kahdeksannella luokalla mittani tuli täyteen. Oli englannin tunti ja opettajamme lähti monistamaan. Ja siinä samassa, yllätys yllätys, kun opettaja poistui luokasta, se alkoi taas. Kuuntelin selkäni takaa tulevaa v*ttuilua ja pinnani alkoi kiristyä. Lopulta käännyin ja karjaisin täysillä: "Haistakaa nyt jo v*ttu!!" Ja totta kai siinä samassa opettaja käveli luokkaan, eli hän oli kuullut vain minun huutoni.
Tunnin jälkeen kävelin koulukuraattorille ja ilmoitin, että jos tämä p*ska ei lopu, mä en vastaa seurauksista. Ilmoitin syvään ääneen, että hän ottaa nyt yhteyttä pääkiusaajani vanhempiin ja sopii tapaamisesta. Ilmoitin myös, että minun nimeäni EI mainita missään eikä minun vanhempiini oteta yhteyttä. Se toimi.
Kiusaaminen loppui kuin seinään. Totta kai kiusaajani tiesi, kuka tämän jutun oli alulle pistänyt, mutta ei uskaltanut mitään. Kiusaajat usein luottavat siihen, että kiusattu ei uskalla tehdä mitään asialle.
2 vuotta sitä katselin, kunnes paloi pinna. Suosittelisin sinullekin, että menet rohkeasti koulukuraattorille ja puhut tilanteestasi. Hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista.
Nyt vanhemmalla iällä olen saanut sen verran luonnetta, ettei minua enää poljeta. Syy on luultavasti juuri tämä yläasteella sattunut juttu. Heti kuraattorilla käynnin jälkeen koin olevani niskan päällä. Ei tarvinnut turvautua väkivaltaan tai mihinkään mitä yleensä tuollaisesta kiusaamisesta seuraa.
Kuraattorille meno ei ole helppoa. Vedä syvään henkeä ja sano itsellesi, että tämän on loputtava nyt!
Toivotan sinulle paljon voimia!
Mikäli haluat jutella enemmän, ota minuun yhteyttä vaikka tämän palstan kautta. Haluaisin mielelläni kuunnella jos haluat puhua mieltäsi painavista asioista.
Hei vaan minä
Olen pahoillani että olet kohdannut sellaisia ihmisiä jotka tykkäävät pönkittää omaa
minäänsä ja itsetuntoaan, toisia kiusaten. Muista kuitenkin, että he ovat surkeita
raukkoja, sinä olet ollut se vahva ihminen, joka on kestänyt sellaista kohtelua jo
kauan.
Itse olen juuri käymässä läpi samankaltaista kriisiä kuin sinä. Masennus ja huonon
itsetunnon kanssa taistelu, joihin vaikuttanut paljolti 7vuoden kiusaaminen. Tiedän että
se ei ole helppoa, mutta ehkä sen ei ole tarkoitus olla helppoa. Sanotaan että mikä ei
tapa niin vahvistaa. Voit olla hyvin vahva ihminen kun selviät tästä vaiheesta
eteenpäin😉
Tiedän että on vaikea ajatella positiivisesti, ja muiden ihmisten sellaiset kommentit
vain ärsyttävät... EIhän ole olemassa mitään nappia josta voit painaa ja masennus
häviää. Siksi kehotankin hakemaan elämääsi sellaisia pieniä asioita joista iloitset, jotka
edes vähän tuottavat hyvää mieltä. Kun tulee oikein paha vaihe, mieli on maassa ja
itkettää, ajattele sitä mikä sinulla on hyvin. Ajattele jotain sellaista joka saa sinut
nauramaan, vaikka se tuntuu vaikealta juuri sillä hetkellä. Minä olen nimittäin itse
huomannut, että minun on turha odottaa suuria ihmeitä ja mullistuksia elämääni, sillä
ei elämässä tapahdu yleensä mitään kovin mullistavaa. Onnellisuus tulee pienistä
asioista ja kun niitä kerää tarpeeksi elämäänsä, huomaakin että eihän tää elämä nii
kauheeta ookkaa.
Esim.. kun minä olen syvällä masennuksen pyörteessä.. ja ajattelen jopa päättää
päiväni... Pysäytän hetkeksi itseni ja kysyn.. "Mitä tänne jää, jos teen sen? Kuka
minua voisi ikävöidä?" Ja kun alan luettelemaan... kissani, ystäväni, perhe...jne..
yhtäkkiä huomaankin, että minulla on paljon ihmisiä jotka rakastavat minua. Enhän
halua vanhojen haamujen vuoksi itseäni tappaa... Enkä usko että sinäkään halua
antaa periksi🙂🌻
"Haluan vain paremman elämän ja itsetunnon!
Tuntuu kuin jäisin pois kaikesta hyvästä nyt viime aikoina,mitään hyvää ei ole
tapahtunut Ja tuntuu pahalta miettiä sitä:/ "
Hyvä.. mikä on hyvää? Kaikki. Yksi ilta minä,kävin jälleen pohjalla. Syvällä pohjalla.
Mutta mieheni vetaisi minut takaisin. Hän sanoi..."Muistele mitää hyvää sinulle on
tänään tapahtunut? Eikö tässä päivässä ollut muka mitään hyvää?"
Ja kun minä aloin miettimään mitä oli tapahtunut.. ymmärsin monta asiaa. Bussikuski
oli hymyillyt minulle. Eräs mummu pysäkillä oli jutellut minulle ja hymyillyt. Kaupan
kassaneiti oli ollut ystävällinen ja jutellut, vitsaillut kanssani... Töyhaastatteluun
hoppuilllut oli pyytänyt anteeksi, kun oli törmännyt minuun kävelykadulla ja nauranut
että täytyy juosta ettei myöhästy. Eräs nuorukainen avasi minulle oven kohteliaasti.
Eräs tuttuni taputti olalleni koska en huomannut häntä ja hän halusi tervehtiä minua.
Ihmiset olivat olleet minulle ystävällisiä, mutta minä en ollut huomannut sitä. Äkkiä ne
olivatkin minun voimavarojani. Hymyt, jotka olin saanut vierailta ihmisiltä. Eikö
ystävällisyys ole jo yksi niistä pienistä ilon ja onnen aiheista?
Ei kaikki tapahdu hetkessä.. Minä olen koulun loputtua potenut jo pitkään masennusta
5v ennen kuin myönsin ongelmani. Olen vasta aloittamassa asioiden käsittelyä ja niistä
eroon pääsemistä. En tiedä kuinka kauan menee ennen kuin saan elämäni
järjestykseen, tahdon silti yrittää.
Sanotaan että elämä on pahan ja hyvän taistelua. Koska minulla on huono itsetunto,
joskus tuntuu että sisälläni on pikku piru joka kuiskii korviini joka kerta kun yritän
aloittaa jotain mistä tulee vähänkin parempi olo. "Et sinä pysty. Et sinä osaa. Et edes
uskalla uskaltaa." ja silloin usein en kuule ääntä joka kuiskii korviini, kannustavasti,
rakastavasti.. "KYllä sinä pystyt, sinä osaat! Kyllä sinä uskallat."
😀minä vaan, kun se pikku piru kuiskii... sano sille että suuta soukeammalle, sinä et
tiiä mitää.
Mitä mie haluan sanoa sinulle... Muista että sinä olet hyvä, juuri sellaisena ku sie oot.
Vikoines, puutteines sie olet varmasti ihana ihminen, joka on vain kokenut kovia.
Kirjoita tänne jatkossakin tunteitasi. Olen varma että tulee aikoja, jolloin tunnet ettet
kerta kaikkiaan jaksa enää, tulee aikoja jolloin menee vähän paremmin, tulee aikoja
jolloin vaivut epätoivoon, aikoja jolloin tunnet onnen pilkettä elämässäsi. Muista, että
sinä päätät siitä, miten tästä eteenpäin selviät. Sinä voit olla oman itsesi herra.=)
Ja siitä uudesta koulusta... Älä pelkää sitä kiusaamista. Kun siirryin uuteen kouluun
8lk. Minä päätin, että se helkatin kiusaaminen loppuu tähän. Minä en enää alistu siihen.
Se toimi. Kukaan ei edes naljaillut minulle, tai sai talvisilmäisen katseen.. joka
tarkoitti.. "Sano vielä yksin sana... niin höyhennän sinut.."😋
Asetuin jopa silloin sellaisen ihmisen puolelle jota kiusattiin. Hänen kiusaamisensa
loppui siihen. Minä en antanut kenenkään kiusata minua enkä ystäviäni. Päättäkää
yhdessä, että nyt saa riittää=) Pitäkää toistenne puolia. Osoittakaa, että he ovat
väärässä. Sillä väärässä he ovat. Tsemppia ja jaksamista sinulle. Kyllä se aurinko
paistaa risukasaanki😀
Ja heps... yks juttu vielä..
Ittestä pittää sen verran tykätä, että antaa piut paut toisten pahoille puheille, sillä he
ovat väärässä:b🙂
TOivottavasti jaksoit lukee loppuun😳
HeNu kirjoitti 8.1.2009 13:23
Ymmärrän tunteesi hyvin.
Minua kiusattiin kuudennelta luokalta kahdeksannelle luokalle. Jatkuvaa nimittelyä, hiuksistä vetämistä, ivanaurua.. Se oli jatkuvaa.
Kahdeksannella luokalla mittani tuli täyteen. Oli englannin tunti ja opettajamme lähti monistamaan. Ja siinä samassa, yllätys yllätys, kun opettaja poistui luokasta, se alkoi taas. Kuuntelin selkäni takaa tulevaa v*ttuilua ja pinnani alkoi kiristyä. Lopulta käännyin ja karjaisin täysillä: "Haistakaa nyt jo v*ttu!!" Ja totta kai siinä samassa opettaja käveli luokkaan, eli hän oli kuullut vain minun huutoni.
Tunnin jälkeen kävelin koulukuraattorille ja ilmoitin, että jos tämä p*ska ei lopu, mä en vastaa seurauksista. Ilmoitin syvään ääneen, että hän ottaa nyt yhteyttä pääkiusaajani vanhempiin ja sopii tapaamisesta. Ilmoitin myös, että minun nimeäni EI mainita missään eikä minun vanhempiini oteta yhteyttä. Se toimi.
Kiusaaminen loppui kuin seinään. Totta kai kiusaajani tiesi, kuka tämän jutun oli alulle pistänyt, mutta ei uskaltanut mitään. Kiusaajat usein luottavat siihen, että kiusattu ei uskalla tehdä mitään asialle.2 vuotta sitä katselin, kunnes paloi pinna. Suosittelisin sinullekin, että menet rohkeasti koulukuraattorille ja puhut tilanteestasi. Hänellä on vaitiolovelvollisuus.
Kenenkään ei tarvitse kestää tuollaista.Nyt vanhemmalla iällä olen saanut sen verran luonnetta, ettei minua enää poljeta. Syy on luultavasti juuri tämä yläasteella sattunut juttu. Heti kuraattorilla käynnin jälkeen koin olevani niskan päällä. Ei tarvinnut turvautua väkivaltaan tai mihinkään mitä yleensä tuollaisesta kiusaamisesta seuraa.
Kuraattorille meno ei ole helppoa. Vedä syvään henkeä ja sano itsellesi, että tämän on loputtava nyt!
Toivotan sinulle paljon voimia!
Mikäli haluat jutella enemmän, ota minuun yhteyttä vaikka tämän palstan kautta. Haluaisin mielelläni kuunnella jos haluat puhua mieltäsi painavista asioista.
Selvä(=
Mietin juuri sitä että uskallanko puhua kuraattorille vaikka ne ovatkin vaitiolovelvollisia,silti pelottaa;s enkä haluaisi yksin
😭
Vain minä, olet siitä onnekas, että sinulla on kavereita. Oletteko jutelleet kiusaamisesta? Lähtisikö joku kavereistasi mukaasi kuraattorille? Usko pois, hän on nähnyt muitakin nuoria, jotka jännittävät hänen puoleensa kääntymistä. Et ole eriskummallinen.
Aikaisemmin olet häpeillyt arkuuttasi. Oletko kuitenkaan ajatellut, mitä rohkeus oikeastaan on? Mielestäni se on jotain muuta kuin pelottomuutta. Kun tekee sen, mitä pelkää, on rohkea. Siispä kuraattorin luona voisit ajatella: "Minun ei ollut helppo tulla tänne, joten olen rohkea." Tuo ajatus saattaisi tuoda sinulle lisävoimia puhua. 🙂
Muista edelleen, että kiusaamisesi on kiusaajiesi häpeä, ei sinun!!!!
🙂👍
Piipai kirjoitti 8.1.2009 21:49
Hei vaan minä
Olen pahoillani että olet kohdannut sellaisia ihmisiä jotka tykkäävät pönkittää omaa
minäänsä ja itsetuntoaan, toisia kiusaten. Muista kuitenkin, että he ovat surkeita
raukkoja, sinä olet ollut se vahva ihminen, joka on kestänyt sellaista kohtelua jo
kauan.Itse olen juuri käymässä läpi samankaltaista kriisiä kuin sinä. Masennus ja huonon
itsetunnon kanssa taistelu, joihin vaikuttanut paljolti 7vuoden kiusaaminen. Tiedän että
se ei ole helppoa, mutta ehkä sen ei ole tarkoitus olla helppoa. Sanotaan että mikä ei
tapa niin vahvistaa. Voit olla hyvin vahva ihminen kun selviät tästä vaiheesta
eteenpäin😉Tiedän että on vaikea ajatella positiivisesti, ja muiden ihmisten sellaiset kommentit
vain ärsyttävät... EIhän ole olemassa mitään nappia josta voit painaa ja masennus
häviää. Siksi kehotankin hakemaan elämääsi sellaisia pieniä asioita joista iloitset, jotka
edes vähän tuottavat hyvää mieltä. Kun tulee oikein paha vaihe, mieli on maassa ja
itkettää, ajattele sitä mikä sinulla on hyvin. Ajattele jotain sellaista joka saa sinut
nauramaan, vaikka se tuntuu vaikealta juuri sillä hetkellä. Minä olen nimittäin itse
huomannut, että minun on turha odottaa suuria ihmeitä ja mullistuksia elämääni, sillä
ei elämässä tapahdu yleensä mitään kovin mullistavaa. Onnellisuus tulee pienistä
asioista ja kun niitä kerää tarpeeksi elämäänsä, huomaakin että eihän tää elämä nii
kauheeta ookkaa.Esim.. kun minä olen syvällä masennuksen pyörteessä.. ja ajattelen jopa päättää
päiväni... Pysäytän hetkeksi itseni ja kysyn.. "Mitä tänne jää, jos teen sen? Kuka
minua voisi ikävöidä?" Ja kun alan luettelemaan... kissani, ystäväni, perhe...jne..
yhtäkkiä huomaankin, että minulla on paljon ihmisiä jotka rakastavat minua. Enhän
halua vanhojen haamujen vuoksi itseäni tappaa... Enkä usko että sinäkään halua
antaa periksi🙂🌻"Haluan vain paremman elämän ja itsetunnon!
Tuntuu kuin jäisin pois kaikesta hyvästä nyt viime aikoina,mitään hyvää ei ole
tapahtunut Ja tuntuu pahalta miettiä sitä:/ "Hyvä.. mikä on hyvää? Kaikki. Yksi ilta minä,kävin jälleen pohjalla. Syvällä pohjalla.
Mutta mieheni vetaisi minut takaisin. Hän sanoi..."Muistele mitää hyvää sinulle on
tänään tapahtunut? Eikö tässä päivässä ollut muka mitään hyvää?"Ja kun minä aloin miettimään mitä oli tapahtunut.. ymmärsin monta asiaa. Bussikuski
oli hymyillyt minulle. Eräs mummu pysäkillä oli jutellut minulle ja hymyillyt. Kaupan
kassaneiti oli ollut ystävällinen ja jutellut, vitsaillut kanssani... Töyhaastatteluun
hoppuilllut oli pyytänyt anteeksi, kun oli törmännyt minuun kävelykadulla ja nauranut
että täytyy juosta ettei myöhästy. Eräs nuorukainen avasi minulle oven kohteliaasti.
Eräs tuttuni taputti olalleni koska en huomannut häntä ja hän halusi tervehtiä minua.
Ihmiset olivat olleet minulle ystävällisiä, mutta minä en ollut huomannut sitä. Äkkiä ne
olivatkin minun voimavarojani. Hymyt, jotka olin saanut vierailta ihmisiltä. Eikö
ystävällisyys ole jo yksi niistä pienistä ilon ja onnen aiheista?Ei kaikki tapahdu hetkessä.. Minä olen koulun loputtua potenut jo pitkään masennusta
5v ennen kuin myönsin ongelmani. Olen vasta aloittamassa asioiden käsittelyä ja niistä
eroon pääsemistä. En tiedä kuinka kauan menee ennen kuin saan elämäni
järjestykseen, tahdon silti yrittää.Sanotaan että elämä on pahan ja hyvän taistelua. Koska minulla on huono itsetunto,
joskus tuntuu että sisälläni on pikku piru joka kuiskii korviini joka kerta kun yritän
aloittaa jotain mistä tulee vähänkin parempi olo. "Et sinä pysty. Et sinä osaa. Et edes
uskalla uskaltaa." ja silloin usein en kuule ääntä joka kuiskii korviini, kannustavasti,
rakastavasti.. "KYllä sinä pystyt, sinä osaat! Kyllä sinä uskallat."
😀minä vaan, kun se pikku piru kuiskii... sano sille että suuta soukeammalle, sinä et
tiiä mitää.Mitä mie haluan sanoa sinulle... Muista että sinä olet hyvä, juuri sellaisena ku sie oot.
Vikoines, puutteines sie olet varmasti ihana ihminen, joka on vain kokenut kovia.
Kirjoita tänne jatkossakin tunteitasi. Olen varma että tulee aikoja, jolloin tunnet ettet
kerta kaikkiaan jaksa enää, tulee aikoja jolloin menee vähän paremmin, tulee aikoja
jolloin vaivut epätoivoon, aikoja jolloin tunnet onnen pilkettä elämässäsi. Muista, että
sinä päätät siitä, miten tästä eteenpäin selviät. Sinä voit olla oman itsesi herra.=)Ja siitä uudesta koulusta... Älä pelkää sitä kiusaamista. Kun siirryin uuteen kouluun
8lk. Minä päätin, että se helkatin kiusaaminen loppuu tähän. Minä en enää alistu siihen.
Se toimi. Kukaan ei edes naljaillut minulle, tai sai talvisilmäisen katseen.. joka
tarkoitti.. "Sano vielä yksin sana... niin höyhennän sinut.."😋Asetuin jopa silloin sellaisen ihmisen puolelle jota kiusattiin. Hänen kiusaamisensa
loppui siihen. Minä en antanut kenenkään kiusata minua enkä ystäviäni. Päättäkää
yhdessä, että nyt saa riittää=) Pitäkää toistenne puolia. Osoittakaa, että he ovat
väärässä. Sillä väärässä he ovat. Tsemppia ja jaksamista sinulle. Kyllä se aurinko
paistaa risukasaanki😀Ja heps... yks juttu vielä..
Ittestä pittää sen verran tykätä, että antaa piut paut toisten pahoille puheille, sillä he
ovat väärässä:b🙂TOivottavasti jaksoit lukee loppuun😳
Kiitos,puheesi auttoivat(=
koitan jaksaa,ja miettiä hyviä asioita,välillä se ei vaan onnistu mutta yritän,
kiitos että autat(=
Ymmärrän sen, että koulukuraattorille meno pelottaa.. Mutta olen aivan varma, että sinä pystyt siihen! Koska SINÄ olet ainutlaatuinen ihminen ja Sinun täytyy sanoa itsellesi, että Sinua ei enää kiusata. En väitä tämän olevan helppoa. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minulla meni siihen 2 vuotta, että sain sen selväksi itselleni.
Ja sen jälkeen minua ei ole enää kiusattu. Iän myötä saatu elämänkokemus auttaa myös.
Pidä mielessäsi, että sinä olet ainulaatuinen ja tärkeä ihminen. Sinä olet vahva, koska sinun ei tarvitse kiusata muita tunteaksesi itsesi voittajaksi. Kiusaajiesi tarvitsee.
Sinä tarvitset vain itsesi tullaksesi onnelliseksi. Kiusaajasi tarvitsevat kiusattuja. (Paitsi, että voin lyödä vetoa, ettei yksikään kiusaajasi ole oikeasti onnellinen. Paha olo on helppo peittää päänaukomisella)
Tsemppiä sinulle!
HeNu kirjoitti 10.1.2009 18:51
Ymmärrän sen, että koulukuraattorille meno pelottaa.. Mutta olen aivan varma, että sinä pystyt siihen! Koska SINÄ olet ainutlaatuinen ihminen ja Sinun täytyy sanoa itsellesi, että Sinua ei enää kiusata. En väitä tämän olevan helppoa. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, minulla meni siihen 2 vuotta, että sain sen selväksi itselleni.
Ja sen jälkeen minua ei ole enää kiusattu. Iän myötä saatu elämänkokemus auttaa myös.Pidä mielessäsi, että sinä olet ainulaatuinen ja tärkeä ihminen. Sinä olet vahva, koska sinun ei tarvitse kiusata muita tunteaksesi itsesi voittajaksi. Kiusaajiesi tarvitsee.
Sinä tarvitset vain itsesi tullaksesi onnelliseksi. Kiusaajasi tarvitsevat kiusattuja. (Paitsi, että voin lyödä vetoa, ettei yksikään kiusaajasi ole oikeasti onnellinen. Paha olo on helppo peittää päänaukomisella)Tsemppiä sinulle!
Kiitos avutasi 🙂
Eläväinen kirjoitti 9.1.2009 19:55
Vain minä, olet siitä onnekas, että sinulla on kavereita. Oletteko jutelleet kiusaamisesta? Lähtisikö joku kavereistasi mukaasi kuraattorille? Usko pois, hän on nähnyt muitakin nuoria, jotka jännittävät hänen puoleensa kääntymistä. Et ole eriskummallinen.
Aikaisemmin olet häpeillyt arkuuttasi. Oletko kuitenkaan ajatellut, mitä rohkeus oikeastaan on? Mielestäni se on jotain muuta kuin pelottomuutta. Kun tekee sen, mitä pelkää, on rohkea. Siispä kuraattorin luona voisit ajatella: "Minun ei ollut helppo tulla tänne, joten olen rohkea." Tuo ajatus saattaisi tuoda sinulle lisävoimia puhua. 🙂
Muista edelleen, että kiusaamisesi on kiusaajiesi häpeä, ei sinun!!!!
🙂👍
Joo ollaan puhuttu monesti,mutta lopulta ei meillä ole ollut kanttia mennä juttelemaan ;/ Mutta otan aiheen uudelleen vaikka esille ja rohkaisen heitäkin, luulen että onnistuu 🙂 Olen ajatellut tuota ajatusta myös.. Voitaisiin koittaa mennä puhumaan kunhan koulut tästä alkaisivat
Ja kiitos vielä kerran 🙂
Heippa vain minä!
Kuinka menee? Samantapaisia asioita kokeneena täällä tsemppaan sinua!
Yhteistyö on voimaa, hyvissä asioissa varsinkin. Sinä ja ystäväsi ansaitsette tukea, joten ethän anna anna pelon estää teitä saamasta sitä. 🙂
Olitko yhdeksännellä luokalla? Jaksaisitko katsoa peruskoulun yli kuitenkin toiveikkaasti?
Eläväinen kirjoitti 21.1.2009 18:52
Heippa vain minä!
Kuinka menee? Samantapaisia asioita kokeneena täällä tsemppaan sinua!
Yhteistyö on voimaa, hyvissä asioissa varsinkin. Sinä ja ystäväsi ansaitsette tukea, joten ethän anna anna pelon estää teitä saamasta sitä. 🙂
Olitko yhdeksännellä luokalla? Jaksaisitko katsoa peruskoulun yli kuitenkin toiveikkaasti?
Ihan hyvin,mutta ahistaa mennä kouluun joka päivä;s
En anna,pitää vaan ryhdistäytyä ja kohdata se mikä pitää! (:
Joo ysillä olen tällähetkellä,joono pitää koittaa,stressaan vaan nyt kamalasti jatko-opiskelu paikasta,ei mitään tietoa nimittäin että minne menis,ja nää tulevat kokeet tietty,pitäisi nostaa keski-arvoa, mutta en tiedä onnistuuko,olen aivan hukassa tän koulun kanssa😑❓
Vain minä, miksi opiskelu tuntuu vaikealta? Kiusaamisen vuoksiko? Voisin hyvin kuvitella, että kouluvaikeutesi ovat vieneet sinulta voimia opiskella. Silloin et ole käyttänyt kaikkia kykyjäsi, joita sinulla on!! Muista palkita itsesi onnistumisistasi! Niitä varmasti on, vaikkeivät toiset olisikaan niitä tunnustaneet! Missä olet hyvä?
Epävarmuus, jota moni koulun päättävä tuntee, on rankkaa. Kaipaatko lisäaikaa tärkeiden päätösten tekoon? Sitä voit hankkia hyödyllisin tavoin, vaikkapa käymällä lukion tai talouskoulun. Jälkimmäisessä paitsi oppisit hyödyllisiä taitoja, myös voisit tarvittaessa korottaa arvosanojasi. Entä selkeyttäisikö keskustelu ammatinvalintapsykologin kanssa ajatuksiasi?
Pystyt enempään kuin edes tajuat! Älä anna kiusaajillesi valtaa estää sinua toimimasta tulevaisuutesi hyväksi! 🙂👍
Eläväinen kirjoitti 26.1.2009 21:56
Vain minä, miksi opiskelu tuntuu vaikealta? Kiusaamisen vuoksiko? Voisin hyvin kuvitella, että kouluvaikeutesi ovat vieneet sinulta voimia opiskella. Silloin et ole käyttänyt kaikkia kykyjäsi, joita sinulla on!! Muista palkita itsesi onnistumisistasi! Niitä varmasti on, vaikkeivät toiset olisikaan niitä tunnustaneet! Missä olet hyvä?
Epävarmuus, jota moni koulun päättävä tuntee, on rankkaa. Kaipaatko lisäaikaa tärkeiden päätösten tekoon? Sitä voit hankkia hyödyllisin tavoin, vaikkapa käymällä lukion tai talouskoulun. Jälkimmäisessä paitsi oppisit hyödyllisiä taitoja, myös voisit tarvittaessa korottaa arvosanojasi. Entä selkeyttäisikö keskustelu ammatinvalintapsykologin kanssa ajatuksiasi?
Pystyt enempään kuin edes tajuat! Älä anna kiusaajillesi valtaa estää sinua toimimasta tulevaisuutesi hyväksi! 🙂👍
No oikeestaan sen takia joo..
Niitten ihmisten takia siellä jotka ovat siis kiusanneet, (vieläkin huutelevat-,-)
Ja niittenkin jotka eivät ole kiusanneet,kun katsovat silleen ihan oudosti et ihanku ne ois kuullu meistä jotain juttua ja nauravat sille,AHISTAA OIKEESTAAN KAIKKI!
Noo en haluu aliarvioida itteeni,mutta juuri nyt en tunne yhtään mitään missä oisin hyvä... laulu on lähellä sydäntäni ja muutenki musiikki.
oon harkinnu tuota talouskoulua (lukioon en pääsisi) mutta se sit kestäs vaan sen puolvuotta,että en tiedä:s
oon miettiny myös lähihoitajan alaa ja sieltä se lastenhoito-puoli (koska rakastan lapsia)mutta en usko et pääsisin kun on kaks lävistystä naamassa,ja sit tuo todistuksen keskiarvo(7,5),et ottaako ne edes sinne pääsykokeisiin sisälle tuollasella,MUTTA siellä pääsykokeissa ahistaa se ryhmäkeskustelujuttu ja haastattelu ehkä vähän...
ryhmäkeskustelu sen takia kun jos samalle alalle pyrkii niitä jotka on joskus kiusannu,nii sit en osaa olla omaihteni niissä tilanteissa:s
^^ja sit en pääse siitä läpi;s ja sit kun oon helpotetussa matiikassa,niin ne lääkelaskut sun muut huolestuttaa vähän,et osaanko;s
Ja yksvaihtoehto on tullu just tässä parinpäivän sisällä mieleen,et jos menisin outokumpuun opiskelemaan media-asssistentiks (ite asun joensuussa) nii sille esitys-ja teatteripuolelle,mut tää välimatka on vähän esteenä kai,ja et päästääkö vanhemmat;s mut sinne haluisin ehkä eniten näistä mitä nyt luetteloin.
Mutta tässä taustalla pyörii tämä masennus sitten;s
Taino ite oon tehny kaikenmaailman testejä netissä ja saanu tuloksena "vakava masennus".
"Näen taustapeilistä elämäni menevän ohitseni
Kuvat jäätyvät, aika tuntuu selventyvän
En halua tuhlata päivääkään enää jääden pohtimaan virheitteni varjoja.
Olen alkanut kuolla sisältäpäin - vähän kerrallaan
Ei ole paikkaa jonne mennä - olen järjiltäni
Putoan nopeammin - tuskin hengitän
Anna minulle jotain mihin uskoa
Kerro ettei tämä kaikki ole vain mielikuvitustani"
^^ tuo ehkä parhaiten kuvaa tuntemuksiani nyt;s
Ja jos osaan selittää paremmi niin lyhykäisesti:
Oon älyttömän "rakastunu" yhteen poikaan,joka anto pakit, meillä kyllä synkkäs hyvin ja seki piti musta mut sit se vaan ilmotti et "voin antaa sulle vaan hymyilevän ystävän,toivottavasti se riittää(:"<- toi sit murskas mut KOKONAAN!
Ja uskon syvästi vieläki et tuoki oli miun vika siks ku en osannu olla omaitteni sen pojan seurassa ku menin aina paniikkiin kun olin sen lähellä "siis lukkoon" en saanu sanaa suusta,JA nykyään on sama! Vittu että inhoon itteeni! 😐
Sanot tähän nyt tietenki et ei se siun vika ollu,niinku kaikki sanoo,mut mie vaan uskon et se oli,tyrin kaiken! ehkä vaan pysyn sinkkuna 4ever 😐 tai jottai..
^ kauhee angstipurkaus taas,toivottavasti ymmärrät ja kiitos tuesta ja avusta!
🙂😯🗯️
Niin minäkin pidän lapsista. 🙂 Tiedätkö, että talouskoulu on paljon muutakin kuin ruoanvalmistusta ja leivontaa. Sen aikana pääsisit esim. päiväkotiin tutustumaan työelämään. Parhaassa tapauksessa näkisit käytännössä pärjääväsi ja saisit onnistumisenkokemuksistasi varmuutta.
Menen itsekin toisinaan lukkoon ihmisjoukossa. Näin voi käydä niidenkin lähellä, joihin haluaisin tutustua. 🙂
Kiusaaminen on mielenkiintoinen joukkoilmiö. Kiusatun puolelle asettuminen vaatii erityistä rohkeutta, ja valitettavan harvalta sitä löytyy. Älä murehdi liikaa tovereidesi puheita! Aikanaan he löytävät muuta puhuttavaa. Ole ylpeä siitä, että vaikka sinulla on rankkaa, et itse kiusaa toisia. 🙂