Hei.

Voisin aluksi kuvailla itseäni hieman tilanteen selkeyttämiseksi lukijoille. Olen koulussa hyvin menestyvä yläkoululainen. Vahvuuksiksini koulussa kuuluvat monet kirjalliset aineet. Sain myös arvosanan erinomainen kahdesta taideaineesta todistukseeni.
Otetaan sitten ne heikkoudet. Pakollinen koululiikunta on minulle rasite, ellei jopa jonkinlainen pelko. En ole hyvä kuin yhdessä, ehkä kahdessa liikuntalajissa, joissa tekniikkani ylittää keskiarvon. Kuntoni taasen on niin huono, että tässä jään jälkeen. Yksi ongelmistani onkin ylipainoni. Onnekseni en kuule tästä mainittavan kovinkaan usein, mutta pienetkin kommentit saattavat satuttaa, niin paljon kuin tälläistä lausetta vihaankin.
Koululiikunta alkaa näin yläasteella olemaan erilaista kuin aiemmin. Mielestäni siinä on liikaa tavoitteellisuutta. Joku saattaidikin kysyä, onko tarpeen opettaa kuperkeikkoja ynnä muita vastaavia asioita yhteisillä varoilla teini-ikäisille. Keskustelin asiasta tunnin aikana liikunnan lehtorin kanssa. Hänen argumenttinsa olivat kehnoja, mitä en ihmettele lainkaan ottaen huomioon tietyt pedagogiikan kannalta kyseenalaiset opetus- ja kurinpitomenetelmät, joita hän toteuttaa, nimeltään kollektiiviset rangaistukset. Ymmärrän tietysti, ettei opettajan valta opetettaviin asioihin ole kovinkaan suuri.
Ohjelmassamme on kuitenkin jo huomenna minulle hyvin epämiellyttäviä asioita kyseisen opettajan liikuntatunnilla. Kieltäydyin tekemästä niitä. Opettaja otti tämän asiallisesti, kuten kuuluukin. Hieman hämmästystä aiheuttaen hän tiedotti sähköisesti vanhemmilleni ”kieltäytymisestäni”. En ala tässä selittämään miksi.
Olen vapaa-ajallani tutkinut yhteiskunnallisia asioita. Mielipiteeni ovat ristiriidassa monien kanssa. Näin on ollut pitkään. Tämä aiuheuttaa toisissa ärsyyntymistä, koska perehtymiseni ansiosta pystyn monet asiat kumoamaan. Osaa ikäisistäni taas voin johdatella muutamalla lauseella miten haluan.
Aikuisten kanssa asialliset väittelyt ovatkin haastavia. Tätä haastavuutta lisää kuitenkin se, että en henkilökohtaisesti tunne ketään samanhenkistä ihmistä.
Kuitenkin hienoista korulauseista huolimatta liikuntatunnit ovat minulle pelottavia. Jäisin erittäin mielelläni kotiin noina päivinä. En haluaisi kenellekään näyttää heikkouksiani, mutta liikuntatunnit tarjoavat lähes kenelle tahansa mahdollisuuden käyttää niitä minua vastaan. Muutenkin osaamattomuudestani johtuva ahdistuneisuus antaa tyhmillekin välineet.

Lyhyesti: liikuntatunnit ovat pelottavia. Pelkään niitä. Joskus minua kiusataan lievästi niillä, tai sitten tieto minusta tai toiminnastani kulkeutuu muille, jotka kehtaavatkin tehdä lähes mitä tahanaa pahoittaakseen toisen mielen. Mitä teen?

Toivottavasti edes joku jaksaa lukea pitkän viestini.