Tiedättekö sen tunteen kun katsoo peiliin ja näkee jotain niin ällöttävää, että tulee itku ja paniikki? Se kun tuntee olevansa niin kuvottava, että tekee mieli puukottaa itseään. Onneksi lopetin terapian kun oon jo niin hyvässä kunnossa… Musta tuntuu kuin luisuisin koko ajan alaspäin enkä voi sille mitään. Poikaystävä pitää mut vielä pinnalla, mutta pelkään koko ajan mitä tapahtuu jos sitä ei enää ole. Helpottaako tää ikinä? Jo yli puolet elämästäni olen vihannut itseäni enkä näe mahdollisuutta muutokseen. Oon niin sekasin.😯🗯️
hei!
aina välillä tunnen samoin. nykyisin on usein tarkistettava, että katsooko sieltä peilistä edes ihmisen näköinen otus.
tiedätkö mistä tuo sinun paha olosi johtuu?
onko sinulla muita hyviä ihmissuhteita, kuin poikaystäväsi? jos muka olet niin huono kuin väität, miksi sinulla on edes poikaystävä? sinussa on aivan varmasti oltava jotain hyvää, kun sinulla on ihmisiä jotka sinusta välittävät. olen aivan varma siitä.
minä olen kerännyt laatikkoon esineitä ja asioita esim. valokuvia, jotka muistuttavat hetkistä kun olen ollut onnellinen. aina kun tunnen itseni ihan surkeaksi, muistelen niitä hetkiä. ymmärrän että kyllä minä olen ihan kelpo ihminen.
kiitos vastauksesta!
kyllä mäkin tiedän että mussa on hyvää, paljonkin. mutta ei se auta ku itteään niin vihaa. vaikka kaikki muut tulis jonossa mua kehumaan ni ei se auta jos ei ite oo sitä mieltä. tai niin mä sen nään..
yritetään vaan roikkua mukana🙂👍
Moi!
Mäkin tunnen tuon peiliongelman varsin hyvin! Joka ikinen kerta peilissä näkyy ihminen, joka on liian läski, ruma, tyhmä.. Arvoton, yksinkertaisesti. Kun muutenkin ahdistaa, niin siitä saa taas lisää syytä vihata itteään. 😟
Moikka! Voisin ikäni puolesta olla äitinne, mutta ongelma on liiankin tuttu myös minulle. Ongelmana on painoni. En ole koskaan varsinaisesti ollut ylipainoinen, mutta koen itseni aina lihavaksi ja olen jojoillut painoni kanssa vuosikaudet. Välillä olen onnistunut laihduttamaan itseni langanlaihaksi ja sitten kaikki on taas tullut takaisin... On todella kuluttavaa, kun ei voi hyväksyä itseään sellaisena kuin on. Mieheni hyväksyy minut juuri tällaisena, mutta kun itse en voi! Onneksi minulla ei ole tyttöjä, heistä olisi varmaan tullut syömishäiriöisiä tätä touhuani seuratessa. Teille nuorille haluaisin sanoa, että olen varoittava esimerkki, tällaisesta seuraa yleensä muitakin psyykkisiä ongelmia. Hyväksykää nuoret, itsenne omana itsenänne, jokainen ihminen on omalla tavallaan kaunis. On surullista, että media on luonut niin sairaat ja vääristyneet kauneusihanteet. Tsemppiä ja jaksamista, teillä on elämä edessä, älkää antako peilin tuhota sitä🙂🌻
Liian tuttu ongelma.
Peilistä näkyy aina sellainen näky, joka ei ole se mitä haluaisi nähdä.
Se saa vihaamaan itseään ja käyttätymään itseään kohtaan itsetuhoisesti.
Oraste. Miksi sanoit ettei sinulla ole tyttöjä, kun tuosta tietojutusta tulee, että kahden teiniikäisen tytön äiti?
Voi, saako siitä jutusta sellaisen kuvan? Mulla on kaksi poikaa, ja ne ei onneksi näistä ulkonäköjutuista piittaa. Olen onnellinen siitä, että näin tasapainottomalla ihmisellä on niin ihanat lapset.🙂
tai siis siinä luki, että kahden teinikäisen lapsen , ajattelin väärin.
JA jotenkni ei aina ajtus toimi.