kaverilleni apua!!
sain kuulla kauhistettavia asioita mun kaverin menneisyydestä (joista se siis ite kerto mulle).. et sen vanhemmat oli tapellu niin rajusti et siinä toinen heilutti jo puukkoo ja se mun kaverin isä tönäs sitä seinään niin että sen pää aukes, mun kaveri näki sen kun oli joku 4v. sit sen äiti aina haukkuu sitä ja ei huolehdi ollenkaan siitä… mun kamu joutu joskus 6v. oleen yksin kotona monta päivää kun sen äiti vaan ryyppäs baaris. sit sen mun kamun äiti on lyöny sitä kerran..
kaikkee en jaksa kertoo koska niitä on monta mut tos on pahimmat… nykyään mun se kaveri ja sen äiti ei tosiaankaan oo hyvis väleis ku jos ne puhuu toisilleen niin ne vaan huutaa toisilleen… mä koitin kysyy siltä mun kaverilta että haluuks se apua tai haluuks se muuttaa sieltä äidiltänsä pois?? se vastas että kattoo ny jos menee pahemmaks niin sitte se vois tartteta apuu, mut must tuntuu et se tarttee jo kun se melkein teki itsarin tos pari päivää sitte ja se ei ollu eka kerta.. 😭 se kerto myös viiltelevänsä joskus mut ei se enää tee sitä.
antakaa mulle ohjeita et mitä mun pitäis tehä? kun oon tosi paljon huolissani mun kaverista ☹️
Hei Tanjuska,
viestistäsi ei ilmene, minkä ikäisiä Sinä ja kaverisi ovat. Jos kaverisi on ala-ikäinen, niin olisi syytä kääntyä lastensuojelun puoleen. Täällä Helsingissä, missä itse asun, Sosiaalipäivystys hoitaa näitä asioita.
Tuo kuvaamasi tapaus kuulostaa niin pahalta, että nyt tarvitaan aikuisten ja sosiaaliviranomaisten apua. Kaverisi voisi tarvita aikuisen tukihenkilön ja mahdollisesti nuorisoterapiaa. Sinä olet varmasti parhaasi mukaan tukena ystävällesi, mutta pelkään pahoin, ettei se riitä.
Onko kaverillasi ketään luotettavaa aikuista, jonka puoleen kääntyä? Voisiko vaikkapa joku hänen opettajansa neuvoa eteenpäin? Jos kaverisi on epävarma, voitte mennä yhdessäkin juttelemaan. Menkää vaikka terveyskeskukseen, sieltäkin kaverisi voi saada apua. Sinäkin tarvitset ehkä tukea voidaksesi parhaiten tukea kaveriasi.
Olkaa rohkeita ja toimikaa! Jos autat kaveriasi nyt, hän on varmasti sinulle ikuisesti kiitollinen.
Itse olen nyt jo keski-ikäinen, mutta murkkuikäisenä minulla oli hyvä kaveri, joka oli pitkään masentunut ja yritti lopulta itsemurhaa. Hän sai apua ja me ystävät tuimme minkä pystyimme. Olimme aika hölmöjä vielä silloin, mutta teimme parhaamme. Ystävyytemme on muuten kestänyt vuosikymmeniä. Toivottavasti teidänkin ystävyytenne kestää. Tsemppiä! 🙂👍