kauhajoen ammuskelu

kauhajoen ammuskelu

Käyttäjä valehtelija aloittanut aikaan 29.09.2008 klo 12:31 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä valehtelija kirjoittanut 29.09.2008 klo 12:31

Hei,
minulle jäi todella paha olo siitä ammuskelusta.
Aloin näkemään painajaisia tilanteesta ja aloin miettimään mitä tekisin jos itse
joutuisin samaan tilanteeseen.
Minua on alkanut painaa nämä painajaiset ja en uskalla nukkua kunnolla yöllä.
mielessäni pyörii koko ajan sen ampujan kasvot ja kuulen melkein ihmisten huudot jotka kuuluvat käytävillä.
Onko kellään vastaavaa tilannetta? Voitteko antaa neuvoa kuinka pääsisitte tällaisesta tilanteesta yli…🤔

Käyttäjä sin-sa kirjoittanut 29.09.2008 klo 14:34

Minä olin kahdeksan pienen partiolaisen kanssa partiomajalla jokelan ammuskelun jälkeen. ei kukaan uskaltanu mennä ulos, eikä liikkua mihinkään. Ja ulkovessalle mentiin kaikki samaan aikaan käsikädessä ja kun yks oli vessassa, niin kaikkien piti puhuu, ettei kenstäkää tuntuis, et joku ampuu kohta. Ja jokanen kolahdus kuultiin kyllä. Mutta se meni ohi. Se pelko oli niin suunnaton, että sitä lakkas pelkäämästä. Varmaan sellasta uhkarohkeutta, että jos nyt menen ulos, niin ei tuolla ketään ole.

Voimia

Käyttäjä Dissosiaatio kirjoittanut 01.10.2008 klo 12:27

Minullakin alkoi sydän hakkaamaan ihan jumalattomasti siitä, kun ampumavälikohtaus oli meneillään, vaikka en itse ollutkaan paikalla. Jouduin seuraamaan "pakosta" tilannetta netistä, radiosta sekä televisiosta.
Oli pelottavaa kuvitella, että joskus saattaa meidänkin koulussa tapahtua jotain noin kamalaa.
Tämähän alkaa menemään jo Amerikka-touhuksi...☹️

Otan osaa kaikille Kauhajoessa surmansa saaneille...😞

Käyttäjä DeadAngel kirjoittanut 01.10.2008 klo 15:24

Taidan olla tunteeton, mutta mua se ei mitenkään liikuttanut. Sillonkaan ei liikuttanut kun Jokelassa sekoiltiin. Osaisin eläytyä asiaan paremmin jos omassa koulussa olis tapahtunut jotain vastaavaa. Mutta nyt on vaikea tietää miltä muista tuntuu. Otan silti osaa.

Käyttäjä jesse-- kirjoittanut 02.10.2008 klo 16:27

DeadAngel kirjoitti 1.10.2008 15:24

Taidan olla tunteeton, mutta mua se ei mitenkään liikuttanut. Sillonkaan ei liikuttanut kun Jokelassa sekoiltiin. Osaisin eläytyä asiaan paremmin jos omassa koulussa olis tapahtunut jotain vastaavaa. Mutta nyt on vaikea tietää miltä muista tuntuu. Otan silti osaa.

Kuin myös,mulla se varmaan johtuu siitä,kun on omiakin ongelmia niin paljon,niin ei tajua/jaksa miettiä koko juttua.. 🙄

Käyttäjä Katarzyna kirjoittanut 29.11.2008 klo 00:32

Itsellä oli yksi perheenjäsen tuolla Kauhajoella ammuskelujen aikaan. Kuulin asiasta tietysti paljon ennen kuin sain häneen yhteyttä, ja pari tuntia meni lähinnä itkien tai itkua pidätellen. Nyt asiaan alkaa jo saada perspektiiviä, ja tämä läheinen ihminenkin selvisi lähinnä järkytyksellä. Hän ei kylläkään luultavasti pysty enää Kauhajoella vakituisesti asumaan, vaikka koulun meinaa siellä käydäkin loppuun.

Itsestäni tuntuu, että tämä koko homma on laittanut ajattelemaan elämää uusiksi, kun näin kouriintuntuvalla tavalla tajusi, miten helposti läheisensä voi menettää. Tästä (ja monista muista syistä) johtuen olen joutunut sellaiseen henkiseen myllerrykseen, etten tiedä selviänkö siitä ihan helpolla. Juuri nyt kaikki tuntuu kovin toivottomalta, ei tietenkään vain Kauhajoen takia, vaan monista muistakin syistä.

Käyttäjä kirjoittanut 23.01.2009 klo 13:03

Minun opiskelupaikkakunnan koulussa ammuttiin tänään kaksi ihmistä kuoliaaksi, toinen oli kai opiskelija, en tarkkaan tiedä. Ei siis Suomessa, eikä just mun koulussa vaan alempi luokilla mutta kuitenkin paikkakunta on pieni jne. Pieni paikkakunta kuten ehkä tuo Kauhajoki tms.

Miksi mulle tulee vaan mieleen jne tai tms. Minä en tänään ole tuossa koulussa, koska taas tulee mieleen tms selitystä. No en pääasiassa käy tuolla kuin tenttimässä koska opiskelen yks.oppillaana. Olisin kuitenkin voinut aivan hyvin siellä tänään olla ja olisin kai nyt keskellä kauhua. Tai oikeastaan olisin halunnut ollakin ja sanoa heille voi kauhistus, kuten he sanoivat mulle kun oli Kauhajoen ja Jokelan tapaukset. He halasivat vielä päälle, minä en ehkä kykenisi halamaan mutta olisin halunnut sanoa forferderlig, enkä ollenkaan tiedä olisiko noin oikein sanoa, sanoisin kuitenkin.

Käyttäjä MieVain kirjoittanut 23.01.2009 klo 21:12

Kuulin kauhajoesta veljeltäni joka asuu lähialueella. kertoi että kauhajoella on jokela kakkonen. minun oli pakko katsoa netistä uutisia, koska mulla oli ja on edelleen pakkomielle jokelan kouluammuskelusta. ei sellainen että haluaisin itse tehdä samaa vaan että kuinka joku pystyy tekemään jotain niin kauheaa. ehtiin lukea uutisesta otsikon ja kaksi ensimmäistä lausetta kun päässä alko surista ja näkö sumeni. asun kuntoutusyksikössä joten hoipersin ohjaajien luo ja sitten kun pääsin niiden toimistoon en saanut enää happea. olin aivan paniikissa. ohjaaja talutti mut omaan huoneeseen koska en voinut ruveta hyperventiloimaan siellä, jos muutkin tarvitsee apua. ohjaaja auttoi mut sängylle makaamaan ja heti kun olin asettunut mukavaan asentoon, kaikkialta kropasta kaulasta alaspäin lähti tunto. en pystynyt liikuttamaan mitään muuta kuin silmiä ja suuta ja tietenki automaattiset toiminnot, kuten hengittäminen yms. tätä jatkui jotain 3 tuntia putkeen. mulle meinattiin soittaa jo ambulanssi kunnes sisko jotenki älys soittaa mulle ja käskin sen mun tykö. siskon kans sitte opeteltiin alusta liikuttelemaan jäseniä ja loppujen lopuksi kävelemään. se oli hirvein kokemus ikinä! kunnes osasin taas kävellä olin niin väsynyt että nukuin 24h. sisko piti mut sitten viikon eristyksessä mediasta joten en saanut enää samanlaista kohtausta. olen lukenut nyt jälkeenpäin uutiset ja saan aina lukiessani paniikkikohtauksen, mutta en onneksi niin massiivista. en ole yrittänyt kuin kaksi kertaa lukea aiheesta ja sitte en oo enää jaksanu vaivata.

voimia.

Käyttäjä kirjoittanut 24.01.2009 klo 11:54

Minusta Belgian vauvasurmat siellä päiväkodissa ovat jotain niin kauhistuttavaa etten saata edes lukea kaikkia.
Miten hullu ihmisen pitää ollakin että hyökkää vauvojen kimppuun? Tämäkin tappaja on kai nuori????

Ja nyt on Kauhajoen surmaajan äiti tullut julkisuuteen, samoin kun oli Jokelan äiti.

Minun äitini tämä adoptioäitini oli rohkea kun laittoi minu laitoshoitoon silloin kun oman äitini itsemurhan jälkeen pistin hulluna palasiksi lähes koko talon.

Käyttäjä Fanny00 kirjoittanut 27.01.2009 klo 19:50

Minä otin nämä Jokelan ja Kauhajoen todella raskaasti. Mietin sitä tuskaa mitä omaiset tuntevat, millaisia kamalia kokemuksia aivan liian monet ovat joutuneet/joutuvat käymään läpi. 😞 Olin osastolla sinä aikana, kun tämä Kauhajoen tapaus kävi. Muistan kuin eilisen päivän kun istahdin nojatuoliin oleskelutilaan, ja näin sen uutisissa näkyneen kuvan. Heti tuli itku ja tunne "ei taas, ei näin voi käydä taas". 😭 Jälkeen päin harmittaa, että en saanut siellä käsitellä tätä asiaa läpi, joten se vainoaa minuakin nyt tänä päivänä, koska tapahtumat kummittelevat edelleen mielessäni enemmän tai vähemmän. Itkin ainakin kolme päivää niin että saatoin hetkenä minä hyvänsä purskahtaa itkuun ihan yhtäkkiä. Hoitajat (varsinkin omahoitajani) korosti, että en saa surra niin paljoa asioita, mitä muille tapahtuu. Ymmärrän/ymmärsin hänen pointtinsa kyllä, ja pyysin aikaa saada surra tätä asiaa. Ennen pitkää hoitajilla meni hermot kun itkin, sain paheksuvia katseita (tai sitten vain kuvittelin) mutta pahalta tuntui. Pakotin itseni ajattelemaan muita asioita, joten tämän asian käsittely jäi aivan kesken. Tosiaan jäi puolitiehen silloin asian käsittely. Miten saisin käsiteltyä tämän asian niin, ettei se aivan joka päivä minua enää vaivaisi? 😯🗯️

Käyttäjä kirjoittanut 12.03.2009 klo 13:06

Eilen minä päätin etten mitään välitä Saksan koulusurmista. Olen vaan kuin ei olisi ketään tapettu. Sitten kuitenkin luin netistä juttua ja katselin kuvia. Illalla minun piti ottaa ahdistuslääke jotta pystyin nukkumaan. Aamulla taas katoin juttuja ja nyt jo itkettää saakelin paljon.
Voi per... per.. tätä maailmaa. Kohta minä toivon, että tulisi maailmanloppu ja Jumala alkasi tekemään uuden maailman.

Käyttäjä Katarzyna kirjoittanut 26.03.2009 klo 02:56

Saksa toi aika pahasti nuo syksyn fiilikset takaisin. Istuin yliopiston kirjastossa, kun
luin Hesarin nettisivuilta tuosta Saksan tapauksesta. Otsikossa ei ensin mainittu, että
missä maassa tapaus on sattunut. Heti aloin pelätä, että taas on Suomessa jossain
ammuttu, ja tuli samanlainen kuristava kauhuntunne, kuin silloin kun kuulin
Kauhajoesta ekaa kertaa. Ja heti tietty myös huoli siitä, että miten sisko taas kestää
tän henkisesti, kun olivat juuri Kauhajoella palanneet vanhaan koulurakennukseen. En
osaa mitään tämän rakentavampaa sanoa, mutta taas tulin lujaa alas sieltä, minkä
verran olin toipunut viime aikoina.