Kärsimys ja voimattomuus, suuren avun tarpeessa
Isäni on ollut alkoholisti niin kauan kuin muistan, mutta perjantai-iltana hän teki jotain anteeksiantamatonta; hän löi äitiäni ja kaatoi hänet pienten koiriemme päälle. Olen joutunut aikuistumaan liian aikaisin ja kannan paljon vastuuta kotona. Kuuntelen äitini surut ja annan neuvoja, toimin isoveljeni ainoana sosiaalisena kontaktina ja pistän kaiken muun omien tarpeitteni edelle. En tiedä olenko enää edes kykenevä toimimaan itseni hyväksi!
Vanhempieni tilanne on saanut minut tuntemaan itseni kyvyttömäksi. En haluaisi äitini viettävän hetkeäkään samassa talossa kuin tuo väkivaltainen alkoholisti, mutta mitä voisin tehdä? Äitini on aloitekyvytön, vaikka hän usein uhkaakin isääni avioerolla. Rahat hänellä eivät riitä vuokra-asuntoon ja elinkustannuksiin, varsinkaan kun hänen mukanaan muuttaisi kaksi pientä koiraa, minä ja veljeni. Nykyisessäkään talossamme äitini ei selviäisi pitkään, sillä kulut ovat varsin suuret.
En vain tiedä mitä tehdä enää. Kuullessani isän väkivaltaisuudesta äidiltäni, huusin pää punaisena ja itkin hysteerisesti. Huoneessani sain paniikki-/astmakohtauksen ja oli valehtelematta hengenlähtö lähellä. Samalla oksensin muutaman kerran. Olen itkenyt vähän väliä tapahtuneesta lähtien enkä kykene keskittymään muuhun. Joudun lykkäämään kurssikokeitani, sillä pänttääminen on mahdoton ajatus. Syömisestä ei tule mitään ja uskon kärsiväni jo mahahaavasta kaiken stressin seurauksena. En ole vielä 18 vuottakaan!
Perheeni tarvitsee kipeästi muutosta, mutta talouden takia se vaikuttaa mahdottomalta.. Toivoisin olevani 10 vuotta vanhempi, jotta kykenisin elättämään äitini. En ole tarpeeksi vahva auttamaan häntä ja sen takia itken. Pelkään joutuvani pian sairaalahoitoon, sillä luhistun hiljalleen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Mitä tässä tilanteessa voi enää tehdä? Kunpa olisi edes joku, joka voisi antaa tukea, neuvoja ja apua..
Heippa
Joo kyllä tuli sinun puolesta todella paha mieli ja pystyn niin kauheen hyvin sinuun
samaistumaan niin tiedän sen tuskan ja vaikeuden mikä sinulla on sillä sinun kirjoittamasi
juttu oli kuin omasta elämästä ( olen itsekkin alkoholisti perheestä ja sitä helvettiä kesti minun kohdalla noin 17 vuotta )
Mutta minä yritän sinua tukea, neuvoa ja auttaa niin toivon että olisi minusta apua ja hyötyä
ja kysy minulta ihan mitä vaan niin osaan aika hyvin neuvoa sinua???
Asutkos sinä maalla vai kaupungissa???
Onkos sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja??? sillä se helpottas eläämääsi ja kun ihmisellä on elämässä vaikeuksia niin ei saa jäädä yksin.!!!
Oletkos miettinyt minne menet peruskoulun jälkeen????
Mut se on kanssa tärkeää että perheväkivaltaan ei pidä ikinä alistua eikä sallia siihen
kyllä täytyy heti laitta stoppi.
Nyt sinun pitää jaksaa katsoa elämää pitemmälle ajalle ( vaikka on vaikeata )ja viellä se elämä voittaa usko minua.
Kuin myös sinun täytyy uskoa parempaan elämään ja tehdä työtä paremman elämän eteen.
Kerrotko viellä minulle mitä elämän suunnitelmia sinulla on???
Kaunista alku vuotta sinulle
Tärkeintä olisi saada äidillesi selväksi että hänen pitää lempata väkivaltainen miehensä ja aloittaa uusi elämä eri katon alla.
Olisiko mahdollista, että äitisi ottaisi mahdollisesti yhteyttä sosiaalivirastoon, joka hankkisi sinulle, veljellesi, koirillenne ja äidillesi uuden asunnon, johon rahat riittävät. Voit myös itse koittaa soittaa sosiaalivirastoon.
Jos taloudellinen tilanne on huono, perheelläsi on oikeus toimeentulotukeen. Sosiaalivirasto varmasti auttaa tavalla tai toisella. Ei ole häpeä, jos pyytää apua kun sitä tarvitsee.
Apua kannattaa pyytää mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, ennen kuin jotain vakavampaa tapahtuu.
Kaikki perheenjäsenesi kärsivät nykyisestä tilanteesta. Puhu äidillesi järkeä ja pyydä häntä soittamaan joko ensi- ja turvakotiin, sosiaalivirastoon tai vastaavaan.
Sinun tilanteessa en katsoisi tilannetta läpi sormien, surullista että joudut olemaan "vastuussa" perheestä. Sinulla on iso taakka kannettavana, ja se taakka ei ole sinulle tarkoitettu!
Sinulla on jo nyt niin paljon henkistä pahoinvointia...
Varaa itsellesi aika jollekin auttavalle taholle, jotta sinun ei tarvitse olla yksin ongelmiesi kanssa.