Kamala lapsuus alkoi 3vuotiaasta…ja jatkuu edelleen samanlaisena.

Kamala lapsuus alkoi 3vuotiaasta...ja jatkuu edelleen samanlaisena.

Käyttäjä ReikoooDam aloittanut aikaan 15.06.2011 klo 00:55 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä ReikoooDam kirjoittanut 15.06.2011 klo 00:55

Kaikki alkoi vanhempien erosta ja siitä että äidin piti laittaa mun hoitoon jonkun lihavan tädin luokse. Se täti oli kauhea. Se Repi tukasta, löi, pakotti syömään, laittoi istumaan kylmään pimeään autotalliin ilman liikkumis mahdollisuutta (olin syöttötuolissa).
En osannu kertoo (olin siis 3-5 vuotias) ja kuka mua ois muutenkaan uskonu? en mä osannu kertoo mitään väkivallasta sun muusta. Kun täytin sitten 5 ni muutettiin pois ja äiti meni uusiin naimisiin. Uus miäs oli kauhee ja jatko hoitotäti juttua. Se löi, huuti, laitto istumaan 10tuntia ruokapöydän ääressä sen saman kylmän ruuan ääressä, ja toki se heitti veljen seinään. Se kisko tukasta portaat alas. Se repi multa aina kauheesti hiuksia. Toki se äidillekkin huus. Muistan siitä ajasta vaan niitä päiviä ku ajettiin yöllä noin 3 aikaa jonnekki ku se oli taas käyny väkivaltaseks. Muistan jokaisen joulun jolloin juuri ennen kun avattiin lahjat se heitti kuusen pihalle ja poltti mun toivelahjat takapihalla. Ostihan se uudet. Mut näin kävi aika monesti. Sit isoveli käytti hyväks ja kaikki meni pilalle. Eräs aamu heräsin ihan pikkusen siskon kanssa kahestaan talossa ilman ketään aikuista. Ei lämpöjä ei vesiä ei sähköjä. Pelkäsin et meidän koira paleltuu sinne. Olin itekki iha jäässä aamulla. Mut oli se pakko viedä sitte sisko tarhaa ja mennä ite kouluun ja olla ku mitään ei ois tapahtunu. Kotona koira oli hengissä ja sähköt yms muut takasin. Äiti oli tullu pakkaamaan. Me muutettiin sit pois. Sen ENTINEN mies sitte murtautu meille montakertaa ja rikko kaiken minkä sai rikki. Ja ei äiti VIELÄKÄÄN kertonu kellekkään. Se uhkas tappaa mun rakkaan koiran ja rukoilin että muutettas pois. Sitte toki muutettiin taas ja taas ja taas ja vaihdoin koulua. jokaisessa koulukiusaamista. Omakuva vääristyi ja sairastuin syömishäiriöön. Masennuksen poikasta iti jos nyt oikein osaan sen aikaisia päiväkirjoja lukee. Sit paras kaveri kuoli ja olin ihan maassa. Vähän aikaa sitte jouduin juosta jalat rakkuloille ja naarmuille asti hakee mökille apuu monen kilsan päästä. AI että mä rakastan tätä elämää… D: kaikki pilalla. onko muita samanlaisia tyttöjä tai miks ei poikiakin. D:

Käyttäjä volvomies kirjoittanut 15.06.2011 klo 11:28

Heippa
Niin on kurjaa kun sinulla on ollut huono lapsuus ja turvatonkun
lapsuus pitäisi olla turvallinen.
Minkäs ikäinen sinä olet???
Onkos sinulla ketään ystävää / kaveria ???
Niin ei tarvitsisi olla yksin.
kyllä sinun eläämääsi pitää saada muutos.
Kaunista kesää sinulle