En enää jaksa mennä kouluun. En lukea kokeisiin. En nousta sängystä. En jaksaisi enää esittää iloista, haluasin kyllä olla iloinen, mutten pysty siihen yksin. Ja kun olen niin yksin. Isän ja minun välit ovat todella huonot. Paras ystäväni on hylännyt minut, hän oli ainut joka tietää masennuksestani. En uskalla enkä halua kertoa muille. En tiedä kestänkö tätä kaikkea enää, kukaan ei kuitenkaan välitä minusta niin paljon etteikö he voisi elää ilman minua. Syyttäkööt sitten itseään kun olivat niin sokeita etteivät huomanneet kuinka huonosti minulla menee…