Kaiken pilannut -> Itseinho

Kaiken pilannut -> Itseinho

Käyttäjä Sirppi aloittanut aikaan 30.10.2011 klo 00:32 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Sirppi kirjoittanut 30.10.2011 klo 00:32

En ollut ihan varma kirjoittaisinko parisuhteisiin, aikuisten osioon vai tänne. Mutta kirjoitan kuitenkin muustakin kun parisuhteesta, ja tunnen vielä olevani aika nuori, joten päätin laittaa asiani tänne. 😋

Olen aina ollut huono kirjoittamaan tunteitani ja ajatuksiani, varsinkin nyt kun ne on niin sekaisin, mutta toivon että tästä jotenkin selviää mitä mielessäni näinä päivinä pyörittelen.

Kärsin tällä hetkellä masennuksesta mitä hoidetaan lääkkeillä. Minulla on aina ollut erittäin huono itseluottamus, enkä ole koskaan välittänyt itsestäni. Mutta nyt itseinho alkaa hallita elämääni. Noin puoli vuotta sitten koin erittäin vaikean eron, minkä jälkeen olen alkanut miettimään elämääni taaksepäin. Ensinnäkin tämä ero oli ihan täysin minun syytäni. Rakastin exääni yli kaiken, mutta en silti osannut nauttia siitä enkä ollut onnellinen, vaikka kuitenkin olin onnellisempi kuin ikinä. Aloin sitten purkamaan pahaa oloani suhteessa, eikä exäni enää jaksanut sitä, joten hän päätti lähteä suhteesta, erittäin radikaalisti. Olin reissussa, ja sillä välin tämä kihlattuni oli tyhjentänyt asunnon ja muuttanut pois. Tämä tuli yllätyksenä, koska koko reissun ajan laittoi viestejä miten paljon rakastaa, ikävöi, koti tuntui tyhjältä ilman minua. Tämän jälkeen päätimme kuitenkin jatkaa suhdetta mutta eri talouksissa. Meillä oli niin riitaisa suhde että ajateltiin tämän olevan hyvä ja suhdetta parantava ratkaisu. Olimme sitä mieltä että molempien pitää kasvaa henkisesti. En kuitenkaan heti voinut sulattaa sitä mitä kihlattuni teki, siitä tuli riitaa, ja viikko sen muuton jälkeen exäni lähti elämästäni kokonaan, vaihtoi numerot yms., etten saanut siihen mitään yhteyttä. Jäin siis ilman selityksiä tyhjän päälle. Syytän itseäni suhteen päättymisestä ja kaikista riidoista, vaikka kihlattuni oli väkivaltainen, valehteli yms. Mietin vaan millainen suhteemme olisi ollut jos minä en olisi ollut niin huono ihminen, mustasukkainen, omistushaluinen yms. En edelleenkään ole saanut mitään vastauksia exältäni, eikä se ole ottanut minuun yhteyttä. Haluaisin vaan kerran vielä jutella, kysyä miksi yhtäkkiä teki päätöksen ettemme voi jatkaa suhdetta. Haluaisin tietää myös että rakastiko hän minua koskaan, kun noin inhottavasti minut jätti. Itse en koskaan kykenisi tekemään kenellekään niin.

Me yritimme suhteen aikana lasta pitkän aikaan, mutta emme onnistuneet. Sen jälkeen kun exäni oli muuttanut pois, tein raskaustestin ja se näytti positiivista, tietty juuri tässä vaiheessa odotus palkittiin. Jäin kuitenkin asian kanssa yksin, koska kihlattuni ei näyttänyt ottavan tilanteessa mitään vastuuta, vaan lähti. (Vaikka juuri kihlattuni oli se joka halusi lopettaa ehkäisyn ja halusi perustaa yhdessä perheen) Olin niin rikkinäinen että pelkäsin olevani katkera lapselle ja huono äiti, joten päädyin aborttiin. Tätä kadun nykyään paljon, ja syytän siitäkin päätöksestä itseäni.

Olen alkanut miettimään että mikä ihme minussa on vikana. Miksi teen aina elämässäni vääriä päätöksiä, miksi en osaa olla kiitollinen ja onnellinen silloin kun elämässä on kaikki hyvin? Miksi pilasin suhteen ihmiseen jota rakastin ja rakastan edelleen yli kaiken? Miten voin enää elää itseni kanssa, koska vihaan tekojani ja itseäni niin paljon?

En saanut tähän tekstiin lähellekään kaikkea sitä mitä päässäni nykyään pyörii. Ja kun tekstin luin niin huomasin että aika paljon näköjään kuitenkin puhuin siitä päättyneestä suhteesta, ehkä siksi että se on kaikkein läheisin asia minkä olen pilannut elämäni aikana. Teksti on varmasti erittäin sekava, olen siitä pahoillani, mutta ajatukseni ovat niin sekaisin ja pääni täynnä ajatuksia, etten parempaan tällä hetkellä pysty.

Tunnen oloni erittäin turhaksi, ja mietin itsemurhaa päivittäin. 😯🗯️

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 01.11.2011 klo 19:45

Hei!
Tunnut olevan suurien syyllisyyksien painama. Keskusteleminen jonkun kanssa voisi auttaa selvittämään omia ajatuksia.

Se on niin, että meillä jokaisella on täällä elämässä päätettävänä asioita ja sitähän päättää tilanteessa, kuin tilanteessa senhetkisten argumenttien ja tuntemusten mukaan. Usein on vain tehtävä päätös. Emme me aina onnistu ja se on ihan normaalia. Emme me aina edes tiedä, mikä on hyvä ja mikä on huono. Ajatus voi muuttua ja usein muuttuukin matkan varrella. Elämässä on niin paljon esim. eettisiä ongelmia, jotka ovat todella vaikeita ratkaistavaksi ja joskus tärkeät päätökset pitää tehdä suurissä tunnemylläköissä.

Ole rauhassa hyvä ystävä.

On positiivista, jos huomaa itsessä jotain kasvamisen tarvetta. Muutenhan ei koskaan tietäisi, mitä kohti elämässään haluaisi mennä. Yksin ei kuitenkaan pitäisi joutua kaikkea tekemään ja suremaan. Joskus ihminen tarvitsee rinnalleen toisen ihmisen, joka johdattaa kädestä pahimpien kuoppien ohi, kunnes taas jaksaa itsekseen tehdä matkaa ja tietysti matkakumppaneita on hyvä aina olla muutenkin vierellä.

Nyt on tämä hetki. Jos menneisyydestä on surematonta surua, on se hyvä käydä lävitse. Muutoin saat aivan vapaana elää tässä päivässä.

Käyttäjä IisaMari kirjoittanut 02.11.2011 klo 01:18

hei Sirppi 🙂

vaikuttaa siltä et sä syytät itseäsi tosi paljon kaikesta mikä sun elämässä on mennyt huonosti. tästä syyllisyyden tunteesta olisi hyvä puhua jonkun kanssa. on kyllä hyvä tajuta tehneensä virheen ja oppia siitä, mutta syyllisyyden tunteeseen ei auta jäädä sen kummemmin vellomaan.

terapia voisi olla hyvä ratkaisu. sekin voisi auttaa, jos avautuisit jollekulle tutulle ihmiselle, johon luotat. ongelmat ei enää näytä niin isoilta kun ne on saanut jaettua jonkun kanssa.

voimia sulle! 🙂👍