Juominen ja juhliminen ällöttää
Moi. Haluaisin avautua ongelmastani, joka on muiden ongelmieni rinnalla aika pieni, mutt aiheuttaa silti ahdistusta. Olen 17-vuotias poika, lukion toisella luokalla. Kuten otsikko kertoo, inhoan juomista ja juhlimista. Olen kerran, kolme vuotta sitten, maistanut olutta ja pahaahan se oli. Viimeisen vuoden aikana olen päättänyt, etten aio ikinä juoda. Kaikki alkoholiin liittyvä ällöttää minua. En ole käynyt missään tilaisuuksissa ikäisteni kanssa, jossa tarjotaan alkoholia, sillä tiedän, etten kestä katsoa kun kaikki muut juovat ja örveltävät. En aio lähteä minnekään abiristeilylle tms. ryyppyretkille.
Myös juhliminen ahdistaa minua. Olen ujo ja introvertti, ahdistun jos ympärillä on liikaa ihmisiä. Kaikki juhlimisjutut ovat siis automaattisesti pois. Haluaisin vain olla kahdestaan jonkun kivan ihmisen, mieluiten tytön, kanssa ja käydä perjantai-iltana viimeistään kymmeneltä nukkumaan. Mutta ei ole tyttöä, on vaan kirja jota luen omassa huoneessa neljän seinän sisällä.
Juttelin tänään vanhempieni kanssa ylioppilaaksi tulemisesta ja selvisi, että juhlimaanhan siellä illalla pitäisi lähteä. Julistin kovaan ääneen, etten lähde mihinkään ryyppäämään. Nautin siitä, että olin eri mieltä, mutta pian sen jälkeen tuli paha olo, kun tajusin, että kaikki kaverit lähtevät sinne ja minä jään taas yksin.
Myös absolutistiksi ryhtyminen pelottaa minua. Pelkään, että jään yksin, sillä kaikki tuntuvat tapaavan seurustelukumppaninsa baareissa. Pelkään jääväni neitsyeksi, sillä suuri osa menettää neitsyytensä yhden yön jutuissa. Minä en vain halua. Haluan olla erilainen ja kulkea vastavirtaan, mutta pelkään sitä musertavaa yksinäisyyttä, joka voi olla sen seuraus. Kaikki tämä ahdistaa hirveästi.
Jos joku jaksoi lukea tämän, niin kiitos. Toivottavasti joku viitsisi vastatakin ja antaa minulle neuvoja ja tukea, kun ei sitä muualta kuin psykologilta saa.
Samma här.
Koskaan en oloani kotoisaksi tuntenut,
en milloinkaan nauttinut bileistä.
Vain yksi ystävä oli mieleeni,
ei ryypännyt,
ei rellestänyt,
en tosin ole enää yhteyksissä.
Bileisiin tuli kutsuja aina, mutten halunnut mennä,
tulen vain ahdistuneeksi.
Ystäviä haluan,
tunteikkaita muttei nössöjä.
Aitoja persoonia, joilla samat kiinnostukset, muttei esittämisen tarvetta,
ei intoa ryyppäämiseen.
Heips sinullekin.
Sama täällä, vaikka olen naispuolinen ja ollut täysi-ikäinen jo parin vuoden ajan. (Koen olevani silti lähempänä nuorta kuin aikuista, siksi uskallan kirjoitan tänne. 🙂) Ryyppääminen ei iske, siitä tulee vain huono olo ja närästys. Baarissa istuminen ärsyttää, on paljon mukavampaa olla kotona lukemassa hyvää kirjaa. Ei sen puoleen, että baarissa tulisi paljoa istuskeltua, vain silloin kun isosisko säälistä ottaa mukaansa.
Teininä on vielä ihan ok olla absolutisti, mutta täysi-ikäisenä se on käsittämättömän vaikeaa. Ihmiset kohtelevat kuin olisin joku vieraalta planeetalta pudonnut alien, kun en satu tietämään jotain viinamerkkiä. Aivan kuin se olisi maailman tärkein asia. En tiedä, missä kaikki nuoret absolutistit piileksivät, seurakunnissako? Sellainenkaan ei ole oikein minun juttuni.
Anteeksi, etten osaa auttaa ongelmaasi, eikä viestini luultavasti ole toivoa antava. Kannattaa kuitenkin jatkaa vastavirtaan kulkemista, jos se tuntuu oikealta suunnalta. Minä olen ainakin näin itsenäni onnellisempi, kuin jos jatkuvasti esittäisin jotain toista. Lopulta kulissit kuitenkin kaatuisivat, tiedän sen.
Nuorena absolutistiksi tuleminen on yksinäinen tie. Kokoajan yksin ja mihinkään tapahtumaan ei kutsuta.
Mielestäni sinun pitäisi vain pakottaa itsesi juomaan ja menemään nuorten mukaan sekä tapahtumiin. Kyllä siihenkin tottuu. Esim. viinit ja viinat ovat ihan hyviä juotavaksi jos kaljasta ei tykkää. Saat ystäviä ja jopa niitä naisia.
Itsehän olin 15-16v melkein joka viikonloppu humalassa, silloin oli ystäviä ja naisia paljon.
Nykyään olen "absolutisti" ja elämäni on yksinäistä ja olen masentunut.
En kuitenkaan sano etteikö kaltaisiasi ihmisiä olisi, mutta heitä on ainakin todella vaikea löytää, koska he juuri ovat yksin kotonanaan.
Ja voithan aina lopettaa tuon juomisen jos löydät jotain pysyvää jonka kanssa ei tarvitse juoda, kuten vaikka tyttöystävän tai jonkun ryhmän joka osaa pitää hauskaa ilman viinaa.
Heippa!
Minusta on hienoa, että on ihmisiä, jotka eivät juo alkoholia ja/tai käytä muitakaan päihteitä!
Joku täällä kehotti menemään mukaan ryyppäämään - mukaan voi lähteä, mutta juoda ei tarvitse. Baarissa voi tilata vaikkapa appelsiinimehua! Jos kestää katsella kännisiä selvinpäin🙂
Oletko etsinyt itsellesi seuraa esimerkiksi Suomi24:n kautta? Suomessa on lukuisia nuoria neitoja, jotka arvostavat sitä, että mies on absolutisti!
Sitä paitsi, neitsyyden voi menettää vain kerran - joten kannattaa miettiä missä ja kenen kanssa haluaa sen tapahtuvan!!!!
Tänne tulikin paljon vastauksia, kiitos siitä. 🙂
Janava ja outolintu2, minäkin uskon että on silti parempi tehdä niin kuin itse haluaa. Minä ikään kuin pelkään juomista enkä haluaisi sopeutua siihen. Tiedän että todennäköisesti jäisin siihen koukkuun.
Degardille, olen pahoillani että olet masentunut, mutten usko että absolutistina oleminen synnyttää sitä, minullakin masennus syntyy ihan muista syistä.
Ongelma on siinä, etten haluaisi lähteä edes katsomaan kännissä olevia kavereita. Ihan oikeasti istun mieluummin kotona.
Neitsyyden menettäminen, tai sen vaikeus, painaa myös mieltä. Eräs naispuolinen kaverini johon olin ihastunut, kertoi menettäneensä neitsyytensä yhden yön jutuissa. Ennen olin sitä mieltä että ilman parisuhdetta ei ole seksiä, mutta nyt en ole enää yhtä varma. Minusta tuntuu silti paremmalta olla ilman sitä kuin lähteä baariin ja juoda ja harrastaa seksiä kännissä.
Suurin osa ihmisistä jotka tunnen ovat menettäneet neitsyytensä parisuhteissa.
Hei! Päätinpähän nyt kirjoittaa tänne, vaikka melko vanhentuneelta tämä keskustelu vaikuttaakin. Totean vain, että tämän ketjun lukaiseminen loi hieman apean fiiliksen, sillä minun kai pitäisi kokea itseni onnekkaaksi:
Löysin juuri niitä ei-juovia ihmisiä lukiossa kavereikseni ja täysin sattumalta, etsimättä. Myös muutama sukulaiseni on ollut oikein kannustava valitsemani polun suhteen - ilman juominkejakin pärjää, sillä ilo ja nauru eivät ole kännäämisestä kiinni.
Osaltaan suvussa esiintyvä alkoholismi vahvistaa kantaani. Toisaalta, en koe etteikö kohtuuden rajoissa juominen olisi ihan virkistävää seuraelämälle. Itselleni kuitenkin riittää tällä erää kahvi varsin hyvin.
En sitten tiedä, jos kirjoitin hieman aiheen vierestä, mutta toivoa on. 🙂
Hei Aina yksin! Luin viestisi ja tunnistin sieltä monia asioita.
Itse olen -98 syntynyt nuori tyttö. Minä olen myös absolutisti monestakin syystä. Mulla on kyllä ystäviä, mutta heitäkin on vain kolme.
Nelisen vuotta sitten mua alettiin koulukiusata mm. lähettämällä musta lesbo juoru, haukkumalla ja juorun takia olin myös syrjitty joten kaikki kaverit hävisivät kuin tuhka tuuleen.
Mäkään en aio menettää neitsyyttäni yhden illan jutussa. Ja totta puhuen mä en tällä hetkellä usko löytäväni koskaan miestä joka ei hauku minua ja hyväksyy minut juuri tällaisena kuin olen, mutta kovasti sitä yritän. Juopottelelevien ihmisten ja varsinkin alaikäisten ikätovereideni näkeminen saa olon tuntumaan todella kurjalta.
Kiitos jos jaksoit lukea viestini. 🌻🙂🌻
Moikka. Itse olen joltain osin aika samassa tilassa. Olen 17 ammattikoulun tokaluokkalainen ja en ole kertaakaan juonyt, kännissä tai juhlimassa. No olen kyllä maistellut, mutta usein ihan vaan suoraan vanhemmilta kielenkärjellisen, ja itse alkoholi maistuu minusta todella pahalta, ja punaviini ihan myrkyltä 😀
Olen asiaa itsekseni jonkinverran pohtinut, ja suurin syy tähä minun juomattomuuteen taitaa olla ettei ole ikinä edes ollut ketään kenen kanssa juoda :/ Ei ole kutsuttu juhlimaan tai juomaan tai oikeastaan mihinkään muuallekaan.
En myöskään ole sellainen juhlia persoona ollenkaan. Kaikki tilanteet joissa on paljon ihmisiä tuntuvat epämiellyttäviltä ja hiukan välttelen niitä, enkä viihdy suuressa ihmisporukassa.
Minäkään en osaa oikein auttaa ketään muutakuin antamalla vertaistukea. En tiedä onko tällä sivulla mitään yksityisvistichatin tapaista, mutta mulle kyllä voisi kukavaan tulla juttelemaan jos haluaa 🙂
Hei, Aina yksin!
Et voi kuvitellakaan, miten tuttuja tuollaiset ajatukset olivat minulle, kun olin ikäisesi. Olin 17-vuotiaana vielä yläkouluaikaisen koulukiusaamisen jättämistä arvista toipuva tyttönen, jolla ei ollut juuri muuta kuin piano ja itsesääli.
Olen siis taiteellinen ihminen, kuten sinäkin, ja noihin aikoihin opiskelin eräässä Suomen musiikkilukioista. Siellä minua kohdeltiin hyvin, ja tajusin, että kiusaaminen ei johtunut minusta, vaan kiusaajistani. Kyseisessä koulussa oli myös - itseni lisäksi - useampi kuin yksi absolutisti, joka puhui avoimesti päätöksestään olla käyttämättä alkoholia, kun tältä asiasta kysyttiin.
Pelkäsin pitkään, etten löytäisi miestä, joka voisi rakastua minuun ja jota minä voisin rakastaa. Itse asiassa en ole vieläkään löytänyt sellaista, sillä koen yllättävän monimutkaiseksi löytää ihmistä, joka on kanssani samalla aaltopituudella. Sen vuoksi päätinkin jo monta vuotta sitten, etten edes etsi sellaista - se niin sanottu oikea löytyy, jos ja kun on löytyäkseen.
Halusin kuitenkin kokeilla seksiä, joten eräänä iltana täytettyäni 18 menin baariin sillä asenteella, että sinä iltana löytäisin jonkun miehen, jonka kanssa sitä tulevan yön aikana kokeilla. Emme pitäneet kyseisen miehen kanssa yhteyttä kyseisen yön jälkeen, sillä kemiamme henkisellä tasolla eivät kohdanneet.
Muistelen kuitenkin edelleen kohtaamistamme hyvällä, sillä mainitsemani mies on valehtelematta parhaimman näköinen mies, jonka koskaan olen tavannut. Hän myös kohteli minua hyvin - vaikka myöhemmin facebookissa keskustellessamme selvisi, ettei hän ollut pitänyt kärkkäästä persoonallisuudestani.
Tärkeintä tässä kertomassani tarinassa kuitenkin on, että nuihin aikoihin olin absolutisti, aivan kuten sinäkin. Syy alkoholista kieltäytymiseeni oli kapina isääni ja koulukiusaajiani kohtaan, jotka pitivät alkoholia välttämättömänä asiana elämänlaadun kannalta. Päätin näyttää heille, että he ovat väärässä.
Täysi-ikäiseksi tultuani aloinkin käydä baareissa ja tanssia, laulaa, nauraa ja lähestyä ihmisiä aivan yhtä avoimesti kuin alkoholia käyttävät kaverikin. Mainitsemani jumalaisen näköisen miehen lähestyminen sinä iltana, kun menin yksin baariin etsimään yhden yön suhdetta oli jännittävää, melkein ehkä jopa pelottavaakin. Koska kuitenkin olen sellainen ihminen, joka haluaa kohdata pelkonsa, haluni lähestyä tuota miestä voitti torjutuksi tulemisen pelon.
Olin absolutisti kahteenkymmeneen ikävuoteen saakka, minkä jälkeen päätin, ettei isäni ja koulukiusaajieni tapa elää elämäänsä tarvitse vaikuttaa millään tavalla minun tapaani elää omani. Miksi siis jättäisin kokeilematta alkoholia vain siksi, että joku minua väärin kohdellut ihminen on siitä jollain tapaa riippuvainen?
Tänä kesänä, 21-vuotiaana, olin ensimmäistä kertaa elämässäni kännissä, eikä humalatila saanut minua muuttumaan yhtään rohkeammaksi ihmiseksi. Se johtuu todennäköisesti siitä, että olen jo valmiiksi rohkea ihminen. Kaikki ne negatiiviset asiat, joita nuorena koin, tekivät minusta sellaisen, sillä ikäryhmäni ulkopuolelle jääminen pakotti minut kohtaamaan joka ikisen pelkoni yksin, omilla jaloilla seisten.
Jos käännät kokemasi vaikeudet voitoksesi, olet viiden vuoden päästä vahvempi ihminen kuin osaat nyt ikinä kuvitella. Elä elämääsi pää pystyssä, lippu korkealla. Tunnista pelkosi, mutta älä anna sen hallita sinua. Sinä itse päätät, mitä elämälläsi teet. Muista se aina.
Tämä on avoimin teksti, jonka koskaan olen kirjoittanut Tukinetiin elämästäni, eikä ole koskaan ollut näin suurta todennäköisyyttä, että joku tuttuni käväisee tällä sivustolla ja tunnistaa minut. Koen kuitenkin, että kannustamisesi on sen arvoista, vaikka joku lähipiirini henkilö saisikin nyt tietää, minkä näköiset kasvot nimimerkki IisaMarin takana on.
Hyvää jatkoa sinulle.
IisaMari
Minusta tuo asenne juomiseen ja juhlimiseen on oikein terveen itsetunnon merkki. Hienoa. Alkoholin nauttiminen on aina jokaisen oma valinta, eikä koskaan ole pakko ottaa, jos ei itse halua. Älä tee siitä vain mitään numeroa. Ruotsissa ainakin saa vastata kyllä tai ei lasilliselle, mutta silti on tervetullut joukkoon. Ei siellä outona pidetä, jos ei juo. Kumpaakin päätöstä kunnioitetaan, mutta ei niistä puhuta. Minäkin kävin nuorena ja nättinä paljon ravintoloissa. Olin silti usein tuoremehulinjalla, koska halusin luotettavan ja hyväkäytöksisen nuoren naisen maineen. Kyllä se tietysti varmaan muissa saman ikäisissä herätti ihmettelyä, mutta en välittänyt siitä. Jos et saa seuraa, kun et juo, niin seura ei silloin ole arvoisesi. Oikein hienoa, että jotkut nuoret eivät oikeasti halua juoda!
Ajattelin vielä antaa vihjeen, miten käyttäytyä, jos jotkut ikäisesi eivät hyväksy sitä, ettet halua juoda. Totuushan on se, että sitä kyllä oikeasti arvostetaan, että osaa sanoa kiitos ei lasilliselle. Eivät fiksut ihmiset sitä ihmettele. Jos alkoholikulttuuri tuottaa sinulle ahdistusta ja reaktiosi on noinkin voimakas mitä olet kuvaillut niin älä missään nimessä silloin ota. Suomessa on kyllä vieläkin hieman vaikeaa saada seuraa jos ei juo, mutta se on kulttuurillinen ongelma, ei yksilön. Eli ehdotukseni on kulttuuriongelmaan: vaihda kieltä ruotsin kieleen, koska siellä ainakin sivistyneissä piireissä kyllä otetaan joukkoon vaikka ei joisi. Voit osoittaa sillä tavalla olevasi kehittyneemmässä kulttuurissa. Kyllä se kultturikoodi yleisestikin Suomeen sitten pikkuhiljaa tulee.
Tuota ruotsinkielisten kulttuuria olen itsekin miettinyt. Itärajalla se vaan ei paljoa auta, kun kaupunkien keskustoissa kuulee usein enemmän venäjää mitä suomea. Ruotsista ei merkkejäkään. Tiedä sitten jos yrittäisi vaihtaa kieltä venäjään. Venäjällä tosin miehet kuolevat vodkaan keskimäärin viisikymppisinä, etten tiedä onko alkoholikulttuuri niillä yhtään terveempää. Voi toki olla, että Suomen puolelle tulee ne, ketkä haluvat irti tuosta kulttuurista. Vaikea sanoa.
Pointti ehkä enemmän sitten siinä, että uskaltautuu astua vieraiden kulttuurien/alakulttuurien ym. vähemmistöjen seuraan, jos valtavirran meiningin kokee itselle epäluontevaksi.
Älkää vaan tutustuko meidän lappalaisten kulttuurin. mehän olla tunnetusti lähes kaikki juoppoja.
Oikeasti nyt kysyn oletteko tosissanne kun leimaatte venäläiset juopoiksi?
maanvaiva kirjoitti 1.9.2013 18:41
Älkää vaan tutustuko meidän lappalaisten kulttuurin. mehän olla tunnetusti lähes kaikki juoppoja.
Oikeasti nyt kysyn oletteko tosissanne kun leimaatte venäläiset juopoiksi?
Kuka on leimannut? En tietääkseni minä ainakaan, jos kommenttiini viittasit. Pointtini oli, ettei heidän alkoholikulttuurinsa ole välttämättä yhtään merkittävästi sen terveempi kuin Suomellakaan eikä sekään tarkoita, että näkisin kaikki suomalaiset juoppoina.