Yleensä en kirjottele tämmösille palstoille mitään mutta nyt on pakko avautua. Oon vielä 17 vuotias tyttö. Tähän mun lyhyeen elämään on mahtunu niin paljo kaikkee paskaa että ei mitään rajaa. On ollu aborttia ja juomisen kanssa ongelmia, oon kussu välit mun potukoiden ja kavereiden kanssa, oon käyny psykiatrilla ja kuraattorilla, oon ollu itsetuhonen ja väkivaltanen, oon itkeny, raivonnu, huutanu. Opiskelen vielä toistaseks alaa joka oli mulle joskus unelma mut sekää ei tunnu enää oikeelta. Poissaoloja satelee koko ajan, en jaksa enää keskittyä siihen että kävisin koulussa. En yksinkertasesti jaksa..

Mutta sitten kun tullaan siihe pisteeseen että sun ”kaverit” ja mies jota rakastan menee soittamaan sun vanhemmille että ”Teidän tytöllä on huumeongelma ja ollaan tosi huolissaan siitä. Se on joka päivä sekasin aineiden takia ja se juo kokoajan eikä se oo sama ihminen ku ennen. Eikä se usko ketään joka yrittää puhua sille, ei se usko jnejne plaaplaaplaa”. Nii ei siinä mitää, myönnän että olen käyttänyt mutta se että en oo joka päivä sekasi enkä juo koko aikaa nii mitä helvettiä nämä ”kaverit” sitte menee väittämään semmosta mun porukoille?! ANTEEKS MITÄ JUMA*****LAUTA TÄMÄ ON?!?! Joo ymmärrän että ne on huolissaa musta ja ne on mulle puhunu järkee päähän ja olen alkanu kuunnella niitä ja tajunnu asioita ja luvannu että teen muutoksen, nii ei.. Tiiättekö ei ne usko sua enää. En oo niille vihanen siitä että ne kerto mun vanhemmille mutta se että sanotaan asioita mitkä ei ol totta nii en ymmärrä. Miks niiden pitää vaikeuttaa tätä kaikkee entisestää?! 🙄

Mutsi haki mut eilen takas porukoille ja kerto että meikäläiseltä lähtee kämppä alta, joudun muuttamaan porukoille. Ei tuu kuuloonkaan. Mä menen vaikka laitokselle pää kolmantena jalkana kunhan mun EI tarvitse asua vanhempien luona. Mun pää ei kestä sitä että joutusin tuijottelemaan niiden naamoja päivästä toiseen. Paraskaveriki joutu eilen laitokselle mikä saa olon vielä paskemmaks.. Tuntuu sille että en tunne enää mitään… Mikään ei mee enää hyvin.. Ei mikään. Kaikki on menetetty.. Oon niin jumissa mun pään sisällä että ei mitää järkee…… En tiiä mitä mun pitäs tehä ja mun ku on nii vaikeeta puhua avoimesti mistään semmosille ihmisille joita en tunne… Ja se tuska mitä kannan sisällä kun tahtoisin puhua ihmiselle johon oon rakastunu ja on tämä hlö joka soitti mun äitille, ei välttämättä tahdo puhua.. Mä tiiän että se välittää ja oli nii huolissaan musta ku teki sen että soitti sille.. Mutku se olettaa että katkasen siihen välit vaikka se on ihsn vihoviimenen asia mitä enää kestäsin.. Hän tietää että tekisin mitä vaan että se tietäis että mun on hyvä olla enkä tekis mitään minkä sen kieltäs.. Tekisin mitä vaan sen ihmisen takia… Ymmärrän et se on huolissaa mut en ymmärrä sitä miks se ei sit nyt halua puhua mun kaa asiasta.. En voi pakottaakkaan sitä puhumaan… Mä oisin ollu vaa kiltisti kotona jos se ois sanonu niin mutta ei.. Mitä mä teen… Alla lainattu kappaleesta kohta joka kolahtaa muhun..

Enkä mä mihinkää uskonu
Mutta sun takia mä voisin kokeilla
Niin se herkkuja etteen siirsi
Reittiä etteen piirsi
Pääset tänne näin
Mutta et pääse tänne noin
Ennenku ehin huomata oli toinen mies
Periaattet perustana
Totuus selustana
Se sua silmiin katsoo
Kysyy mitä sulle kuuluu
Eikä päästä irti
Miltä susta oikeesti tuntuu
Se näkee kaiken
Ei jää piiloon mikään
Hyväksyy
Hyvänä mua pitää😭😭