Tämmöistä sain itku silmässä kännykkään kirjoiteltua viime yönä..

-Kuka sirpaleet korjaa tai liimaa paikoilleen? -Ei kukaan.
Sirpaleet vuotaa joka kerta ku viillän, ne ei poistu vaan ne vaihtaa paikkaa.
Ja niitä tulee lisää joka kerta kun mua satutetaan. Anteeksi voin antaa mutta sirpaleet on muistuttamassa menetytetystä rakkaudesta, rakkaudesta jossa uskalsin luottaa ihmisiin, jossa mua arvostettiin ja rakastettiin.
Nyt asiat on toisin. Kaikki on nurinpäin. Mä olen se elämän nurjapuoli tässä elämässä joten mut voi unohtaa.. Mua saa haukkua koska olen ilmaa, mua saa hakata koska kukaan ei välitä, mulle saa tehä mitä vain.
Ajatellaan et toi ei ymmärrä, ei se tunne koska sillei oo tunteita.

-Miksi elämä menee näin?

Viime yö oli mulle todella rankka.. En tiiä miks mä tän tänne laitoin.. 😟