Jos jollain voi mennä huonosti niin mulla...
Viimeaikoina on sattunut kaikenlaista ei niin mukavaa, sairastumisen jälkeen paniikki- ja ahdistuneisuus häiriöön kaikki on ruvennut menemään penkin alle ja vika tikki tuli tossa tämän viikon tiistaina, kaveri soitti mulle ja oli vetänyt jtn heroiinijohdannaisii kovia kipulääkkeitä, mä olin suuttunut sille aikaisemmin koska hän arvostelee minun läheisiä ihmisiä joita hän ei edes tunne. No mä ajoin sen ottamaan niitä lääkeitä ja alkoholia sekaisin koska olin suuttunut sille eikä hän halunnut että olen…
Se huus mulle puhelimessa ja sanoi ettei hänellä ole enään mtn tässä elämässä koska kihlattu häipyi ja hänen lapsi otettu huostaan, että hän haluaa vain kuolla… Soitin paniikissa ja itkien kaverin veljelle mutta hän ei tehnyt mtn ja soitin sitten kaverin toisen veljen kihlatulle mut ei nekään osanneet tehdä mtn….
No mä sit menetin yöunet valvoin koko yön miettien että mitä MÄ oon saanut aikaan… Odotin aamuun että kuulen jtn uutisia.. No sitten tää mun kaveri laittoi mulle viestiä ja soitti myöhemmin että hänelle oli joku soittanut ambulanssin ja että häntä oli tunti yritetty herätellä ennen kun hän heräs… Ja jos sinne ei olis ambulanssi mennyt niin kaveri ei olis herännyt seuraavana aamuna…
Mutta samaisena iltana taas kaveri soitti että haluaa kuolla jne… En oo jutellut sen kanssa sen jälkeen koska mä en vaan jaksa.. Syytän jo ihan tarpeeksi itteeni tästä kaikesta ja olen todella maassa enkä edes tiedä miten täältä noustaan… Pitkään aikaan ei oo ollu näin huono olla kuin nyt. Sitten vielä kun toi kaveri asuu toisella paikkakunnalla niin en olisi mitenkään päässyt apuun vaikka mähän hänen olonsa aiheutin…
Apu tulisi tarpeeseen..
Moi Jappana,
Ei sun tarvitse ajatella, että kaverisi teko olisi ollut sun syytäsi. Katumus asiasta on ymmärrettävää, mutta kyllähän jokainen on vastuussa siitä, mitä itselleen tekee. Onhan kaverisuhteissa oltava mahdollisuus näyttää erilaisia tunteita ja kokea vaikeitakin asioita. Et sä varmasti sanonut niitä asioita sillä tarkoituksella, että kaverisi tekisi jotain. Puhumattakaan siitä, että yritit parhaasi sen jälkeen korjataksesi asian. 🙂
Hienoa että kaverisi selvisi. Jokaisen voimilla on rajansa ja aina ei jaksa auttaa, kun omatkin voimat ovat vähissä. Kannattaa muistaa olla armollinen itselleen. On ymmärrettävää että tämä tapaus herättää voimakkaita tunteita, mutta itseään ei tarvitse syyttää siitä, että toinen teki tuon päätöksen. Se päätös olisi voinut tulla muutenkin.
Saatko keskusteluapua tai muunlaista apua mistään? Sellainen voisi olla myös yksi kanava purkaa tuntojaan ja saada helpotettua oloaan.
Tsemppiä ja halauksia! 🙂🌻
Moikka Villikettu,
Kiitos viestistä, oon niin sekasin vaan kokoajan ja jäin just yksin kotiiin niin en voi ajatella muuta ku sitä mitä on tapahtunut... Joo siis käyn aikuispuolen liikkuvassa työssä juttelemassa kerran viikossa, mut nyt mulla on kesäsijainen kuukauden verran että katotaan pysynkö sille ees puhumaan mtn koska epäluulo uusia ihmisiä kohtaan ym. Sit käyn kuntoutuksessa nii sielä saan jutteluapua kerran viikossa ja sitten joka toinen viikko on vertaistukiryhmä missä kävin viimeviikolla ekan kerran.