Jatkuva pelko ja ahdistus
Tätä ahdistusta ja pelkoa on jatkunut jo kuukauden, välillä ollut helpompaa välillä vaikeampaa. Nyt tuntuu menenvän vain vaikeampaan…
Paniikkikohtauksia olen saanut ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten, mutta ne vain katosivat, kunnes tulivat nyt takaisin varmaankin tän ahdistuksen ja pelon takia.
Herään joka ikinen aamu kauheaan ahdistukseen ja pelkoon, luulen kuolevani.
Aivot sanoo ettei ole hätää, mutta keho huutaa ihan muuta.
Tulee sellainen outo epätodellinen tunne koko vartaloon, en osaa edes kuvailla sitä.
Pelkään että menetän järkeni, sekoan. Tuntuu että tukehtuisin, kurkkua kuristaa niin kovin. Suu on ihan kuiva ja jokainen lihas tärisee. Hyvä kun pääsen edes sängystä ylös.Yritän jatkaa unia, mutta se ei onnistu. Pyörin sängyssä ahdistuneena, varmana siitä että kohta tukehdun, kohta jotain… Lopulta nukun muutaman tunnin katkonaisesti, ahdistavia ”unia” nähden.
Esim, tänään näin ”unta” missä nousin sängystä ja menin vessaan. Katsoin peiliin ja kaikki sumeni, huusin poikaystävälleni että soittaa ambulanssin, soittaa heti koska mulla on nyt kova hätä. Poikaystävä vain huuta takaisin että ihan kohta. Ja minä kiljun että äkkiä,äkkiä,äkkiä! Sitten herään ja pelkään että se tapahtuu oikeasti (mulla oli siis vessahätä ja mun piti oikeasti mennä vessaan). Mitään ei tapahtunut, mutta ahdistaa vieläkin. Ne eivät siis ole unia, vaan sellaisia… No en osaa selittää, mutta ne eivät ole unia, koska en ole täysin unessa vielä.
Asiaa pahentaa se etten ole Suomessa, vaan ulkomailla. Pelkään että jos mulle sattuu jotain, en saa apua, koska mua ei ymmärretä. Eniten pelkään kuitenkin sitä että kuolen enkä pääse takaisin Suomeen… En jaksaisi tätä enää, olen ihan väsynyt. On niin epätodellinen olo, ahdistaa ihan jokapäivä, välillä olen ihan varma siitä että kuolen.EN HALUA. En halua kuolla, en halua tuntea näin. Olen ennenkin saanut paniikkikohtauksia, mutta ne menevät ohi hetkessä… Nyt saan niitä ja sitten on vielä tämä jatkuva pelkotila päällä. Tosi raskasta… Ikää mulla on vasta 18 !
Mua on helpottanut lukea toisten kertomuksia ahdistuksesta ja peloista, tulee sellainen olo etten ole yksin. Tiedän kyllä että nää on aika yleisiä juttuja, mutta silti aina kohtauksen tullessa ajattelee että olen ihan hullu, miksei muille tule tälläistä. MIKSI MINÄ. Nyt on taas vähän helpompi olo, kun saan purkaa tunteet tänne 🙂 mutta tiedän että kohta se pelko taas nousee, tunnen jo miten se kuplii mun sisällä valmiina iskemään… Ei ole enää pitkä aika että pääsen Suomeen, mutta mitä enemmän aika lyhenee sitä pahemmaksi pelko kasvaa, koska tulee sellainen olo että kohta jotain on pakko sattua kun ei ole vielä sattunut… Pelkään että mulle tulee verenmyrkytys tai aivokalvontulehdus tai jotain mihin kuolen. On niin raskasta ja voimiavievää joka päivä vain pelätä, aloittaa aamu itkulla kun ei jaksaisi taas rauhoitella itseään. Onneksi mulla on poikaystävä, joka yleensä saa mut rauhalliseksi 🙂
Lääkäritkin on tutkineet mut lähes JOKA VIIKKO tän kuukauden aikana, mutta mitään ei ole löytynyt. Silti mua pelottaa että mulla on joku tauti mitä ne ei vaan löydä verikokeista… Tai että ne on väärässä tai huolimattomia. TIEDÄN, ettei asia ole niin, mutta en voi tuntemuksilleni mitään. Hyvinä hetkinä kaikki on hyvin,mutta ahdistus saattaa iskeä ihan yhtäkkiä, vaikka kaupan kassalla. Huonoina hetkinä en tiedä mitä tehdä, on vain niin avuton olo ja pelottaa ihan liikaa. En ole ikinä elämässäni pelännyt näin paljon, tai ollut näin heikko. Välillä tuntuu kun kohtaus iskee, että oikeesti päässä pimahtaa ja jään sellaiseksi ikuisiksi ajoiksi. Pelkään kuolevani tai menettäväni järkeni sellaisten aikana. Se sitten ahdistaa lisää… Ja kun ahdistaa tulee taas kohtaus ja se ahdistaa ja sitten taas kohtaus ja… Kauhea kierre on valmis.
Erikoiskiitokset niille jotka jaksavat lukea tän loppuun, anteeksi, ei ollut tarkoitus kirjoittaa ihan näin pitkää viestiä 🙂 mutta kiva jos saisi edes jotain vastausta takaisin, ihan mitä vain, se helpottaisi mun oloa suunnattomasti 🙂🌻