Jatkuva pelkääminen
Arvelen, että minulla on luulotauti tai jokin ahdistushäriö, koska joka päivä olen tosi pelokas. Pelot koskevat eniten sairauksien pelko ja kuoleman pelko. Tuosta ahdistuksesta niin olen pari kertaa saanut paniikkikohtauksenkin.
Tämä kaikki alkoi viime syksynä, kun koulu vaihtuin ja muutenkin elämässä oli vähän muutoksia ja ne toi sitten stressiä. Sain siis samaisena syksynä sen paniikkikohtauksen ja rupesin sitten niitä kohtauksia pelkäämään. Kaikesta stressaamisesta ja peloista sitten sain jos minkälaista oiretta ja kipuja (ja saan vieläkin). Ensin en oikein älynnyt mistä nuo kaikki kivut olivat peräisin. Olin jatkuvasti ihan paniikissa, kun pelkäsin että nyt kuolen johonkin kipuun. Sitten koulussa kerran tunnilla vaan iski yhtäkkiä hirvee ahdistus ja sinnittelin sen tunnin sitten loppuun asti itkua pidätellen. Kyseisen tunnin jälkeen menin sitten kuraattorilla käymään ja vähän juttelemaan tuosta ahdistuksesta. Vieläkin siis kärsin noista sairauksien ja kuoleman pelosta, mutta tuntuu että ymmärrän niistä nytten enemmän ja en enää niin paljon pelkää. Ennen pahana tapanani oli oireitten googlettaminen, mutta sitäkään en juuri enää tee.
Olin viime sykynä oikeesti niin peloissani ja ahdistunut että olin vaan kotona kokoajan ja pelkäsin. Nytten sentään uskalla taas tallillakin käydä pelosta huolimatta ja muutenkin tehdä enemmän asioita. Silti tämä luulotauti vaivaa minua ja haluaisin siitä eroon tosi paljon, mutta kun en uskalla puhua tästä kuraattorillemme. Olen siis viime syksystä asti käynyt sen luona aika säännöllisesti, mutta silti en vain ole saanut avattua suutani tästä aiheesta ja se kyllä vaivaa minua, koska tämä luulotautikaan ei olisi ehkä näin paha jos olisin jo silloin tästä uskaltanut puhua. Vieläkin pelot välillä valtaa mut mielen, mutta kuten jo sanoin niin olen ehkä jotenkin jo oppinut hallitsemaan niitä pelkoja ja muutenkin ymmärtämään niitä. Stressaan tosi paljon kaikesta uudesta ja kaikkiin vähänkin kauemmas kotoa meneminen (esim. toiselle paikkakunnalle) saa mut heti tosi pelokkaaksi ja ahdistuneeksi. koska mietin että entä jos siellä rupeaa ahdistamaan tai jos siellä rupeaa sattumaan jonnekkin yms. En haluaisi, että nämä pelot hallitsisivat näin paljon minua, koska ennen olin paljon iloisempi ja uskaliaampi, mutta nykysini olen aika alakuloinen ja tosi pelokas ☹️
Moikka dreamingg☺️❤️
Tosi hyvä kun jaksoit tulla kirjottaan tänne. 🙂👍 Tuo on jo ihan huimasti eteenpäin mitä kerroit, että nykyisin tilanne on jo parempi. Ihan huippu juttu! Muista siitä kehua itseäsi. Ja aina, ihan aina kun teet jotain jota pelkäät, muista kehua ja tsempata itseäsi. Vaikka kuinka ahdistaisi niin aina on hyvä kun teet jotain. Ja tuo on hyvä ettet enää aina googleta oireita. Sillä helposti lietsoo pelkoaan. Mulla esim ahdistaa venäjän ja Ukrainan tilanne aina jos siitä kuulen jotain. Joten en koskaan lue mitään aiheesta. Muuten en välttämättä uskalla edes lähteä kotoa yksin.
Olis varmasti todella hyvä jos rohkenisit kertoa kuraattorille tästä. Ootko miettinyt sitä kirjoittamista? Se vois olla hyvä keino ottaa asia esille.
Tsemppiä ja voimahalaus<3
Kyllähän sitä on jo jonkin verran parempaan päin menty, mutta silti aina välillä vaan iskee vähän takapakkia, kun tuppaan aina vaan niitä negatiivisia asioita miettimään positiivisten sijaan. Pitäisi vaan päästää niistä menneistä irti ja ruveta olemaan hetkessä eikä jatkuvasti vaan miettiä mennyttä tai tulevaa. Koska nytkin on tullut huomattua kuinka vertailen aina menneeseen tai sitten aina mietin, että millaista nyt olisi jos mulla ei tätä ahdistusta tai luulotautia olisi.
Tällä viikolla on taas ollut tuota luulotautia enemmän ja oikeastaan joka päivä on tullut pelättyä jotain sairautta, tosi rasittavaa...
Joo sitä kirjoittamista olen miettynyt ja aijon varmaankin kirjoittaa sille ennen seuraavaa käyntiä 🙂
Tulin vähä päivittelemään tätä, eli laitoin sille kuraattorille viestiä, koska oikeasti haluun näistä peloista ja muista eroon! Ja nyt on kyllä parina päivänä taas ahdistanut, koska olen stressannutkin ihan hirveesti☹️
Onko kuraattori mitään vastannut? Toivottavasti saisit apua tähän ongelmaan!🙂👍
Se on jo askel kun tietää mihin suuntaan lähteä. Voit vaikka vähitellen, pienin askelin tietoisesti ruveta kääntymään parempaan suuntaan. Yritä vaikka aina kotoa lähtiessäsi miettiä edes jokin pieni positiivinen asia. Tai isokin. Kivan väriset sukat, kaunis ilma, ihana ihminen elämässäsi. Hymyile sille asialle, jos vain voit. Hymy tekee ihmeitä. 🙂
Tsemppiä dreamingg!!☺️❤️
On joo vastannut ja ensi viikolla on seuraavan kerran sen luona käynti.
Pitää koittaa ruveta positiivisemmin ajattelemaan🙂 Jospa ne asiat rupeaisi pikkuhiljaa paranemaan tai toivotaan niin🙂👍 Musta vaan tuntuu, että jo pelkkä puhuminenkin helpottaisi tätä mun oloa jo huomattavasti.