Luojan kiitos sain opiskelun päättymään. Luulin jo ettei se ikinä päättyisi. 2.asteen koulutus on nyt käytynä. Ahdistava tilanne tulee kyllä, kun joutuu pakosti eroamaan koulusta, jossa alkoi vasta tottua olemaan. Nyt joutuu menemään taas kohti tuntematonta, joka on kauheaa. Ahdistus nousee esiin, kun ei usko löytävänsä enää mitään hyvää paikkaa edestä. Lisäksi joutuu täyttämään työttömälle tarkoitettuja hakemuksia, joka ei ole yhtään kivaa. Käynnissä on myös psykoterapeutin etsintä. Onneksi edes jotain muutosta saan normaaleihin 1kertaa/3vk psykologikäynteihin.
Nyt on kyllä joulun jälkeen vaikea tilanne. Pitää etsiä töitä ja ehkä myös opiskelupaikkaa. Pitää kartoittaa omat mahdollisuudet ja löytää oikea polku kuljettavaksi. Tähän mennessä tuntuu, että olen ollut aika hyvillä poluilla, vaikka vaikeuksiakin on ollut. Tätä voi verrata vaikka Prinsessasatuihin, joissa prinssikin joutuu voittamaan vastuksia/hirviöitä päästäkseen neidon luo. Vaikeudet voivat olla tosi vaikeita, mutta aina niistä löytyy tie pois, kun ne osaa löytää. Minullakin on ollut itsetuhotilanteita, joista olen vielä livistänyt ”kai” onneksi karkuun. Välillä kyllä ajattelen, että mitä pahaa kuolemassa on. Ehkä se paha, että siitä ei saisi itse joutua päättämään.
Toivotan muille hyvää joulua ja sen jälkeen omien polkujen löytämistä!😉
Hei! Luin viestisi ja oli ihan pakko vastata. Olet upeasti miettinyt elämäntilannettasi ja
uskon että selviät mistä ongelmista vaan. Vaikeuksia on nuorilla, aikuisilla ja tukihenkilöitä tarvitsemme me kaikki. Toivon mukaan sinulla on ystäviä jotka ovat samalla aaltopituudella ja joista saat iloa. Toivon sinulle voimia ja kivoja kokemuksia elämääsi sekä onnellista uutta vuotta 🙂👍
Moikka! Hienoa kun sait koulun päätökseen! Halusin vastata sun kirjotukseen, koska oon aika lailla samassa tilanteessa sun kans. Keväällä ois edessä haku ammattikorkeakouluihin/yliopistoon enkä pohdinnoista huolimatta osaa sanoo mihin sitä oikein hakis... Oon ihan hukassa ☹️ Tilannetta ei helpota se, et pian pitäis ruveta ratkaisuja löytymään. Itse tosin ehdin jo syksyllä aloittaa uuden koulun, mutta en viihtynyt. Olin masentunut ja tosi ahdistunut. Vaikeuksia oli myös poikaystävän kanssa ja suhteemme päättyi eroon. Hetkessä kaikki oli enemmän sekaisin kuin koskaan aikaisemmin ☹️ Jouduin palaamaan takaisin lähtöpisteeseen ja kotikaupunkiin. Töitä en oo tältä pieneltä paikkakunnalta löytäny ja työttömyyskorvausta en saa, joten piti tyytyä työharjoitteluun.
Ei se auta kuin kartoittaa mahdollisia vaihtoehtoja ja yrittää saada elämä taas jotenkin raiteilleen. Toivottavasti se oma juttu löytyy ja polut mitä halutaan kulkea! 🙂
Kiitos vastauksistanne =)! Olen todella pahoillani sinun, Eclipse puolesta, kun koulu ei sopinut sinulle ja kärsit muistakin vaikeuksista. Toivon, että löydät työharjoittelun kautta iloisuutta ja jotain, mistä on mukava tarttua kiinni, vaikka tulevan työpaikan.
Itselläni tilanne on edelleen kehittymässä. Päätin, että en mene vuoden 2011 lopussa töihin, koska olin yleisesti niin väsynyt. Erääseen 2.asteen 2-vuotiseen (yo) koulukseen olisin varmaankin päässyt sisään heti tammikuussa (eli nyt), joka olisi hyödyntänyt opiskelualaani eteenpäin. Päätös tuli kuitenkin niin nopeasti, joten päätin senkin skipata. Myös yhdestä työhaastattelusta kieltäydyin. Tuntuu ettei jaksaisi enää tehdä mitään. Ei huvita opiskella tai tehdä töitä. Saatan hakea paikkoihin, mutta silti kieltäydyn niistä. Työpaikka tai työharjoittelu jossain paikassa, johon haluaisi eniten töihin joskus, voisi olla järkevintä kevään aikana tehdä. Jos itse saisin päättää elämästäni, harrastelisin mieluummin kaikkea kivaa tai uuden vuoden lupauksena päätin tappaa itseni tänä vuonna. Elämä ei siis tunnu sujuvan tällä hetkellä kovin hyvin. 😞