Hei!

Hienoa kun kirjoitit ajatuksistasi. Ehtisitkö vielä ennen joululomaa käydä puhumassa terveydenhoitajalle tai vastaavalle? Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa kertoa, että niihin saisi asiantuntevaa apua. Ethän tapa etkä vahingoita itseäsi. Vahingoittamisesta voi olla vaikeaa päästä eroon, mutta se on onnistunut monilta. Kylmä vesi, jääpalat tai kumilenkki voi toimia ensiapuna, kun viiltelynhimo iskee.

Tiedätkö jotain sellaista tekemistä, mikä keventää mieltäsi tai vähentää ahdistusta - muu kuin viiltely? Se voi olla vaikka musiikin kuuntelu tai sängyllä lojuminen. Joskus joku hyvin yksinkertaiseen juttuun keskittyminen voi auttaa olemaan ja parantaa oloa. 🙂

Ansaitset saada apua. Etenkin tuon sekavan olon takia kannattaa kertoa ajatuksistaan. Siihen voi saada apua ja tukea. Tsemppiä ja halauksia ☺️❤️

villikettu kirjoitti 15.12.2015 18:3

Hei!

Hienoa kun kirjoitit ajatuksistasi. Ehtisitkö vielä ennen joululomaa käydä puhumassa terveydenhoitajalle tai vastaavalle? Itsetuhoisista ajatuksista kannattaa kertoa, että niihin saisi asiantuntevaa apua. Ethän tapa etkä vahingoita itseäsi. Vahingoittamisesta voi olla vaikeaa päästä eroon, mutta se on onnistunut monilta. Kylmä vesi, jääpalat tai kumilenkki voi toimia ensiapuna, kun viiltelynhimo iskee.

Tiedätkö jotain sellaista tekemistä, mikä keventää mieltäsi tai vähentää ahdistusta - muu kuin viiltely? Se voi olla vaikka musiikin kuuntelu tai sängyllä lojuminen. Joskus joku hyvin yksinkertaiseen juttuun keskittyminen voi auttaa olemaan ja parantaa oloa. 🙂

Ansaitset saada apua. Etenkin tuon sekavan olon takia kannattaa kertoa ajatuksistaan. Siihen voi saada apua ja tukea. Tsemppiä ja halauksia ☺️❤️

En pysty puhumaan terveyden hoitajan kanssa enkä kenenkään muun koulun henkilö kunnan kanssa.
Mä oon käynyt jo joku 2 viikkoo sitten päivistyksessä ne vaan lähetti mut osasto arviointiin mikä oli seuraavana päivänä mutta en päässyt sinne kun sieltä osastolta ne oli soittanut päivistykseen että ei voi ottaa edes osasto arviointiin.

Enkä enään pysty menee päivistykseen koska jäi toi kokemus ja ei siitä ollut mitään apua mulle.

Mun on vaikea sanoa että kuinka kauan kestän vielä kun nyt jo oon aikas loppu tähän oloon ja vointiini, koska Mä oon joka ikinen päivä ajatellut kuolemaa ja itseni vahingoittamista ja mun on ihan sairaan vaikea sivuttaa niitä ajatuksiani. Ja sit itken melkein jokainen päivä ja sit koulussa meinaan itkeä ja haluun vahingoittaa itseäni vaikka kuka vaan kieltäisi. Ja sit koulussa Mä pelkään että jos joku ope puhuu mulle niin pelkään että Mä huudan että tapa mut tai että Mä haluun kuolla. Ja sit Mä pelkään itseäni koska Mä en osaa hallita aina mun ajatuksia ja niistä tulee sitten tekoja.

Mä oon pulassa Mä en tiedä mitä teen
😭😭☹️☹️

Moi,

Mun mielestä olisi varmaan ihan paikallaan että sut otettaisiin osastoarviointiin. Uskaltaisitko mitenkään käydä vielä päivystyksessä ja sanoa, että sun on pakko päästä siihen? Ymmärrän kyllä että kokemus on varmasti ollut todella vaikea ja vastenmielinen. Omasta puolesta ei jaksa aina taistella, mutta rohkaisen sua vielä yrittämään. Tällainen yritys voi tuottaa tulosta.

Pystytkö kirjottamaan net-tukeen tai soittamaan kriisipuhelimeen? Sun ei missään nimessä tarvitse jäädä yksin nyt. Sun oloa voidaan helpottaa ja sua voidaan auttaa. Haaste tässä on vain löytää se auttaja, joka oikeasti kuuntelee. Mutta jos sanoisit päivystyksessä että olet todella loppu ja sun on kertakaikkiaan pakko saada nyt apua. Se voisi avata sulle tien apuun. Auttajalle päivystyksessä voit myös sanoa, että haluat kuolla. Sen pitäisi viimeistään herättää heidät.

Mutta älä tapa äläkä vahingoita itseäsi. Älä tee sitä. Sulla on toivoa - vaikka et sitä näkisi - sillä sua voidaan varmasti auttaa. Kannustan sua todella hakemaan nyt apua. Älä tee itsellesi mitään, vaan anna elämälle mahdollisuus. Sinä voitat vielä kaiken tämän pahan olon ja voit elää elämää, jossa sun ei tarvitse pelätä itseäsi. Se on mahdollista. Hae vielä apua. Olet ajatuksissani ☺️❤️

Nuo sinun kirjoittamat viestit kuulostaa niin tutuille, millasta minulla oli ennen osastojaksoja ja kunnon apua. Toivon todella että uskaltaisit mennä uudestaan päivystykseen, oli minullekkin kova paikka mennä toiseen kertaan. Oon huono sanomaan, että pitäis puhua, koska olen itse niin huono puhumaan, mutta toivon todella että uskaltaisit ottaa sen askeleen eteenpäin ja pääsisit osastoarviointiin ja osastolle. Joillekin osastosta on apua ja minä olen yksi elävä esimerkki siittä. Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta toivonniin paljon että yrittäisit vielä. Kyllä nyt jonkun täytyy ymmärtää kuinka huonosta tilanteesta on kyse. Kun sanoo suoraan haluavansa kuolla ja suunnittelee sitä niin pitäis sen auttajissa jotain herättää. Itselläni oli sellainen juttu, ku mun kirjoittama viesti kaverilleni näytettiin päivystyksessä lääkärille ja hoitajalle ja sen takia sitten jouduin mutta jälkeenpäin ajatellen pääsin osastolle. Suosittelen vielä yrittämään, kyllä se vielä helpottaa.

Tsemppiä ja voimia sinulle! Älä vahingoita itseäsi! Kyllä elämä vielä voittaa vaikka vaikeaa onkin. Pitää vaan antaa elämälle mahdollisuus!!

lasinenkyynel kirjoitti 16.12.2015 19:57

Nuo sinun kirjoittamat viestit kuulostaa niin tutuille, millasta minulla oli ennen osastojaksoja ja kunnon apua. Toivon todella että uskaltaisit mennä uudestaan päivystykseen, oli minullekkin kova paikka mennä toiseen kertaan. Oon huono sanomaan, että pitäis puhua, koska olen itse niin huono puhumaan, mutta toivon todella että uskaltaisit ottaa sen askeleen eteenpäin ja pääsisit osastoarviointiin ja osastolle. Joillekin osastosta on apua ja minä olen yksi elävä esimerkki siittä. Tiedän sen olevan vaikeaa, mutta toivonniin paljon että yrittäisit vielä. Kyllä nyt jonkun täytyy ymmärtää kuinka huonosta tilanteesta on kyse. Kun sanoo suoraan haluavansa kuolla ja suunnittelee sitä niin pitäis sen auttajissa jotain herättää. Itselläni oli sellainen juttu, ku mun kirjoittama viesti kaverilleni näytettiin päivystyksessä lääkärille ja hoitajalle ja sen takia sitten jouduin mutta jälkeenpäin ajatellen pääsin osastolle. Suosittelen vielä yrittämään, kyllä se vielä helpottaa.

Tsemppiä ja voimia sinulle! Älä vahingoita itseäsi! Kyllä elämä vielä voittaa vaikka vaikeaa onkin. Pitää vaan antaa elämälle mahdollisuus!!

Mä joutusin keskiviikkona päivistykseen koska koulussa vähän tapahtui kaikkea. Mä viestittelin mun kaverille kerroin että haluun kuolla ja sit vahingoitin itseäni. Mun kaveri soitti erityis opettajalle joka sanoi kuraattorille ja sit kuraattori lähti ettii mua koulusta. Sillä välillä kun toi tapahtui niin Mä sain paniikkikohtauksen. Ja sit kun olin jo vähän rauhoittunut niin Mun kaveri soitti ja kertoi sen että se tulee ettii mua ja Mä menin ihan täysin sekaisin otti henkeen en pystynyt ajattelee selkeästi ja sit sanoin koko ajan että Mä karkaan tai että mua ei enään ikinä löydetä. Ja sit aloin hakata päätäni seinään. Sit melkein itkin. Sit meinasin karata koulusta ja kadota pois ja sit kun se mun kaveri kysyi että missä olin niin en olisi halunnut kertoa mut mun oli pakko. Sit välitunti loppui ja Mä menin luokkaan ja olin ihan paniikissa ja sit kun tuntia oli mennyt noin 20 minuuttia niin kuraattori tuli sinne luokkaan ja halusi että lähen käytävään puhumaan sen kanssa. Sit me puhuttiin ja se sanoi että se soittaa mun äidille. Sit palasin tunnille ja kului joku 25 minuuttia niin se tuli taas hakee mut nyt lopullisesti se pakotti mut lähtee kotiin. Ja sit mun piti keskustella äidin kanssa että mennäänkö päivistykseen ja sit äiti vei mut pakolla sinne. Ja jouduttiin olemaan siellä 5 tuntia ja 30 minuuttia ja oltiin vasta kotona klo 23.00. Se päivä oli mulle ihan kamala kokemus eikä mistään ollut oikein hyötyä. Paitsi että pilasin sit joidenkin henkilökunnan hyvän tuulisuuden. Just viimeisillä päivillä sit.

Nyt mua pelottaa mennä tammikuussa takaisin kouluun koska moni meidän luokkalaisista muistaa sen kun kuraattori tulee hakee mut sieltä luokasta kaksi kertaa.
Ja sit mua pelottaa kun en haluaisi muistaa enään keskiviikkoa koska se oli kamala muisto ja päivä niin sit jos se erityisopettaja haluaa puhua mun kanssa siitä.

Kuraattori sanoi mulle että se ilmoittaa mun psykiatrilleni että mitä silloin keskiviikkona kävi. Mä en halua nyt ollenkaan psykiatrin luo koska Mä vaan en haluu muistaa keskiviikkoa.
Mä oon sen päivän jälkeen voinut todella huonosti ja sit oon paljon herkempi ja aggressiivisempi kuin ennen.😭😞😭

Moi.

Sun kannattaa mennä psykiatrille puhumaan, vaikka keskiviikko oli varmasti todella vaikea päivä etkä haluaisi enää palata siihen. Voit toki sanoa tämän, kun tapaat psykiatrin, jotta hän osaisi suhtautua siihen varovaisemmin. Pahan hetken iskiessä kannattaa ehdottomasti soittaa esim. kriisipuhelimeen. Yksin ei tarvitse jäädä kun mieli on musta.

Hienoa ettet tehnyt itsellesi mitään lopullista. Voit ihan oikeasti päästä kaikesta tuosta pahasta olosta yli. Se voi tuntua mahdottomalta, mutta ei missään nimessä ole sitä. Sun ei tarvitse pelätä henkilökunnan suututtamista - kyllä he ymmärtävät, että sinulla on varmasti ollut vaikeaa. Pitkän joululoman jälkeen voi myös olla, että koulukavereilla on muita asioita mielessä kuin kuraattorin käynnit luokassa.

Sä voitat kyllä vielä! Tsemppiä ja halauksia, älä anna periksi! ☺️❤️

villikettu kirjoitti 21.12.2015 18:11

Moi.

Sun kannattaa mennä psykiatrille puhumaan, vaikka keskiviikko oli varmasti todella vaikea päivä etkä haluaisi enää palata siihen. Voit toki sanoa tämän, kun tapaat psykiatrin, jotta hän osaisi suhtautua siihen varovaisemmin. Pahan hetken iskiessä kannattaa ehdottomasti soittaa esim. kriisipuhelimeen. Yksin ei tarvitse jäädä kun mieli on musta.

Hienoa ettet tehnyt itsellesi mitään lopullista. Voit ihan oikeasti päästä kaikesta tuosta pahasta olosta yli. Se voi tuntua mahdottomalta, mutta ei missään nimessä ole sitä. Sun ei tarvitse pelätä henkilökunnan suututtamista - kyllä he ymmärtävät, että sinulla on varmasti ollut vaikeaa. Pitkän joululoman jälkeen voi myös olla, että koulukavereilla on muita asioita mielessä kuin kuraattorin käynnit luokassa.

Sä voitat kyllä vielä! Tsemppiä ja halauksia, älä anna periksi! ☺️❤️

Mun on vaikea olla ja en pysty nauttii joululomasta niinkuin kuuluisi. Mä en pysty unohtaa sitä päivää mitenkään se oli vaikein päivä sillä viikolla. Olen koittanut olla ajattelematta sitä ja tehdä jotain kivaa mut mikään ei tunnu kivalta ja mikään ei oikeen kiinnosta ja sit kun äiti sai kuulla siitä mitä sinä päivänä tapahtui niin äiti alkoi huutaa mulle ja syytti mua asioista ja sit vähätteli ja sanoi että olen keksinyt ihan kaiken ja että esitän vain että voin huonosti ja on huono olla. Mä olisin oikeesti sinä päivänä halunnut karata tai kuolla.

Ei nää mikään muukaan päivä oo sen helpompi koska on vaikea olla ja joka päivä ahdistaa ja oon sekaisin ja itken joka päivä ja haluun viillellä jne...

Äidin kanssa en voi puhua asioista kosla äiti vähättelee eikä ymmärrä ja sit se pitää mua valehtelijana. Sitä on tapahtunut mun elämässäni todella paljon silloin kuin olin vakavasti koulukiusattu niin äiti syytti mua siitä ja sit vähätteli sitä.
En pysty puhuu psykiatrini kanssa se ei tajuu mitään se on oikeesti omituinen. Kuraattorikaan ei oikein osaa auttaa mua kun se ei ymmärrä mitä käyn läpi joka päivä.

Mä oon sekaisin Mä en tiedä mitä mun kannattaa tehdä. Mä oon vahingoittanut mua itseäni nyt tällä viikolla.

Aina kun yritän ajatella positiivisesti ja olla positiivinen niin en pysty koska on liikaa vastoinkäymisiä mun elämässäni. Enkä pysty ajattelee tulevaisuutta mitenkään toiveikkaasti koska en näe mitään valoa siellä tulevaisuudessani. 😭😭

Niin vaikealta kun se tuntuukin kuolema ei kannata. Liian moni jäisi suremaan ja sinulla on vielä elämää edessä. Jos nyt menee huonosti niin esim. vuoden päästä tilanne voi olla ihan eri. Voiko olla, että äitisi koko voimattomuutta ja reakoi siksi huonosti?

Sun kannattaa ehdottomasti etsiä nyt sellaista apua, missä sua ei vähätellä. Voit esimerkiksi soittaa kriisipuhelimeen tai kirjoittaa net-tukeen. Lasten- ja nuorten puhelimeen tai nettiin voi myös ottaa yhteyttä. Yleensä toimiva tapa saada auttajat kuuntelemaan on kertoa itsensä vahingoittamisesta. Sen pitäisi viimeistään herättää heidätkin.

Oot joutunut kokemaan niin julmia asioita, että toivo on varmasti vaikeaa säilyttää. Muakin kiusattiin vuosia ja vähäteltiin. Mutta siitä voi nousta yli. Se ei ole helppoa ja voi viedä aikaa, mutta sä pystyt siihen varmasti kyllä vielä. Älä vahingoita itseäsi, vaan hae apua, kun olo on paha ja sekava. Sua voidaan kyllä auttaa, kunhan saat sellaisen auttajan, joka oikeasti ymmärtää millaista taistelua sä käyt. Hienoa, että olet joka tapauksessa etsinyt apua. Joskus sen oikeanlaisen auttajan löytäminen vie hiukan aikaa.

Halauksia! Sun olo helpottaa kyllä vielä ☺️❤️

villikettu kirjoitti 26.12.2015 22:3

Sun kannattaa ehdottomasti etsiä nyt sellaista apua, missä sua ei vähätellä. Voit esimerkiksi soittaa kriisipuhelimeen tai kirjoittaa net-tukeen. Lasten- ja nuorten puhelimeen tai nettiin voi myös ottaa yhteyttä. Yleensä toimiva tapa saada auttajat kuuntelemaan on kertoa itsensä vahingoittamisesta. Sen pitäisi viimeistään herättää heidätkin.

Oot joutunut kokemaan niin julmia asioita, että toivo on varmasti vaikeaa säilyttää. Muakin kiusattiin vuosia ja vähäteltiin. Mutta siitä voi nousta yli. Se ei ole helppoa ja voi viedä aikaa, mutta sä pystyt siihen varmasti kyllä vielä. Älä vahingoita itseäsi, vaan hae apua, kun olo on paha ja sekava. Sua voidaan kyllä auttaa, kunhan saat sellaisen auttajan, joka oikeasti ymmärtää millaista taistelua sä käyt. Hienoa, että olet joka tapauksessa etsinyt apua. Joskus sen oikeanlaisen auttajan löytäminen vie hiukan aikaa.

Halauksia! Sun olo helpottaa kyllä vielä ☺️❤️

Mä olen taas vahingoittanut itseäni just tänään.
Se johtui ahdistuksesta ja pelosta. Mä pelkään että meidän talo syttyy palamaan kun tässä lähellä lähetetään raketteja vaikka se ei ehkä olisi mahdollista että syttyisi mut siltikin pelkään.(kuulostaa ihan naurettavalta) mun oli pakko lievittää ahdistusta jotenkin ja nyt päädyin tuohon vaihtoehtoon.

Mä näin eilen ihan sairaan pahan tulipalon kun olin serkkujen luona no siitä seurasi ahdistus ja siitä sit paniikki ja siitä sit pikku kohtaus. En pystynyt kunnolla yöllä nukkumaan Mä nukahdin vasta joskus klo 2.30 ja heräsin klo 8.30.

Mä oon koko päivän ollut sekaisin ja vähän semmoinen poissa oleva ja sit surullinen. En osaa sanoa mistä johtuu.

Mut jotenkin Mä en vaan enään kunnolla jaksa.
Mä oon henkisesti jo kulunut puhki ja tuntuu kuin olisin henkisesti kuollut. Fyysisesti en oo ihan loppu mutta kun tiedän että koulut alkaa taas kohta niin voin vannoa että sit alan loppuu myös fyysisesti. Mä en halua kouluun koska viime lukukauden vika viikko meni erittäin huonosti että sain kaikki niinkuin huolestumaan musta ja en halua kouluun koska pelkään että ne muistaa ne tapahtumat. Ja sit kun koulussa pitäisi osallistua liikuntaan niin Mä en pysty osallistumaan koska käsivarsi on suhteellisen täynnä kaikkia jälkiä.

Mä oon pulassa.😭😭

Liikuntatunnille voit laittaa verkkatakin (niitä on myös sisätiloihin) tai hupparin pitäisi kelvata.
Tietääkö kukaan läheisesi tilanteestasi?

Sanon yhä, että sun kannattaa oikeasti nyt hakea apua. Rakettien aiheuttama ahdistus, tulipalon näkeminen ja valvominen on asioita, jotka voivat hyvin saada olon sekavaksi ja poissaolevaksi. Edellisenä iltana vaivannut ahdistus voi säteillä seuraavaankin päivään, ja huonosti nukuttu yö vaikuttaa monesti sekin.

Tärkeää on, että pyrit eroon itsesi vahingoittamisesta. Se ei tee susta huonompaa, että vahingoitit itseäsi ahdistuksen keskellä. Sä pääset siitä kyllä eroon vielä ja sua voidaan auttaa. Kannattaa ottaa yhteyttä auttajiin. Viimeistään koulun alkaessa kannattaa heti mennä puhumaan jollekin, ja sanoa miten paha olo oikeasti on. Esimerkiksi terkkarille, tai sille kuraattorillekin voi sanoa painokkaasti sen, mitä kaikkea vastaan joudut taistelemaan. Voit esim. näyttää jonkun viesteistäsi täältä.

Toivoa on. Sä voit löytää onnellisuuden uudestaan. Mutta sun ei tarvitse selvitä yksin, vaan ansaitset kaiken avun. Sinä olet tärkeä ja haluan, että elät. ☺️❤️

Tsemppiä, rohkeutta ja pitkiä halauksia. Älä tee itsellesi mitään pahaa. 🙂