nyt on vaikee muistaa koska ei olis näitä ajatuksia ollu, itsetuhosuutta eri tavoin on ollut jo vuosia mut nyt nää on vaan pahentunu. joskus on ollu esim. öitä kun on ollut melkeen mahdotonta olla tekemättä mitään peruuttamatonta, ja vaikka asia ei ees häiritse tiiän et sen pitäis, tai et mun pitäis pelätä sitä et aattelen itsemurhaa melkeen päivittäin. varsinkin nyt, kun ylppärit on iha kulman takana enkä saa itteeni pakotettuu opiskelemaan, en haluu päästä eteenpäin mut en voi jäädä tähänkään, en haluu elää siihe asti et näist ois mitään hyötyä, mul ei oo mitään motivaatiota. mitäköhän tässäkin sit pitäis tehdä
parhainta on lukee psykan muistiinpanoja musta, ei merkkejä itsetuhoisuudesta tai ajatukset laiduttamista eivät lähene syömishäiriön merkkejä. en nyt suoraan sitä osaa sanoo mut oon tässä vaik kuin mont kertaa yrittäny vihjata et itsetuhosuutta on iha helkkaristi ja mun ajatusmaailma tai teot laihduttamisest ei todellakaan oo terveitä, mut minkäs täs sit voi
tää viikonloppu yksin kotona, nautinko ihanasta rauhasta ja vapaasta olosta, vai jätänkö olemassaolon tähän🤔