Itsensä kadottanut

Itsensä kadottanut

Käyttäjä minävainn aloittanut aikaan 03.09.2013 klo 12:57 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä minävainn kirjoittanut 03.09.2013 klo 12:57

Oon ihan hukassa itteni kans. En ees tiiä mitä kirjottaisin tähän.
Kärsin jokapäiväisesti pahasta olosta ja ahdistuksesta. En näe enää elämänvaloa mikä ennen paisto mun silmistä. Aina tekis vaan mieli jäädä omaan sänkyyn makaamaan eikä tehdä mitään. Oon just alottanu uudessa koulussa, pääsin peruskoulusta ja opiskelen nyt siis itselleni ihan ammattia. Ajattelin että tämä muutos piristäisi, mutta koulu vain ahdistaa ja uuvuttaa viellä enemmän.

Vihaan itseäni, ulkonäköäni. Minulla on poikaystävä joka aina kehuu hyvännäköiseksi ja söpöksi, mutta silti. En vain voi katsoa itseäni positiivisin mielin peiliin. En ole mikään laiheliini, haluaisin olla. Itsetuntoni on niin alhaalla ettei sitä osaa kuvaillakkaan.
En osaa kuvailla kenellekkään miltä musta tuntuu, paitsi parille kaverille ja poikaystävälle jotenkin. Tää kirjottaminenki turhauttaa ku en vaan osaa selittää miten pohjalla ja lopussa mä oon ja mistä kaikki nämä tunteet johtuu.

Nään joka yö jotain outoja/pahoja unia, unissa ei ole ikinä mitään valoa aina on pimeää tai hämärää. Olen unissa yleensä hyvin masentunu ja unissa tapahtuu minulle tai joillekkin muille ihmisille pahaa tai muuten vain on jotain hirveetä draamaa päällä. Viime aikoina unen laatu on alkanu kärsiä vielä enemmän ja poikaystäväni epäilee, että minulla on univaje, mikä sekin edes on?

Olen kokenut elämässä kuolemaa, huonoja perhesuhteita, auttanut kavereita pääsemään siitä etteivät he tapa itseään ja edelleen elän pelossa että joku kuolee, meinannut tappaa itseni 2 kertaa, viillellyt, oksennellut ruokaa ulos, saanut ahdistuskohtauksia missä olen itkenyt, huutanut ja hakannut seiniä/hakannut päätä seinään, viimeisin kohtaus tuli la-su yönä.

Haluaisin vain kuolla, mutta en voi tehdä sitä läheisille ja haluan nähdä mitä tulevaisuudessa on. Mutta silti, haluan vain pois täältä. :'(

Käyttäjä våfflan kirjoittanut 03.09.2013 klo 15:25

Hei pikkunen.

Luin sun viestis ja pystyin samaistumaan lähes täysin, lukuun ottamatta niitä seikkoja, että oon sua hiukan vanhempi eikä mulla enää oo ees poikaystävää(kään).

Oon kärsiny yli kuuden vuoden ajan tosi pahoista itsetunto-ongelmista, univaikeuksista ja itsetuhosuudesta. Oon viillelly 14-vuotiaasta asti (nyt oon jo 20) ja ollu tosi lähellä tehä itsemurhankin. Oon vaan niin säälittävä, etten näköjään pysty ees siihen.

Keväällä kuitenkin kyllästyin tähän kaikkeen ja halusin apua. Alotin menemällä lääkäriin puhumaan uniongelmista. Samalla tuli kerrottua vähän kaikesta muustakin ja nyt käyn psykologilla. Ei tää tilanne hetkessä korjaannu ja voin edelleen tosi huonosti, mutta toivon tulevaisuuden olevan parempi. Ootko ite harkinnu ammattiavun hankkimista?

Käyttäjä minävainn kirjoittanut 03.09.2013 klo 19:28

våfflan, niin karulta ku tää kuulostaakin niin ihana että joku tietää miltä tää tuntuu, kun tätä on niin vaikeaa selittää.
No kaverit ja poikaystävä on ehottanu että hae apua, mutta opiskelen lähihoitajaks ja siellä koulussa ei taideta katsoa kovin hyvällä jos pamauttaa tämmöset ongelmat esille, koska pitäisi itse olla henkisesti kunnossa siinä ammatissa. Haluaisin apua, mutta sitten taas en halua, se että saisin edes unissa olla onnellinen olis kivaa. Ja toiseks, mun äiti ei tiedä näistä tunteista mitään ja meillä meni välit viime talvena niin huonoon kuntoon, että en halua enää puhua sille mun elämästä vaikka välit onkin nyt hieman paremmat.

Käyttäjä våfflan kirjoittanut 04.09.2013 klo 13:45

En usko, että noi ongelmat vielä kaataa sun tulevaisuutta tolla uralla. Jos susta itestäs vaan siis tuntuu, että pärjäät. Lohdutuksena voin sanoo, että ite aion nyt syksyn haussa hakee amkiin hoitoalalle (tai miten sanotaankaan) ja uskon kyllä pärjääväni siellä. Eihän ne siellä koulussa käsittääkseni saa mistään tietää, että käyn psykologilla. 🙂

Ymmärrän myös hyvin, ettet haluu puhuu äitis kanssa noista asioista. Mä en oo itekään kovin läheinen oman äitini kanssa, enkä ikimaailmassa haluais että se tietäis näistä jutuista. Ei ois kiva, että isäkään sais tietää. Eksälle oli suhteellisen helppo puhuu, mutta piti aina ajatella sitä ettei kuormita liikaa toista. Suosittelen lämpimästi, että meet ensin vaikka puhumaan terkkarille tosta. Itellä oli myös kovin ristiriitaset tunteet sen suhteen, haluunko apuu vai en. En vieläkään oikein tiiä onks tää hyvä juttu, että käyn siellä psykologilla. Mutta en kai menetäkään tässä mitään, joten aina voi yrittää. Voisithan alottaa vaikka kertomalla univaikeuksista sille terkkarille? Ota sellanen askel avun hakemisen suhteen, kun uskot jaksavas mennä eteenpäin sen asian kanssa.

Tosi hyvä alku on kuitenkin se, että tulit tänne kirjottamaan miltä susta tuntuu. Parempi sekin kun ihan iteksensä hautoo, eikös vaan? 🙂

Käyttäjä minävainn kirjoittanut 04.09.2013 klo 15:14

Niin ihan oikeassa oot. Ei kai mulla tässä muutakaan vaihtoehtoa oo jos haluan päästä eteenpäin elämässä. Jos mun isä ois täällä pystyisin ehkä sille puhumaan, mutta nukkui pois vuosi sitten. :/

niin parempi tää kun ei mitään. Kiitti sulle🙂

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (Sos-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 05.09.2013 klo 12:08

Tiedoksi:

Ohessa tietoa Tukinetissä alkavasta nettiryhmästä, joka on tarkoitettu haastavassa elämäntilanteessa oleville nuorille ja nuorille aikuisille:

..

Rikkinäiset nettiryhmä alkaa Tukinetissä 1.10.2013! Haku nyt käynnissä, tule mukaan!

Rikkinäiset - Vertaistukea ja ohjausta haastavissa perhetilanteissa.

Ohessa hakulomake: https://www.tukinet.net/keskustelu/lomake/nayta.tmpl?grp=240 (edellyttää sisäänkirjautumista)

Joskus perhesuhteet ovat rikkinäisiä ja voi tulla rikkinäinen olo itselle. Silloin on hyvä kertoa oma tarina toiselle ihmiselle tai hakea apua. Rikkinäiset on uusi ryhmä sinulle, joka koet perhetilanteesi hankalaksi.

Ryhmä on sinulle nuori tai nuori alle 29- vuotias aikuinen, kun perheessäsi on
- aikuisten päihteidenkäyttöä tai
- vanhemmat eronneet tai perheriitoja
- joku perheenjäsen vankilassa tai
- perheväkivaltaa.

Rikkinäiset nettiryhmä kestää kaksi kuukautta (1.10.-29.11.2013). Ryhmässä saat nimimerkillä, turvallisessa ympäristössä tietoa ja voit kysyä neuvoa esimerkiksi avun hakemisesta. Foorumikeskustelu ja viikoittaiset reaaliaikaiset chatit näkyvät vain ryhmälle ja ohjaajille. Ryhmän ohjaajat ovat sosiaali- ja terveysalan ammattilaisia A-klinikkasäätiöltä, Kriminaalihuollon tukisäätiöstä, Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitosta ja Ensi- ja turvakotien liitosta.

Hae ryhmään 26.8.-24.9.2013 välisenä aikana ja seuraa Tukinetin Oma Kanavaasi, johon saat Tukinetin ajankohtaiset tiedotteet ja jossa hallitset omia tietojasi. On tärkeää, että vastaat jokaiseen kysymykseen huolellisesti. Ilmoittautuminen on sitova ja hakemukset käsitellään luottamuksellisesti.

Ryhmävalinnoista ilmoitamme sinulle Tukinetin Omalla kanavalla perjantaina 27.9. Jos haluat lisätietoja teemaryhmästä, niin jätä viesti/kysymys Tukinetin info-osiossa olevan palautelomakkeen kautta.

Tervetuloa mukaan!