hei, huizii 🙂

muutan todennäköisesti vuoden sisällä asumaan yksin. mielestäni silloin on valmis kokeilemaan yksin asumista, kun tuntee, että halu asua yksin on suurempi kuin pelko asua yksin.

olen varma, että kaikki sujuu kohtuuhyvin, kun vain pyydän apua asioissa joita en oikein hallitse ja kohtaan rohkeasti tuntemattoman. uskon, että näin on sinunkin kohdallasi. 🙂

tsemppiä! 🙂👍

IisaMari

Oon nyt asunut reilu puoli vuotta yksin. Kun suunnittelin muuttoa pois kotoota, en paljon kerennyt miettiä muuta kuin että pakko päästä pois äidin nurkista, koska meidän välit oli niin tulehtuneet. Mulla on se etu, että oon jälkihuoltonuori niin sieltä on raha-asiat turvattu siihen asti että täytän 21v. Mutta nyt kun on asustellut omassa asunnossa jo jonkin aikaa, niin toki sitä alkaa miettiä tulevaisuutta. Että millä maksan vuokrat ja elän kun täytän sen 21. Siihen ei kuitenkaan ole enää kuin 1,5 vuotta. Kyllä just ne raha-asiat vähän pelottaa, mutta kyllä ne jotenkin saadaan järjestettyä.

Mua oma olo on kyllä helpottunut todella paljon kun pääsin pois äidin nurkista. Nyt on tietty omat hankaluudet mutta nyt ei tarvii koko aikaa kuunnella äidin raivoamista. Kavereiden kanssa on kiva olla kun ei oo joku koko ajan hengittämässä niskaan ja ensimmäisen poikaystävänkin löysin muutettuani omilleen 🙂 Paljon enemmän mä nyt vietän aikaa kavereiden kanssa kuin mitä silloin kun asuin äidillä.

Välillä vetäydyn turhan paljon yksin asuntoon, saatan laittaa puhelimen kiinni jos on oikein ahdistava olo. Se on toki huonopuoli tässä kun toisaalta äiti laitto mut sitte liikkeelle. Se on yksi syy miksi töihin lähteminen pelottaa, mitä jos jumitankin kotiin kun pitäisi olla töissä??!! Mutta jostain sitä voimaa on löydettävä.

Mä ainakin suosittelen kaikille omaa kotia, jos vain tilanne sen sallii 🙂