Toisaalta ymmärrän sua kun itsekin yritin kahdesti itsemurhaa, onko sinulla jotain lääkkeitä saako kysyy, on hyvä kun kirjoitit tänne, toisaalta oot laitoksessa kun sinua autetaan, ja halutaan auttaa, mitä tykkäät tehdä, mä kirjoitan lauluja kun minulla on paha olo. Ja laulan ne terapeutille, tsemppiä sinulle! Voi hyvin. Elämä ei ole helppo, mutta sanon vain että joskus kun käy oikein pohjalla, oppii arvostamaan asioita uudella tavalla.

PS, minäkin olen ollut sairaalassa useita kertoja, mutta minut passitettiin kotia, sieltä, kukaan ei minua auttanut nyt on autettu, terapia ja lääkkeet on jotenkin toimineet, se on hyvä että olet hoidossa siellä. Tsemppiä sinulle kauheasti!

Joo on lääkkeitä. Käytän niitä säännöllisesti, mutta eipä niistä hirveesti oo apua. En kyllä halua, että niitä vaihdetaan. Tsemppiä sulle!

Moikka,

Sinulle jo vastattiinkin, että hyvä kun kirjoitit ja jostakin muusta tavasta kuin puhuminen voi saada helpotusta tunteiden ilmaisemiseen. Yhdellä sinulle kirjoittaneella laulujen tekemisestä oli apua. En tiedä miksi olet siinä laitoksessa. Arvaukseni on, että olet aiemminkin joutunut kokemaan jotakin hankalaa. Me aikuiset joudumme laittamaan lapsille rajoja. Onnistumme siinä paremmin tai huonommin. Täydellisiä vanhempia tai ohjaajia kun ei ole. Eikä lapsia aina osata kohdata kannustavasti ja ymmärtävästi. Oletkohan voinut kertoa ohjaajille olostasi ja siitä, että haluaisit päästä pois? En tiedä myöskään miten perusasiat syöminen, nukkuminen, ulkoilu koulu ym. sujuvat. Saattaa helpottaa jos pysyt lähteä ulkoilemaan ja muuten liikkumaan. Pienistäkin askeleista eteenpäin oma olo itsearvostus voi kohentua.

Terveisin  Anni_NettiSaapas Helsinki