It’s like darkness is the light..

It's like darkness is the light..

Käyttäjä lieberio aloittanut aikaan 27.01.2013 klo 17:50 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä lieberio kirjoittanut 27.01.2013 klo 17:50

Hei vaan… Ajattelin kirjoittaa tänne hyvin lyhyennetyn elämäntarinan ja keskittyä ongelmiin jotka ovat päällimäisinä. Kohtalotavereitakin olisi mukava kuulla, miten te pärjäätte… Eli,

Lyhyesti..Vanhemmat erosivat kun olin viisi vuotias. Äitini alkoi seurustelemaan uudelleen. Erittäin väkivaltaisen, erittäin psykopaatin määritelmät täyttävän miehen kanssa. Sisaruksia minulla oli sekä iso-että pikkuveli. Hän käytti hyvin rajuakin väkivaltaa meitä kohtaan. Ollessani 10-vuotias hän sai ensimmäisen ”oman” lapsensa ja pari vuotta myöhemmin ainoan pikkusiskoni. Heitä kahta hän ei koskaan lyönyt. (yllätys..) Väkivalta oli noh, ”normaalia” kun olimme pieniä. Esimerkiksi tukasta repimistä, toisinaan saattoi saada remmistä, mutta muuten ”ok”. Kasvettuamme vähäsen isäpuolenikin muuttui. Hän alkoi juomaan reippaalla otteella, muutimme vähän väliä minkäkin häädön tms takia.

Hän oli täys tyranni. Kontrolloi kaikkea. Tutki kännykät, mihinkään ei koulun jälkeen saanut lähteä… Aloin viiltelemään noin 13-vuotiaana. Samoihin aikoihin alkoi isäpuoleni lähentelemään minua myös seksuaalisessa mielessä. Ahdistukseni oli valtavaa…enkä uskonut että kukaan uskoisi minua. Joten en kertonut. Vähitellen, vuosien kuluessa eivät enää raiskaukset tuntuneet miltään. Olin turta ja välinpitämätön. Suunnittelin lähteväni pois heti tultuani täysiikäiseksi. Näin teinkin. Tein myös rikosilmoituksen ja poliisit hakivat isäpuoleni pois. Tuomiota ei ole vielä saanut, mutta ensi kuun pulella luultavasti.

Nykyään olen hyvin masentunut. Käyn psykoterapiassa, mikä on vähentänyt viiltelyäni ja parantaa oloani vähäksi aikaa. Mutta nykyyän elämmääni hallitsee ruoka. Se etten syö. Ja olen ylpeä aina kun olen saanut pudtettua painoa. En näytä anorektiselta, en ole 35kiloinen, mutta hoikka silti. Lisäksi se tosiasia etten kykene käymään koulussa. Minun pitäisi lukea ylppäreihin mutten saa aikaiseksi. Koska millään ei ole mitään väliä.

Ainoa asia mikä tuntuu olevan totta, että olen huora, varas ja valehtelija. Ja oman mielen vankina oleminen ottaa tosiaan voimille…