Isku vasten kasvojani

Siitä tuntuu olevan ikuisuus kun viimeksi tänne kirjoitin,vaikkei siitä loppujen lopuksi olen niin kauhean kauan aikaa. Kuukausia,muttei sentään vuosia. Niin paljon on muuttunut sinä aikana.
Ensinnäkin,ajatukset että haluan kuolla,ovat kadonneet kokonaan,vaikka elämä on edelleenkin ihan p:stä, niin haluan silti yrittää selvitä, vaikkei se lopulta onnistuisikaan. Mutta aina voi yrittää. On päiviä jolloin olen iloinen, unohtanut kaikki maailman murheet, ja päiviä jolloin kaikki on niin huonosti että välillä jopa harkitsen viilteleväni,mutta senkin olen saanut onneksi lopetettua.
Koulussa ovat numerot alkaneet laskea, sillä en paljoa ole jaksanut tehdä läksyjä tai lukea kokeisiin. Isä luulee että olen vain liikaa koneella,vaikken oikeasti ole koneella edes joka päivä,en vaan yksinkertaisesti jaksa välittää koulusta.
Lisäksi paras kaveri joka vannoi hyväksyvänsä minut sellaisena kuin olen jne. on alkanut vältellä mua kun kerroin olevani bi. Että joo o,tosiaankin asia taisi olla hänelle ihan ”ok”,niinkuin hän sanoi. isku vasten kasvoja,bestis hylkäsi. 🤕 Lisäksi menin yhteen erään tytön kanssa, joka kerto et jätti just tyttöystävänsä, ja oltiin oltu jo melkein 2viikkoo yhdes. Vannoi että on mulle aina rehellinen ja että oon hänen ainoansa,mutta oliki koko ajan kahden kanssa!
Sanoin että rakastan häntä silti,mutta rupesin tässä miettimään että miten voin tietää valehteleeko hän joskus uudelleen, kun asumme vielä eri paikkakunnillakin? En tiedä voinko luottaa häneen enää.. 😞 Loppujen lopuksi, paljon mikään ei ole paremmin. Mutta tsemppiä muille! 🙂🌻