Isän kuolema

Isän kuolema

Käyttäjä Rooooosa aloittanut aikaan 15.04.2013 klo 19:07 kohteessa Nuorten foorumi
Käyttäjä Rooooosa kirjoittanut 15.04.2013 klo 19:07

Isäni kuoli 4 ja puoli vuotta sitten kun olin 9 vuotias. Silloin en ymmärtänyt edes kunnolla, mitä oli tapahtunut. Äiti vain sanoi, että isä on poissa. Silloin kysyin mitä hänelle tapahtui äiti vastasi, että hän kuoli työmurheisiin. Vuosi sitten kysyin, mitä hän teki. Vastaus oli ”itsemurhan”. Pari kuukautta sitten sain tietää, että hän hirttäytyi. Isällä oli vakava masennus. Isän kuoleman jälkeen muutimme pois toiselle paikkakunnalle, toiselle puolelle Suomea äidin uuden miesystävän luokse jota en tuntenut. Paljastui, että tällä oli vakava alkoholiongelma ja hän oli meidän perhettä kohtaan hyvin väkivaltainen. Pelkäsin aina mennä kotiin. Viime kesänä muutimme takaisin tänne kotipaikkakunnallemme ja siitä lähtien olen miettinyt isää paljon enemmän ja pohdin kaikkia asioita esim. Mitä isä teki, miksi hän teki ja mitä ongelmia hänellä oli. En puhunut kenellekkään ajatuksistani kunnes 2 kk sitten jouduin sairaalaan koulusta, koska minun oli niin paha olla. Siitä lähtien olen puhunut äidilleni ja kavereille, mutta osa kavereistani ei edes kuuntele, eikä välitä. Sen jälkeen kun rupesin käymään terveydenhoitajalla ja lasten- ja nuortenkeskus Nikulassa, tuntuu että minua on alettu syrjiä ja niin on alettukkin. Olen ulkopuolinen kaikista asioista ja jos minun on koulussa paha olla, kukaan ei välitä. Paitsi poikakaverini ja pojat, mutta tytöt eivät huomaa, he ajattelevat, että haen huomiota tuolla. Silloin 2 kk sitten kun äiti sanoi, että isä hirtti itsensä, itkin. Itkin, itkin ja itkin. En saanut nukuttua, enkä saa vieläkään. Minulla on unilääkkeet, mutta tuntuu ettei nekään auta. Minulla on myös keskittymishäiriö ja se vaikuttaa koulunkäyntiini negatiivisesti. Tarvitsisin tukea, mutta en saa sitä kavereiltani, koska he vain ajattelevat, että haen huomiota. Ne vaan syrjii.. Pojilta saan enempi tukea, mutta niiltäkään en aina sitä saa. Tuntuu, että mun elämä on romahtanu ihan kokonaa. En tiiä enää mitä tekisin kun mulla ei oo ees oikeita kavereita, ne vaa puhuu pahaa seläntakana…

Käyttäjä jenny? kirjoittanut 16.04.2013 klo 17:43

Hei!
...No mun isä on elossa, mutta osaan kuvitella miltä susta tuntuu. mä olen semmonen "isin tyttö" ja mua on estetty tapaamasta isää tai no ei aivan, mutta se olisi todella hankalaa, enkä saisi mennä kuitenkaan edes hänen kotiin. Pelkkä isän ajattelu sattuu niin paljon, että alan aina itkeä... ja siksi en hänestä haluakkaan kauheasti puhua.. kun se tekee niin kipeää. Kun ajattelenkin että tää olis lopullista... en tiedä. Itken jo nyt selkä seinää vasten enkä meinaa saada henkeä.. entä sitten jos se olisi totta?
Älä missään nimessä ainakaan lopeta puhumista terveydenhoitajalla tai muualla, vaikka sua syrjitään. Sä et ole pystynyt 9 vuotiaana käsittelemään isän kuolemaa, niin sä käsittelet sitä nyt, eikä se ole mitään huomion hakua.
Sulla on varmasti paljon työtä ton asian kanssa. Toivottavasti sä saat paljon apua ja tukea siihen. ...ja sitten vielä, kun olet tyttö ja tytöille isän huomio ja rakkaus on tärkeää itsettunnon ja itseluottamuksen kannalta
ymmärtääkö sun äiti sua?
toivottavasti pärjäät 🙂

Käyttäjä Kata_K (Työntekijä) (SOS-kriisikeskus, Helsinki) kirjoittanut 16.05.2013 klo 08:39

Hei ja tiedoksi:

Tukinetissä on viikoittain SPR:n liveryhmiä eli ryhmächattejä nuorille. Tänään torstaina 16.5. keskustelun aiheena on perhe, perheet ja suku. Liveryhmä on klo 18-20 ja se on avoin kaikille nuorille. Etukäteisilmoittautumisia ei tarvita, tule vain mukaan!

Ryhmässä voi jakaa ajatuksia toisten nuorten kanssa. Ryhmän ohjaajina toimivat Punaisen Ristin Nuorten turvatalojen työntekijät ja vapaaehtoiset!

Tervetuloa jakamaan ajatuksia reaaliajassa!🙂🌻

Käyttäjä jompexz kirjoittanut 18.05.2013 klo 21:37

hei minulta on kuollut isä 11 vuotta sitten hän teki sen ratkasun että hirtti itsensä. olin silloin 11 vuotias. ikävöin isääni vieläkin vaikka siitä on niin kauan aikaa mikään ei korvaa omaa isää. siinä sitten tulee usein mieleen ainakin minulle kysymys "miksi" tai sitten tilanne saa ajattelemaan että esimerkiksi että jos olisin ollut paikalla, jos olisin tehnyt jotain toisin mutta toivon sinulle Rooooosa että saat tukea ystäviltä ja omaisilta ja pystyt jatkamaan elämääsi eteen päin.

voimia