moikka särjetty. En tiedä osaankko antaa kovin hyvää vastausta, mutta toivottavasti tämä auttaa.
Olen itsekin sairastanut vaikeaa masennusta neljä vuotta. Nyt vasta alan olla pikkuhiljaa parantumassa.
Suurin syy siihen miksi minusta tuntuu paremmalta on se, että olen pikkuhiljaa alkanut tajuta mitä elämästäni haluan. Olen unohtanut kaiken paskan elämästäni ja alkanut vain elää omaa elämääni. En enää edes yritä elää kenenkään muun takia. Minua ei yksinkertaisesti kiinnosta enää. Ehkä se kertoo hieman siitä, että olen kyynistynyt, mutta fuck it ^^
Ennen ajattelin myös, että kaikki on minun syytäni, mutta se on unohtunut, koska se ei ole totta. Enkä usko, että se on niin sinunkaan kohdallasi. Et sinä ole mitään pahaa tehnyt. Maailma vain saa sinut tuntemaan siltä, mutta se ei ole sinun vikasi. Sinä et ole tehnyt mitään väärää. Se voi kuulostaa vähän kornilta, mutta niin se vain.

En usko, että masennukseen on olemassa mitään konstia, jolla sen saa pois. Ei siihen auta liikunta, ruokavalio tai mikään muukaan huhaa juttu. Se vain tulee ymmärryksen myötä. Tiedän, ettei se paljon lohduta, mutta niin se vain on.

En tiedä auttoiko tämä, mutta toivottavasti se auttoi ^^
Voimia ja jaksamista <3

Kiitos vastauksesta.

Alas päin vain menty. Ei jaksa enää yrittää. Ainut syy miksi enää olen täällä taitaa olla se, että läheiset ovat pakottaneet jatkamaan.

Kyllä toi sun vastaus vähän autto. Antoi hieman toivo, että voin selvitä, kun joku toinenkin on sen tehnyt. Kiitos.

älä anna periksi.
Sinä et ole tehnyt mitään väärää.
Sinä olet ihana ja mahtava ihminen ja sinä jos kuka ansaitset elää!

Tämä voi vähän kuulostaa kornilta ja typerältä, mutta tarkoitan sitä. minä tiedän miltä sinusta tuntuu. Usko minua. Mutta sinä et ole tarpeeton ihminen. Sinä jos kuka tulet muuttamaan maailman. Minä tiedän sen.
Maailma on paska paikka elää, minä tiedän sen, mutta se ei johdu sinusta. Se johtuu siitä, että yhteiskunta ei hyväksy meitä. Se ei hyväksy meitä sellaisna kuin olemme. Mutta se ei tarkoita, että me emme olisi tärkeitä.

Sinä olet tärkeä ihminen!

En tiedä auttoiko tämä, mutta toivottavasti edes vähän.

Kyllä toi sun viestis auttais heti kun minä siihen uskoisin..

Mä tiedän. En minäkään uskois siihen, koska se ei siltä tunnu. Onks sulla muuten terapeuttia? Tai joku hoitava taho? Onko lääkitystä tai mitään? Jos oikeasti ahdistaa ota yhteyttä hoitavaan tahoon. Soita vaikka hätänumeroon. Niin minä tein. Sillä sai ainakin apua.

Käyn koulupsykologilla