Ikuinen ongelma syömisen kanssa
Kuten varmaan niin monet muutekin, olen painiskellut jollain asteella ongelmista syömisen kanssa jo aika pienestä asti. Ensimmäiset muistikuvat ovat noin 9 vuoden iästä, jolloin pelkäsin lihovani..
Syy miksi nyt kirjoitan tänne on se, että tajusin tässä muutama päivä sitten yhen asian. Ymmärsin, että kauheinta, mitä minulle voitaisiin sanoa, olisi lihomiseni. En pysty edes kuvitella miltä tuntuisi, kun joku huomaisi minun keränneen kiloja itselleni. Olen aina ollut erittäin urheilullinen ja sitä kautta luontaisestikin suhteellisen hoikka. Olen aina myös syönyt ihan suhteellisen hyvin, enkä ole yläasteen jälkeen ollut kuin kerran vähän enemmän laiha.. Enkä itse asiassa ole pitänyt itseäni mitenkään erityisen hoikkana, vaikka kaikki niin usein sanovatkin. Kärsin erittäin huonosta omasta tunnosta, mikäli nautin ruuasta tai jätän urheilun väliin. En toki aina, mutta usein. Välillä kärsin myös fyysisestä pahoinvoinnista vaikka vain ajattelisin ruokaa. Myös näläntunne saa minut voimaan pahoin, koska silloin tiedän, että on pakko syödä. Välillä on erittäin hyviäkin aikoja, jolloin kärsin vain pienestä huonosta omatunnosta, mutta sitten morkkiksetkin ovat vain voimakkaammat. Olen myös oksentanut tarkoituksellisesti syömisen jälkeen, mutta vain kerran.
Olen käynyt lukiossa myös koulupsykologilla, koska kyllästyin jatkuvaan pahoinvointiin. Tuolloin ymmärsin myös yhden asian. Koska olen aina ollut hoikka ja ihmiset ovat huomioineet sen, pelkään, että merkitykseni ja olemassaoloni katoaa, mikäli en ole enää yhtä hoikka. Aina puhuessani tästä asiasta, oli kohteena sitten kuka tahansa (tai anonyymi verkkosivusto), asiaa hetken purettuani, tunnen oloni tyhmäksi. En ole mielestäni niin laiha, että minun pitäisi kokea tämän olevan mikään ongelma, vaan voisin hyvin olla hieman hoikempi ja minulla pitäisi olla parempi itsekuri, jotta pysyisin normaaleissa linjoissa.
Että sellaista…. En edes tiedä miksi kirjoitin tänne, en vain jaksaisi enää jatkuvaa syyllisyyden tuntua, en osaa nauttia elämästäni, enkä jaksaisi enää voida pahoin.
Hei sinä ikuinen ongelma 🙂!
Vaikka ongelmasi ei nyt juuri ihan hirveän iso olekaan niin on hyvä että olet saanut itsestäsi niin paljon irti että kirjoitat tänne. Toinen hyvä tapa on kirjoittaa koneella tai käsin, vaikka vain kirjoittaa ja siten purkaa itseä, ja vaikka deletoida teksti välittömästi, sekin auttaa. Itse olen käyttänyt sitä kikkaa joskus aiemmin ja toimii aina. Pääasia että saat asiat jonnekin purettua, sekin jo auttaa selkeyttämään asioita ja pääset eteenpäin elämässä. Ja mehän olemme täällä sinua varten.
Miksi muuten mietit tuota hoikkuus-ongelmaa, mikä on saanut sinua pohtimaan sitä? Itse olen vanhempi ja ollut ylipainoinen viimeiset vuodet mutta kuitenkin katson etten ahmi liikaa makeaa tms. Ja mitä jos painosi nouseekin joskus vähän, et muuta yhtään huonommaksi, olet sama ihminen kuin aiemminkin. Ja jos joku on kanssasi vain ulkonäön takia niin hän ei ole sinulle oikea ihminen. Sisäinen kauneus on mielestäni ihmisessä tärkeintä. Olen tätä yrittänyt toitottaa myös omalle 17 v teinityttärelleni. Elämässä, huomaat ajan kanssa, on tärkeitä asioita ja vähemmän tärkeitä ja mielestäni tämä asia kuuluu tänne vähemmän tärkeisiin. Tärkeintä on syödä terveellisesti, liikkua sopivasti, harrastaa lajeja joista pitää, tärkeätä on myös pitää huolta ihmissuhteista, ystävistä ja omista vanhemmista ja sisaruksista ym. Voisitko esim. alkaa harrastaa jotain mielenkiintoista tai jollain tavalla saada ajatukset pois ruoasta ja lihomisesta? Onnea matkaan! Kirjoittele tänne jatkossakin ☺️❤️