ihan kuin olisin ihan yksin....
mulla on nyt viime syksystä asti ollu huomattavia ongelmia ja nyt olen aika lailla päässyt niistä eroon paitsi jatkuva yksinäisyys vaivaa. Mulla on kyllä kai yks hyvä kaveri ja ehkä se on niinku mun paras kaveri mut oon vaan alkanut miettii enemmän ja enemmän että onko se kuitenkaan mun paras kaveri. Ennen vietettiin sen kanssa koko koulupäivä kahdestaan mut nykyään me ollaan aina yksien tyyppien seurassa ja oon tosi ulkopuolinen ja jos sanon jotain se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos…. Tietty sehän on ihan ymmärrettävää jos liikkuu jossain porukassa mut musta vaan tuntuu että oon siinä joukossa ylimääräinen ja sitä mun kaveria ei kiinnosta enää nähtävästi mun seura. Ennen vapaa-ajalla oltiin paljonkin tekemisissä mut nyt ei olla oltu pitkään aikaan. Pelkään että tää mun kaverin ja mun suhde alkoi mennä huonoon suuntaa vain sen takia että kerroin sille ongelmistani, mikä oli iso virhe.
Nykyään vietän vapaa-aikani kotona tekemättä oikeastaan mitään. Mitä mun pitäs tehä? Oon yrittänyt kysellä kaveriltani voisiko se tehä mun kaa jotain mut aina näyttää olevan joku este tai ”este”.
Tiedän kyllä että joillakin ei ole yhtään ainutta kaveria, joten mun pitäs olla onnellinen että mulla on ees yks mut en vaan oikeen pysty…. Haluaisin elää niinku ennen mut se tuntuu mahdottomalta.
En harrasta mitään, oon ujo, kärsin huonosta itsetunnosta ja oon huono tutustuu uusiin ihmisiin. Lisäksi aika pieni paikka missä asun ja ei oikeen oo mitään mitä tehdä.
Olin nyt niin laiskalla päällä etten jaksanut oikeen selittää kaikkia kohtia niinku olisin halunnut mut jos joku tänne vastailee voin lisäillä juttuja ja tarkentaa ja lisäksi jos haluu tietää enemmän mun ongelmista niin voi etsiä tältä nuorten foorumilta semmosella otsikolla kuin tiedoton jutun jossa on juttua aika paljon. Mut en tiiä sen etsimiseen voi mennä jonkin aikaa.