Moi! Olen 19-vuotias tyttö, joka on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi ja kaikki sanovat että elämä on vasta edessä. En päässyt kouluihin vaikka hain vaikka kuinka moneen paikkaan. Onneksi minulla pitäisi olla nyt tiedossa se suunnitelma B, mitä tekisin seuraavaksi.
Asiaan. Kaikki oli eiliseen mennessä tosi hyvin, kunnes eräs vanha ystäväni tuli avautumaan minulle ettei tiedä enää mitä sukupuolta hän on eikä enää tunne itseään. Ystäväni on nainen, jolla on rankka elämä takanaan, josta on koitunut hänelle mielenterveydenongelmia ja psykologin käyntejä. Tiedän myös sen, että hän on menneisyydessään valehdellut aivan käsittämättömiä asioita, mutta minä olen ainakin antanut ne jo anteeksi.
Hänen avautumisensa jälkeen minua on alkanut myös pelottamaan että entä jos romahdan samalla tavalla kuin hän. Eilisen keskustelun jälkeen mullekin tuli semmoinen olo että ei helvetti oon ihan hukassa oman elämäni kanssa. Tuntuu etten enää tiedä mikä haluaisin olla, seksuaalisuudeltani tai sukupuoleltani. Tämä ajatus tuntuu niin ahdistavalta että tuntuu kuin mua ei olisi enää olemassa. 😭
Olen kyllä niin sekaisin etten tiedä miten päin olisin ja kenelle avautuisin ja ennen kaikkea MITÄ MÄ TEEN. Olen itsekin käynyt psykologilla juttelemassa omasta ahdistuksestani ja masennuksesta tässä vuoden sisällä, josta on kyllä ollut apua, mutta tämä nykyinen tilanteeni vaikuttaa siltä että haluaisin juttelemaan ja pian. Harmittaa vaan niin vietävästi kun seuraava aika hänelle on vasta heinäkuun lopulla 😞 en ymmärrä itseäni lainkaan, paitsi olen hyvin empaattinen luonteeltani ja panikoin asioista helposti. Huomenna pitäisi vaan olla vedossa kun on tärkeää menoa mutta nyt tuntuu sille että en uskalla olla huomenna muiden seurassa. Olen niin hukassa, enkä uskalla avautua hyville ystävilleni tästä tilanteesta enkä varsinkaan omille vanhemmilleni, vaikka jotain tuli valitettavasti mainittua etten tiedä mikä olen. 😭
Anteeksi tätä sekavaa tekstiä, mutta olisi vaan hyvä kuulla teidän muiden vastaavanlaisista kokemuksista.😯🗯️