Hyväksikäyttö(kö) ?
”Jos joku kertoisi, mitä mä tääl vielä teen. Ottais kädestä kii taluttais huomiseen.”
Tämä on ensimmäinen kerta kun kirjoitan tänne.. en oikein tiedä mistä alottaisin.. Tuntuu kuitenkin että elämänhaluni on kadonnut kokonaan, en jaksa enää olla vahva. Olen aina esittänyt ulkopuolisille, että minulla on kaikki hyvin vaikka todellisuudessa ei olekkaan. Itken todella harvoin, enkä näytä tunteitani. javascript:void(0);
☹️
Kaikki alkoi kuitenkin siitä, kun olin noin 6 vuotias ja minulla koski joka yö mahaan, niin paljon että jouduin lähtemään keskellä yötä sairaalaan. Mahaani tutkittiin eikä mitään poikkeavaa löydetty. Nyt olen jälkikäteen miettinyt, että mistä tämä mahakipu on voinut johtua ja muistan kun mummoni kertoi minulle jonkin aikaa sitten, kun olin ollut pieni tyttö n 5 vuotias, niin naapurin setä pyysi minut luokseen, kun hän lupasi minulle tuuliviirin. Pahaa aavistamatta vanhempani päästivät minut sedän luokse hakemaan tuuliviiriä. Olin kuulemma viipynyt naapurin sedän luona todella kauan ja vanhempani olivat jo ihmetelleet että missä viivyn. Mummoni ja äitini ovat minulta jälkikäteen kyselleet, että tapahtuiko siellä jotain? Tekikö se mies sinulle jotain väärää?? Minulla ei ole tilanteesta minkäänlaista muistikuvaa ☹️ Mitä tämän aisan kanssa pitäisi tehdä? mikä auttaisi minua jaksamaan eteenpäin.. haluaisin vaan unohtaa menneet..
Tässä matkan varrella minulle on tapahtunut paljon muutakin. Minulla on ollut syömishäiriö, melkein anoreksia, jonka takia kävin ravitsemusterapeutilla. Se oli minulle todella raskasta aikaa. Minua koulukiusattiin ylä-asteella, joka vei kaikki voimani.. en jaksanut enää elää. Luulen että olin tuolloin masentunut, mutta esitin kaikille että minulla on asiat hyvin. Kävin juttelemassa koulukiusaamisesta psykologin kanssa, jolta sain jonkin verran apua, mutta tuntuu että tuo koulukiusaaminen on jättänyt todella syvät arvet kehooni. Itsetuntoni on todella huono, enkä luota enää ollenkaan itseeni. Mietin vain että miten kauan tätä pitää vielä jaksaa? Tuntuu että harteillani on niin raskas taakka, joka painaa minua koko ajan vain alemmaksi. ☹️
Olen miettinyt myös paljon sitä, että jos sisälle kertyy todella valtava möykky ja on yksinkertaisesti niin paha olla ettei jaksa enää. Olen todella huono puhumaan asioistani kenellekkään ☹️ Olen miettinyt että mistä hyväksikäyttäminen johtuu? Onko kyse jonkinlaisista psyykkisistä ongelmista? Kuulin myös jonkin aikaa sitten, että joku 16 vuotias poika oli käyttänyt pikkusiskoaan hyväkseen.. Tätä kyseistä poikaa oli itseäänkin hyväksikäytetty. Voiko paha olo purkautua todella noin väärällä ja raa`alla tavalla? Jos ei ole saanut oikeanlaista tukea ja apua?? ☹️
Kiitos jos joku jaksoi lukea tarinani 🙂 Oli hienoa kun sai purkautua jonnekkin tällä tavalla.. Olisi kiva jos joku voisi kertoa omia kokemuksiaan vastaavanlaisista elämäntilanteista?? Onko kenelläkään samanlaisia tuntemuksia?
Hei tyttö17!
Todella tärkeistä ja herkistä asioista kirjoitit. Sinun toivoisi nauttivan nuoruudestasi, mutta ilman omaa syytäsi olet joutunut kärsimään. Toivoa kuitenkin on; olet nuori ja elämä on edessäsi. Sinulta on vaatinut kasvua sekin, että olet myöntänyt avun tarpeesi. Et enää halua pitää pahaa oloa sisälläsi. 🙂
Kukapa olisi niin vahva, ettei kiusaaminen häneen koskisi. Itseäni kiusattiin peruskoulussa paljon, ja se herätti ja herättää toisinaan vieläkin minussa häpeän tunteita. Kun tarpeeksi haukutaan, on vaarassa uskoa kiusaajiaan. Olen taistellut ujouden ja epävarmuuden kanssa ja päässyt pidemmälle kuin olisin nuorempana uskonutkaan. Aiemmin ajattelin, ettei minusta arkuuteni vuoksi olisi asiakaspalvelutehtäviin. Olin todella väärässä. Olemalla valmis kohtaamaan jännittämiäni tilanteita olen päässyt tähän.
Oletko ajatellut, kuinka kiusaajat toimivat? He keskittyvät uhrinsa arvosteluun eivätkä tunnusta hänen hyviä puoliaan. Moni panee pahakseen sen, etteivät he osoita empatiaa. Nuorten keskuudessa on kuitenkin pelko kiusatuksi joutumisesta. Harvalla on rohkeutta asettua kiusatun puolelle.
Sitä, miksi joku syyllistyy hyväksikäyttöön, me toiset emme ymmärrä. Hänen mielensä on sairastunut. Jos oletkin lapsuudessasi joutunut hyväksikäytön uhriksi, niin kuinka sinä, vasta pikkutyttö, olisit voinut ottaa vastuun toisen pahoista teoista??
Ansaitset ja tarvitset kaiken mahdollisen tuen. Miksi koet avautumisen niin vaikeaksi ja peität pahan olosi jatkuvasti? Estääkö häpeä sinua paljastamasta tunteitasi? Muista, että kiusaajat alentavat käytöksellään vain itseään!! Mikä olisi sinulle helpoin keino kääntyä luotettavan ja turvallisen aikuisen puoleen?
Ensiksi täytyy sanoa että hyvä kun kirjoitit olostasi, jos se helpottaa oloasi.
Yritän kirjoittaa lyhyesti.
En ihan päässyt kärryille että mitä itse ajattelet siitä mitä sinulle oli tapahtunut siellä naapurisi sedän luona lapsena, vaikka ei varmasti ole kovin selkeää kuvaa itselläkään.
Enkä osaa oikein siihen sanoa mitään neuvoksi, koska en osaa.
Oma kokemukseni on jokseenkin samankaltainen mutta kuitenki aika erinlainen, tekijä oli minullekkin tuntematon. Minut raiskattiin noin vuosi sitten ennestään tuntemattoman meihen toimesta. Olin tulossa viettämästä iltaa kaverini luolta ja "turvakseni" lähti mies joka oli samoissa illanistujaisissa, mutta yritin kierrellä että pärjään yksinki ja matka on lyhyt, ei minulle satu mitään. Noh, tämä mies sitten lähti kuitenkin mukaani, no sillä matkalla hän raiskasi minut, en olisi voinut ikinä uskoa sen tekevän sitä. Siitä jäi niin syvät arvet että en ole vieläkään selvinnyt tapahtuneesta ja uskokin rupeaa menemään etten selviäkkään enään.
En okein osaa antaa neuvoja muutakuin että hankkisin sinuna apua tilanteeseesi mikäli et ole vielä avun piirissä ja sias tuntuu vaivaavan sinua.
Itse pitkittelin asiaa enkä kertonut kenellekkään ja halusin vain unohtaa kaiken mutta nyt olen kertonut jo pakosta terapeutille ja hoitaville lääkäreille asiasta, mutten tiedä näenkö siinä ainakaan vielä suurta apua.
Noniin, minäkin palailin tänne uudestaan ja päätin vastailla. Sinua selvästi vielä tänä päivänä askarruttaa mitä siellä naapurisi luona on oikein tapahtunutkaan.. Jos ihminen miettii jotain tapahtumaa vielä vuosienkin päästä, on varmasti jotain sellaista tapahtunut, että sitä "kannattaakin" jäädä miettimään. Ihmisen mieli on viisas, ja minusta tuntuu nyt, että siksi et muistakaan koko tapahtumasta mitään, koska mielesi ja oma tahtosi ei ole ollut siinä mukana ja jokin asia on järkyttänyt sinua niin, että mielesi on katsonut parhaaksi olla muistamatta koko juttua. Aivot varastoi myös tuollaiset tapahtumat ja nyt olet vain yrittänyt unohtaa tapahtuman mielestäsi ja siinä olet onnistunutkin, tiettyyn pisteeseen asti. Voin toki olla väärässäkin! Ehkä oletkin pelästynyt turhasta ja mitään pahaa ei olekaan tapahtunut. Mutta epävarmuudessa on raskasta elää...
Minäkin sain sellaisen käsityksen, ettet olisi missään hoidossa tämän asian kanssa?! Minusta sun kannattaisi nyt hakeutua lähimpään terveyskeskukseen, ja kertoa lääkärillesi tuo, jonka tännekin kirjoitit. Hän tekee sinusta lähetteen eteenpäin. Sun kannattaisi nyt ehdottomasti saada puhua tuo juttu perinpohjin jonkun ammattilaisen kanssa, tällä tavoin saattaisit pikkuhiljaa alkaa muistamaan olennaisia asioita ja päästä työstämään niitä. Tiedän, se on raskasta muistaa asioita, mutta ajan kanssa sinun on paljon helpompi elää sen asian kanssa. Ja vaikka ei mitään kummallista muistuisikaan mieleen, olisi kuitenkin tärkeää puhua asia pois "päiväjärjestyksestä" 🙂🌻
Minut raiskattiin kahden miehen toimesta yli 2vuotta sitten, ja minua järkytti se tapahtuma niin paljon, että painoin sen pois mielestäni n.vuoden ajaksi, kunnes tapahtuman kulku alkoi väkisin nousta pintaan ja oli pakottava tarve päästä juttelemaan siitä jonkun kanssa. (Kuulostaako tutulta, ts. kuinka kauan olet miettinyt tapahtumaa mielessäsi, ja onko välissä ollut ns. hiljaisempia aikoja kun olet unohtanut koko asian?!?) Niinpä olen nyt vuoden verran käynyt psykoterapiassa, ja se on auttanut minut jälleen jaloilleni. En tiedä missä olisin ilman terapeuttiani. Aika raskasta ollut tässä viime päivät, kun tein asiasta heti rikosilmoituksen ja nyt olen käynyt sekä käräjillä, että hovioikeudessa. Raastavaa, mutta toivon että joku päivä minut vielä palkitaan...nousen vielä entistä vahvempana ja voin kääntää kaiken kokemani omaksi voitokseni.
Tsemppiä, mitä ikinä nyt päätätkään tehdä asian selvittämiseksi! 🙂👍
Kiitos kaikille vastanneille! 🙂 On todella hienoa saada kuulla muidenkin mielipiteitä ja näkemyksiä asioista. Joo en ole saanut apua en, kun en ole puhunut tästä asiasta kenellekkään.. Nyt olen kuitenkin ruvennut käymään sihdissä juttelemassa, viime viikolla oli ensimmäinen aika. Mainitsin siellä hyväksikäyttöepäilystäni ja varmaan seuraavilla kerroilla ruvetaan läpikäymään asioita. Minua harmittaa vaan että sihdissä voi käydä vain sen 5 kertaa, josta toivottavasti ohjataan sitten eteenpäin. Olen käynyt sihdissä aikaisemminkin eri asian tiimoilta, mutta samalla naisella jonka luona käyn nytkin. Olen miettinyt hypnoosia? onko kenelläkään kokemuksia?? Voiko sen avulla todella nähdä menneisyyteen? Minulla on todella epätoivoinen olo, menneisyys ahdistaa ja on pakko saada selville mitä silloin todella on tapahtunut. Että voisin jatkaa elämää eteenpäin kevyin askelin 🙂 Voimia myös teille!