On totta, että sanotaan psykiatrin olevan maksettu kuuntelija. Voisitko sinä puhua ystäväsi kanssa ja kertoa miltä sinusta tuntuu, että olette mielestäsi etääntynteet? Saiko sinun isäsi tuomion teoistaan? En nyt oikein osaa sanoa mitään järkevää.. Mutta paljon voimia sinulle ja kirjoita tänne säännöllisesti, yritetään joukolla etsiä ratkaisua sinulle! 🙂🌻

Jaa, oon yrittäny puhua sille mun ystävälle ja tuntuu että se pahentaa vaan asiaa.. ehkä hän haluaa etäämmälle musta koko ajan vaan.
Ei isä mitään tuomiota oo saanut, kun nää kaikki oikeusprosessit jumittaa vaan paikallaan koko ajan..😞

Hei Sofianne 🙂🌻

Kun kirjoitat että isäsi estää sinun yhteydenottoasi äitiin ja sisaruksiin, voitko kääntyä sosiaalitoimiston puolen ja puhua miten asiat ovat ja miten sosiaalitoimisto kykenisi auttamaan sinua välittämään viestiä ja olla tekemisiin muun perheen kanssa.

Ikävä että isäsi on yhä vapaalla ja näin olleen estää sinua kaikella tavalla yhteydenpito äitiin ja sisaruksiin.

Muista että äitisi rakastaa sinua samoin sisaruksetkin ja hekin on pahoillaan kun sairas ihminen on vallanpitäjä kotona.

Mitä koske psykologin käynnit niin hän on kuuntelija mutta myös oikea ihminen kuuntelemaan ja auttamaan sinua.

Sinulla on todella rankka menneisyys kotioloissa ja sinun olisi syytä miettiä kenelle puhua koska kaikki ihmiset eivät kestää kuulla sinun tarinasi menneisyydestä ja sillä tavoin sinun kaverit voi kokea voimattomia sinun vierellä oloa ja sen takia psykologi on olemassa koska hän kykene ja pystyy kuunnella ja olla sinun vieressä kun käyt läpi omaa menneisyyttä.

Olet kokenut sellaista mitä sinun ei pitäisi kokea mutta tehtyä ei saa tehdyksi eikä onneksi nyt tarvitse enää salata ja kokea sitä yhä uudestaan.

Uskon että jonakin päivänä näet äitisi ja sisaruksia joten yritä eheytyä niin paljon kun on mahdollista niin että kykenet nähdä miten äitisi ja sisarukset ovat olleet sairaan ihmisen vallanpitäjän alaisena, tuskin heilläkään ole ollut helppo kun äidin tytär ja sisaruksien isosisko on ollut poissa kotoa ja että sinäkin koet helpotusta kun saat työstetty asioita pois sinun kapeista hartioista ikävistä kokemuksista.

Paljon paljon voimia sinulle 🙂🌻🙂🌻

Hei Sofianne🙂🌻🙂🌻

Miksi on sinulla kiire päästä pois koulukodista. Siellä sinulla on perusturva ja samalla saat itsellekin voimia kerättyä niin älä pidä kiirettä koska vapaalla markkinoilla sinulla ei ole ketään ei edes vieruskaveri joka kysy miten aamu tai päivä mennyt.

Sinulla on turvaton menneisyys joten nyt kun sinulla on turvallinen paikka missä olla niin älä jätä sitä vaikka täytät 18 v . Totta tulet aikuisen ikään mutta oletko valmis vastamaan kaikista itse ja olla täysin yksin yksiössä. Koulukodissa saat olla vapaa, saat ruoka ja sänky missä nukkua ja saat kääntyä aikuisen puolen mikäli haluat tai tarvitset, mutta koulukodin maailman ulkopuolella olet täysin yksin . Mieti kahdesti tai useammin ennen kuin teet mitä ratkaisua.

Uskon että koulukodissa saat enemmän apua omasi menneisyyden asioiden käsittelyyn ja samalla saat turvallisessa ympäristössä työstä asiat rauhallisesti ja samalla voi opiskella eteen päin niin ettei tarvitse huolehtia ja murehtia arkiasioista.

Ole onnellinen että sinulla on paikka koulukodissa koska on paljon muitakin tyttöjä joita on kaltoin kohdeltu mutta niillä ei ole ollut mahdollisuus päästä mihinkään koulukotiin ja he olisivat olleet tosi onnellisia jos heillekin olisi suonut samalaista koulukoti elämää mahdollisuutta, joten toistan vielä kerran älä tee hätiköityjä päätöksiä. Maailmalle ehtii myöhemmin joten ole siellä koulukodissa turvallisten ihmisten ympäröimänä, täällä koulukodin ulkopuolella elämää on todella kova ja ehkä olet vielä liian haavoittuvainen tähän kovaan maailman. en tiedä mutta älä kiirehdi turvallisesta koulukodista.

Kuten tiedät olet täysin syytön isäsi tehtyihin tekoihin. Kun sinä tiedät sen itse niin sinulla on hyvä pohja hyvään elämään , sinun pitää keskustella ja käsitellä asioita eri tunneskaaloja ja itkeä pois itkemättömät itkut pois ja kulkea omia polkuja pitkin omaan itsenäisen eheytymiseen.

Paljon paljon voimia Sinulle Sofianne🙂🌻🙂🌻🙂🌻

Hei Sofianne!

Ymmärrän, että sulla on orpo ja yksinäinen olo. Varmasti tuntuu siltä, että kukaan ei voi ymmärtää, miltä susta tuntuu. Olisi kuitenkin ihana, että voisit ja uskaltaisit jollekin kertoa asioistasi. Tuollaista taakkaa on tosi raskasta yksin kantaa. Onko siellä koulukodissa yhtään työntekijää, joka olisi kiinnostunut kuulemaan sun kuulumisia? Tännekin voit kirjoitella mieltä painavista asioista, jos se auttaisi sua jaksamaan paremmin.

Tosi hienoa, että jaksat käydä koulua ja sulla on siellä muutamia kavereitakin. Älä vaadi itseltäsi liikaa, vaikka et jaksaisikaan touhuta vapaa-ajalla kavereiden kanssa. Olen varma, että vielä löytyy ihmisiä elämääsi, joilla on sydän paikallaan. Vielä saat puhuttua ja käytyä kaikki ikävät asiat läpi ja valo alkaa pilkistää tunnelin päästä.

Asun nykyään lähes itsenäisesti koulukodin yksiössä. Asuin ennen valvotusti osastolla lukuisien rauhattomien poikien kanssa, ja ne samat pojat tässä pihapiirissä vieläkin ovat. Nykyään asun tässä yksin. Vaikka saan edelleen rahallisesti tukea siihen, että saan ostettua ruokaa ja muuta, olen sisimmässäni yksin. Ei multa tulla kysymään enää, mitä kuuluu. Ja kaikkein vähiten , jos on oikeesti paha olla, kukaan haluaa auttaa tai edes kuunnella. Niissä tilanteissa he työntävät pois, jonkun toisen luo, sanovat vain, ettei heillä ole koulutusta tuohon. Ei mulla oo olkapäätä jota vasten itkeä, kun on oikeen vaikeeta. Siksi olen oppinut kätkemään kaiken. Ei kukaan saa tietää, jos mulla on paha olla. Voin olla tavallisesti koulussa, pärjään hieman paremmin siellä kuin keskiverto-oppilas. Vaikkei jaksais aina käydä kouluakaan, sinne aina menen. En käy tän paikan koulua, koska perukoulu on suoritettu jo ajat sitten.
Tässä paikassa välitetään vaan sitten , jos koulu menee huonosti...Täältä ei löydä rinnallakulkijaa...
Tää tukinetti on eka paikka, mihin uskallan tällee kirjottaa...
Tää maailma on ehkä liiankin rankka paikka näin yksinäiselle, mutta mitäs mä sille teen...Mulle on ihan sama, asunko täällä, vai yksin jossain muualla.. Sitten ainakin voin sanoa muillekin osoitteeni. Ei tänne uskalla tuoda koulukavereita eikä ketään...Ja se tekee vielä yksinäisemmäks..Koska mä en haluu kertoa koulukavereilleni mitään mun taustoista. Siks ei ehkä kehenkään lähemmin pääse tutustuunkaan...
Enkä haluukaan, etten taas koe pettyväni. Mä oon liiaksi pettyny ihmisiin jo tän elämän aikana. En enää haluais, vaikka kaikki sanoo, et tähän mennessä koettu on vasta pientä...😯🗯️
En tiedä, mitä tekisin...

Moi

Liityin tänään tukinettiin. Olen 21 vuotias. Luin kertomuksesi, olet kokenut paljon pahoja asioita, hyväksikäyttö, toivottavasti isäsi saa tuomion teostaan! Minä olen kokenut raiskauksen n. 5 vuotta sitten ja tiedän ettei tekijää löydetty ja se ei saanut mitään tuomiota teostaan. Toivon että sinun asiasi menevät parempaan suuntaan, voimia sinulle🙂

Kannattaa puhua psykologin tai vertaistukiryhmässä, itse olen käynyt niissä ja se on auttanut tosi paljon. Vertaistukiryhmät ovat hyviä koska minulle vertaistuki on ollut todella tärkeää. Kun tietää ettei ole yksin asian kanssa.

Vastaa minulle jotain vaikka viimeisestä kirjoittamisestasi on paljon aikaa🙂 Haluaisin yrittää olla ystävä sinulle.

T. Melinda

Hei Sofianne

Ymmärrän hyvin tuon sinun suuren yksinäisyytesi, joka painaa mieltäsi. Kuulostat todella yksinäiseltä nuorelta naiselta.
Vaikutat hyvin suloiselta nuorelta, johon minä ainakin mielelläni tutustuisin. Olet fiksu ja rohkea. On vaatinut paljon ruveta
taistelemaan omien oikeuksien puolesta ja muuttaa asumaan yksin jo niin nuorena. En voi muuta kuin ihailla tuota
päättäväisyyttä. Vaikka sinulla on ollut vaikeaa ja on edelleen, et ole aikeissakaan luovuttaa. Tulit kysymään täältä apua.
Olet hieno nuori nainen ja varmasti sinä pääset eteenpäin elämässä. Kerro vain tänne rohkeasti lisää itsestäsi. Täällä
luemme mielellämme sinun elämästäsi ja tsemppaamme eteenpäin-

Oletko miettinyt sitä, että jos et voi tai uskalla/kehtaa kutsua ystäviäsi kylään koulukotiin.. voisitko tavata heitä vaikkapa
harrastusten parissa. Jos sinulla ei ole rahaa harrastuksiin, myös ilmaisia illanvietto paikkoja on olemassa🙂 Etsi
paikkakuntasi sivulta nuorisotyön puolelta paikkoja joissa nuoret viettävät aikaa. Seurakunta järjestää paljon tapahtumia
missä voi tavata nuoria, liikunnallisia, musikaalisia ja muuten vain oleskelua nuorisotiloissa.

Sieltä varmasti löydät sellaisia ihmisiä joiden kanssa voi jutustella ja esim. oman kuntasi diakonissalle voit käydä
keskustelemassa jos tuntuu että kukaan ei kuuntele. Diakonissalla on vaitiolovelvollisuus ja he ovat hyviä kuuntelemaan.
Lisäksi voisit jutella vaikka nuorisotyöntekijän kanssakin nuorisotiloissa, hekin kuuntelevat nuorten ongelmia ja yrittävät
auttaa tietysti parhaansa mukaan ja olla se olkapää johon itkeä 🙂

Ehkä sitä kautta saisit uusia ystäviäkin ja tukijoita. Nuorisotiloissa voi askarrella tehdä läksyjä, keskustella muiden kanssa,
pelata vaikkapa biljardia, osallistua salibandy turnauksiin, kuunnella musiikkia, tanssia, keskustella ja vaikka vain oleilla,
ihmetellä, sekä kuunnella muiden jutustelua. Käy katsomassa mitä oma seurakuntasi tarjoaa. Jos et pidä näkemästäsi tai
kokemastasi voit aina lopettaa sielä käymisen ja lähteä pois🙂 Rohkeasti sekaan vaan. Siellä pyörii paljon erilaisia nuoria🙂
eiköhän sieltä sinullekin joku saman henkinen löydy 🙂🌻

Piipai