Kaikki, jotka haluavat kertoa oman tarinansa häpeän tunteeseen liittyen, ovat erittäin tervetulleita tekemään sen tässä keskustelussa 🙂.
Ajattelin, että olisi helpottavaa ja mielenkiintoistakin tietää, millaisia asioita te muut häpeätte, ja miten vahvalta ahdistuksenne häpeään liittyen tuntuu.
Itse olen joskus ihan hukassa oman häpeäni kanssa – en siis ollenkaan tiedä, mitä tehdä sen kanssa. Jos uskon tehneeni jotain typerää, naurettavaa tai halveksuttavaa muiden ihmisten nähden, häpeän valtavasti.
Mitä tarkemmin haluatte ja viitsitte kertoa tilanteista, jotka teitä hävettävät, sitä paremmin se palvelee tämän mahdollisen keskustelun ideaa 🙂. Ja jos tänne ilmestyy jonkun toisen tukinetin käyttäjän paljastus omasta tilanteestaan, niin ehkä minäkin rohkaistun avautumaan asiasta enemmän 😉.
Kesäisin terveisin
IisaMari
Hei IisaMari,
Kyllä, olen todella kiitollinen, että sain tutustua kyseiseen henkilöön, sillä nykyään vietän suurimman osan aikaani hänen kanssaan. Aluksi oli tietenkin "epämiellyttävän hiljaisia" hetkiä, mutta eräänä päivänä tutustuimme paremmin ja tajusin miten samankaltaisia olemme. Hän on yksi sellaisista ihmisistä, joka ei tuomitse helposti tai painosta mihinkään, esimerkiksi täyttämään hiljaisia hetkiä pinnallisella keskustelulla. Keskustelu tuntuu siis luonnolliselta, koska en pelkää, että hän katsoisi oudosti tms. jos sanoisin jotain "väärin".
Tiedän myös yhden ihmisen, johon olen jo kauan halunnut tutustua, mutta ujouteni takia en ole pystynyt. Pelkään, että jos yritän lähestyä häntä, hän torjuisi minut, enkä kestäisi enää. Hän on todella samanhenkinen kuin minä, enkä usko, että löytäisin ketään yhtä samanlaista ihmistä maan päällä. Siksi torjumisesta seuraisi todellinen masennus, enkä tiedä mitä sitten tekisin. Kuulostaa ehkä hullulta, koska olen keskustellut hänen kanssaan vain muutaman kerran, mutta se joka on joskus löytänyt sielunystävänsä, tietää mistä puhun. Hän oli myös energianlähteeni, kun elämässäni meni vähän huonosti, seurasin, kuinka hän loisti samanlaista energiaa kuin mitä minulla on.
Nyt siis tavoitteenani päivä kerrallaan eläminen ja rohkeuden kerääminen, jotta voisin tutustua tuohon ihanaan persoonaan, joka voisi suoraan sanottuna pelastaa elämäniloni.
Hei, lueskelin näitä kommentteja ja ajattelin, että olisi mukavaa vaihtaa ajatuksia teidän kanssa esim. meilitse myös.
Tunnen itseni tällä hetkellä todella masentuneeksi, vaikka on opiskelupaikka ja ihmissuhteita.
Uskaltaisiko kukaan järjestää minkäänlaista miittiä tai tämmöistä?