Haluan vain että joku tajuaisi
Oon 19-vuotias työssä jaksaessani käyvä ja elän kahden kroonisen taudin kanssa. Paskaa vaan kasaantuu koko ajan lisää, ja tää alkaa olla jo aika ironista listata kaikki mistä kärsii.
Oon ollut lapsesta asti masentunut sen jälkeen kun en saanut kokea oikeanlaista lapsuutta ja koko tämä aika mitä muut käyttivät kehittymiseen, minä käytin selviytymiseen. Pääsin eroon siitä tilanteesta karkaamalla, mutta masentuneisuus ja manian tapaiset jaksot ovat kulkeneet mukana nämä 10-vuotta.
Mulle epäillään ADHDta sekä autismia, mutten meinaa saada apua ja olen ikuisuudelta tuntuvassa jonossa edes terapiaan.
Mun taudit ja lapsena koettu henkinen pahoinpitely on tehny mun ja ruuan suhteesta tosi vaikean, joko en voi olla syömättä tai sitten en syö. Huono olo ja sekava olo seuraavat päivittäin minne tahansa menenkin ja se suorastaan nolottaa välillä
En ikinä ollut lemppari lapsi, vaikka miltei kasvatin 4 pienempää sisarustani ja yritin aina miellyttää. Nyt masennus ja jaksamattomuuteni tuhoavat ihmissuhteeni, enkä edes jaksa välittää enää.
Tää hyvinvointivaltio huuhaa on mun korville täyttä paskaa, sossut feilas mut, terapiaan on miltei mahdotonta päästä, kukaan ei muka ole ikinä tajunnut että tarvitsisin apua ja nyt on jo myöhäistä, sillä masennuksesta ei tuosta vain parannuta, se on epätasapaino aivoissasi, ei se lähde lääkkeillä tai puhumalla.
Ollaan maailmanonnellisin maa vain koska ne jotka eivät kestä tappavat itsensä sen sijaan, että meille tarjottaisiin oikeaa apua matalammalla kynnyksellä. Tunkevat vain jonnekin yksityiselle tai eristyksiin, paskojen ihmisten ”hoidettavaksi” jos kehtaakin puhua itsetuhoisuudesta tai pahasta olostaan liian avoimesti.
kovin rankkaa sulla
ja tosi hienoa että jaksat tästä kertoa 🙂
olethan jo kantanut paljon vastuuta
tuo yhteiskuntakritiikkisi on täysin oikeutettu koska harvemmin meille kerrotaan karu totuus siitä että turvaverkot eivät tahdo yksilöiden kohdalla vain tasavertaisesti toimia
jokaisen tarvehan on yksilöllinen; tätä hoidon ehdottomasti pitää huomioida
ja pahimmillaan tuo eskaloitumisen tarve ennen konkreettisen avun saamista johtaa yhä pahempiin ongelmiin
jopa kuolemantapauksiin
tiedän tämän omakohtaisesti koska olen koko perheeni menettänyt
eikä eheyttävään hoitoon vapaaehtoisesti päästetä
ennaltaehkäisevät mallit toteutuvat yhteiskunnassa vasta jos saamme kaikki siihen vaikuttaa
ei jos harvat päättävät muiden puolesta
mutta kuka auttaisi juuri nyt?
tukihenkilöitä on täällä saatavilla
kannattaa jaksaa vaatia itselleen tukisuhdetta, teemat & palvelut osiossa
voit myös purkaa niitä huonoja tunteita yksilöchattien kautta
sekasin ja solmussa
ja ryhmäkeskusteluissa muiden ihmisten joukossa
ajatustulvan keskittäminen kirjalliseen muotoon sinulta selvästi onnistuu
elämässä kannattaa löytää niitä mielekkäitä harrastuksia
ja pitkän tähtäimen päämääriä
ne asiat jotka todella sinua kiehtovat
ne jotka voivat ehkä hyvää muillekin vielä tuottaa
ei se yritys koskaan väärin ole
koska teoin se maailma muuttuu
kunpa pystyisin halaamaan ja tarjoamaan tukea yli sanojen
kaikille jotka vastaavaa helvettiä kokevat
emme ole yksin
olemme kaikki tässä yhdessä
🐏
Hei Vivasofia,
todella paljon olet joutunut kokemaan elämäsi aikana. Valitettavasti asiat menevät eteenpäin pienin askelin ja joskus myös askel taaksepäin. Kerroit, että sinulla epäillään ADHD:ta tai autismia. Asia pitäisi tutkia, jotta saisit "oikeanlaista hoitoa".
Pitkäaikaiset ystävyys, tukihenkilö tms. suhteet ovat kullanarvoisia. Toivon kovasti, että sinulla on tämänkaltainen ihminen lähelläsi tai jos ei ole niin löydät
Ystävällisesti
Anni NettiSaapas Helsinki