Haluan taman kaiken pois!
Mie en jaksa! en nyt tieda onko tama oikea paikka valittaa, mutta mie haluan kirjoittaa jonnekin. Jonnekin mista joku voi lukea taman. Jotenkin mie vaan haluan etta joku jossakin tietaa mita tama on.
Mie olen masentunut. Itsetuhoinen. Paskana.
Tata oli koko viime syksyn. Viiltelin, soin laakeyliannostuksia, ahdistuin kaikesta, pelkasin sosiaalisia tilanteit. Vihasin itseani.
Uutena vuotena yritin itsemurhaa laakkeilla. Sain aikaiseksi temppuilevan silman ja puutuvan oikean kaden.
Sitakaan osannut.
Muutaman kuukauden olo helpotti. Olin sosiaalinen ja iloinen. Juoksin kahdenkin kerhon mukana ja olin onnellinen. Meilla oli koiranpentuja, ja rakastuin niihin ihn overisti.
Oli kivaa.
Ja tattdataa, rajahdin taas pohjille.
Ahdistaa. kaikki. kokoajan. Olen aivan ratovasynyt, enka jaksa mitaan. En jaksa lukea, kirjoittaa, edes keskittya kattomaa telkkuohjelmaa kokonaan.
Silti en saa oisin unta millaan, vaan kyorin ja pyorin itsekseni tuntikausia.
Vihaan itseani. Olen vainoharhainen, eniten tosin pelkaan sita, etta en ole.
Tuntuu, kuin vaan arsyttaisin kaikkia kokoajan. En osaa olla kenenkaan kanssa. Kaikki inhoaa miuta. Kaikki nekin, jotka on miulle olleet laheisia.
En mie itekkaan pitaisi itsestani, miksi muut pitaisivat…
Olen vain kompelo, sosiaalisesti taidoton paska.
vihaan itteani.
Tanaan makasin jo sangylla.pillerit valmiina vieressa.Kirjoitin jo vanhemmille kirjetta.
mie en jaksa enaa.
Kuitenkin tulin tanne (nettkahvila). Heitin pillerit parvekkeelta.
Mie elan viela jonkun takia. Mutta mie pelkaan, etta sen takia ei kannata elaa, etta sekin viedaan pois. Ne minun viimeisetkin ihmiset. ne kasvaa miusta eroon. ei kukaa jaksa eika halua miuta. olla miun kaveri. olla miun lahella.
Olen niin jarkyttavan yksin.
I feel you. Paljon tuollaista tunnetta ihan vaan sen takia kun tuntuu että on niin yksin. Mutta muista se että itsemurha ei ole ikinä mikään ratkaisu. Ei koskaan. Tämä elämä on testi josta ei selvii yks ainutkaan, se testaa sun sydänt ja siihen sä et voi vaikuttaa.
Jätä se kuoleminen sinne mihin se kuuluu, eli toivottavasti luonnollisesti jonain päivänä kun olet vanhus.
Jonain päivänä kun aurinko paistaa taas sinne risukasaan niin olet niin onnellinen siitä että olet elossa ja sitä tunnetta ei voita mikään kun et edes muistanut sen olemassa olosta, hyvän olon.
Voisin sano kliseisesti tsemppiä! mutta sanon että yritä selvitä. Ymmärrän tunteesi mutta älä luovuta, tässä maailmassa on vielä paljon hyvääkin vaikka välillä sitä on vaikea nähdä🙂 Usko pois.
Olen joskus sanonut tämän saman asian, kuolemaan kerkii ja se tulee kuitenkin aina väärään aikaan, niin paljon jää tekemättä.
Usko huviksesi, että sinua keljuttaisi, kun pilven reunalla heiluttelisit varpaitasi ja katsoisit alaspäin, sen jälkeen kun sinulle olisi näytetty, että tätä vartenkin sinun olisi kannattanut pysyä vaan hengissä, et tiedä mitä kaikkea sinulle on varattuna, mutta se jää näkemättä, jos heittää mukin nurkkaan.
Pitää yrittää, paino sanalla yrittää, olla utelias huomisen suhteen, jos se on huonompi päivä kuin eilinen, niin jospa sen huominen olisi parempi.
Taaksepäin katsottuna, monet ongelmat pienenevät ja tuntuvat jälkeenpäin mitättömiltä "mitä tuostakin on pitänyt pultit vettä???"-tyyliin.
Olen jo niin vanha, että tiedän, elämä kovaa, nuorenakin.