Sun faijasi on samanlainen kuin omani, on kyllä vaan ainoastaan kerran lyönyt mutta homma on niin että sun faija on surkea kusipää ja sinä tuot sen kaiken joka hänessä on heikkoa esiin ja siksi sut pitää saada murrettua. Ole oma itsesi ja tee elämälläsi mitä haluat ja haistata paskat sillä äijälle, muuta pois heti kun mahdollista ja hae ammattipua tilanteeseen jostain niin helpottaa varmasti. Ymmärrän tunteesi että haluaisit tappaa koko jätkän, vaikka et niin kuitenkaan tekisi koskaan. Sun faijasi on mulkku. Jos kerrot tilanteestasi vaikka sossussa tai vastaavassa niin voisivat ehkä auttaa saamaan sua kämpän vähän aikasemmin tai vastaavaa.

T. Mies -89

Olen 21-vuotias. Minun välini isääni ovat aikoinaan olleet hyvät, mutta sitten kun muutin Helsinkiin, isä etääntyi minusta. Olen miettinyt asiaa paljonkin. Aivan kuin isä ei haluaisi minua enää elämäänsä. Äitipuoleni on kovin dominoiva kyseisessä parisuhteessa. Minä ja pikkusiskoni molemmat olemme sitä mieltä että isän elämä rajoittuu äitipuolen ja hänen lastensa kanssa olemiseen. Isä ei ole ollut yhteyksissä minuun ja pikkusiskooni kuin vasta pyydettäessä ja nekin harvat puhelut ovat olleet samaa kaavaa "kuinka menee" --> "Hyvin menee". Olen saanut tuntea melkein hylätyn nuorenmiehen elämää.
Onneksi äiti on ymmärtäväinen ja hänen kanssaan voi jutella kaikesta maan ja taivaan välillä.
Ymmärrän jos on vihainen isälle tai isä rajoittaa elämää.

Minulle on monesti sanottu: Kaikki lähtee sinusta itsestäsi, suurin muutos elämässä on tehtävä itse.

Jos et halua olla kotona, hanki aluksi vaikka työpaikka telemarkkinointifirmasta, siellä on huutava pula puhelinmarkkoinnin työntekijöistä. Saat silloin rahaa jonkin verran ja ehkä pystyt hyvällä lykyllä maksamaan vuokrasi niillä tuloilla. Parhaimmat myyjät saavat jopa 3000 euroa. Telemarkkinointi työ on henkisesti raskasta. Itse olen ollut telemarkkinointia tekemässä ja asiakkaat ovat olleet yllättävän epäkohteliaita. 😑❓

Voimia sinun ja isäsi välille. Toivottavasti tilanne ei pahennu entisestään.

Joka sukupolvella on ongelmia vanhempiensa kanssa. Isäsi on armeijassa ja hän on tottunut, että asiat etenee kuten pitääkin, järjestyksessä, niin onkin ehkä tapahtunut hänen elämässään, aika on ollut toinen. Uskon että välinne paranevat, kun menet armeijaan, jos vielä sinne jäät, niin olette "samalla viivalla".
Minunkin isäni aikoinaan käytti sanontaa, ettei maailma laiskoja elätä ja sen kyllä olenkin vuosien saatossa huomannut itsekkin, vaikka näkyy ne laiskatkin tämän maailman läpi pääsevän, kuka mitäkin elämältää haluaa.
Työpaikkojen saanti on kiven alla, mutta oletko kysellyt esim. kouluavustajan paikkoja, voisi olla ihan hyväkin, jos meinaat armeijasta elämäsi työtä, huomaat kuinka monenlaisia ihmisiä on olemassa, kaikille ei kaikki tapahdu, sormia napsauttamalla, kaikille ei yksinkertaisemmatkaan asiat ole helppoja.
Tunnustan, että monta kertaa minullakin oli mielessä silloin joskus kauan, kauan aikaa sitten, että "ukko p-le" ja äitikin oli joku muuanisajan muumio...mutta huomaan toistavani lapsilleni samoja asioita kuin vanhempani aikoinaan, ei he väärään ohjanneet, olisi pitänyt vieläkin paremmin kuunnella. Ehdin ennen isän kuolemaa, myöntää hänen olleen oikeassa hyvinkin monessa asiassa, mutta itsepäisyyttäni en antanut periksi, ennenkuin voimat meni, mutta siitä elämä alkoikin ihan uudella pohjalla, kymmenien oppivuosien jälkeen. "Viimeinkin sinä järkiisi tulit", hän tuumasi

Hei nuori mies, pää pystyyn!!!

Monia hyviä ohjeita olet täällä saanutkin, ja haluan toistaa sen saman mitä täällä on sanottukin, että KENELLÄKÄÄN ei ole yhtään hyvää syytä lyödä ketään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta kaiverra se mieleesi, ettei kenelläkään ole oikeutta lyödä sinua. Et ole huonekalu, johon puretaan omaa pahaa oloa omista epäonnistumisista. Isäsi ei voi millään oikeuttaa tekoaan. Ymmärrän liiankin hyvin nämä pimeät kuviot, että lyödyn pitää pyytää anteeksi, olenhan elänyt perheväkivallan kanssa vuosia itsekin. Sellaisissa ympyröissä ns. normaalin elämän lait hämärtyvät ja vääntyvät korkkiruuville eikä normaali logiikka pelaa. Ehkä juuri siksi halusinn ponnekkaasti esittää vastalauseeni, ettet vaan missään nimessä jää siihen ajatukseen, että olisit ansainnut tulla lyödyksi.

Ja sitten toinen sana, joka kuulosti pahalta korviini oli luuseri. Kaikkein eniten siksi, että itse olen vuosikymmeniä heittänyt elämästäni hukkaan, kun uskoin olevani luuseri. Annoin ihmisten kohdella kaltoin monin eri tavoin, koska jossain sisimmässäni en uskonut, että olen ansainnut ihan yhtä onnellisen tavallisen elämän kuin kuka tahansa muu. Minua sai lyödä, potkia, nujuuttaa, päälleni sylkeä, nöyryyttää mitä sairaimmin tavoin pitkään ennen kuin minussa heräsi lopulta vastavoima. Jonakin päivänä vain tajusin, että voin olla tyhmä, mutta ei kukaan voi olla täysin nolla, kuten exäni julisti aamusta iltaan mitä merkillisimmin keinoin. Siitä alkoi kasvuni kohti vapautta.

On hienoa, että olet löytänyt oman alasi. Olet saanut täällä hyviä vinkkejä kuinka saada apua tämän hetken tilanteeseen. Haluan lisätä listaan sen, että pitkällä tähtäimellä pidä hyvä mies oma pääsi!!! Itse olen pari vuosikymmentä tehnyt työtä joka sai minut lopulta lähes oksentamaan vain siksi, ettei se ollut alani! Ja arvaa vaan kuin vaikeaa on ollut lähteä alaa vaihtamaan, kun oli päätynyt siihen, että mähän olen luuseri läpikotaisin...olin nimittäin tehnyt elämästäni sellaisen häkin, josta en enää lopulta nähnyt muuta ulospääsyä kuin itsemurhan. Sitä sitten haudottiin päivittäin kuukausikaupalla, kunnes onneksi elämä alkoi vähitellen voittaa ja lopulta sain myös juuri minulle sopivaa tukea ja apua. En tarkoita, että sinun elämässäsi tarvitsisi tulla yhtä paljon mutkia matkaan kuin itselläni. Haluan vain sanoa painavasti, että olet hieno nuori kaveri. Usko elämääsi, ja siihen, että siipesi kantavat!!! Hae apua, monia vinkkejä olet täältä jo saanut kuinka pääset isäsi vaikutuspiiristä. Omasta elämästäni vain tiedän, miten syvään nuo lapsuuden kodista opitut väärät mielikuvat itsestä jumittuvat. Keski-ikäisenä olen sitten epätoivon vimmalla alkanut poisopetella niistä, milloin paremmalla menestyksellä milloin totaalisesti epäonnistuen. Yksi kultainen neuvo kuitenkin, minkä itse elämässäni unohdin oli, että kuuntele sydäntäsi. Jollet kuuntele sydäntäsi ennemmin tai myöhemmin tulee surkea mahalasku, jolloin on pakko kysellä itseltä, että mitäs se olikaan mitä MINÄ elämältäni halusin...kuten ystäväni minulle mahalaskuvaiheessa kirjoitti, kenen elämää elät...

Voimia sinulle, myötäelän suuresti nuoren elämäsi askelia...rohkeutta...kokeile siipiäsi ja huomaat, että ne kannattaa sittenkin, kun nouset ilmaan 🌻🙂🌻

hei,
minulla on kans hampaankolossa isääni vastaan. Olen 3-4 päivää sitä miettinyt taas pitkästä aikaa. Isä katkasi välit kesän alussa.

Isäni on aina ollut tosi vee ja pee ihmissuhteissa. Se on harrastanut esim. sellaista, että kertoo ruokapöydässä, kuinka sen ja sen kanssa ei ole välejä ollut vuosiin ja taas vuosiin. Oikein kehuu.

Isä on mielestään kasvatuksellisesti johdonmukainen, vaikka on pelkkä vee ja pee - ei koskaan hyvää sanaa. ei koskaan kysy mitä kuuluu. ei ole 2000-luvulla koskaan käynyt luonani. Viimeksi 80-90-luvulla kävi kai 3-4 kertaa. Toisaalta olen ajatellut, ettei eipä ole väliksikään tapailla sellaista henkilöä.