Voi kamala, taidat olla todella väsynyt isääsi etkä syyttä!! Koska ärsytätte toinen toisianne, ette näe toistenne hyviä puolia ja arvosta toisianne. Isäsi on saanut sinut ärtymään siinä määrin, että ajattelet jo hänen tappamistaan. Eikö ole hälyttävää?

Koita nähdä isäsi valituksen taakse. Voisiko taustalla olla jotakin hyvää? Voisiko isäsi olla huolissaan sinusta ja yrittää tukea sinua? Tässä hän ei ehkä onnistu, mutta jos hän ei olisi kiinnostunut sinusta, hän ei välittäisi siitäkään, mitä elämälläsi teet.

Tunnetko syyllisyyttä joutilaisuudestasi? Voisiko ärtymyksesi isääsi johtua myös tästä? On varmaan rankkaa, jos ei saa mistään aikaansaamisen iloa. Työnhaku on tänä aikana hankalaa monelle muullekin. Älä siis kanna syyllisyyttä! Jos et töitä heti saisikaan, niin etsisitkö kuitenkin harjoittelupaikkaa? Voisit hankkia osaamista, jota työelämässä myöhemmin tarvitsisit.

Isäsi tuntuu unohtaneen, mitä on olla nuori. Kunhan pidät järjen kädessä, on sinun vain tervettä olla toisinaan poissa kotoa. Ehkä tällöin kestät paremmin isääsikin...

Ajattelen vaan äijän tappamista mutta en tapa.
Enkä edes suunnittele miten tappaisin. Siksi en pidä asiaa huolestuttavana. Mitä sitten jos pitäisin, kenelle voisin puhua.
En kelleen.
Äitini on mutta en häntä huolestuta.

Mulla ja äijällä oli vielä hyvät välit, kun valmistuin.
Sitten en päässyt jatko-opiskeluun.
Ja siitä tämä sitten alkoi.
Olin pettymys.

Joko sanoin, että olin kuukauden töissä?
Seku loppui, äijä innostui vielä enemmän.
Koska olen luuseri.
Vaikka se oli vaan lomatuuraus.
En minä uskalla ottaa mitään pieniä töitä.
Koska kun ne loppuu, taas haukutaan.
Tarvitsen vakkarityön.
On syyllinen olo, kun en ole töissä.

Äijä on armeijassa töissä.
Olen sinne myös aina halunnut.
Kun molemmat olemme uniformussa olen kai jotain mistä
äijä voi olla ylpeä.
On isä kai minusta kiinnostunut.
Tulimme juuri kymmenen km lenkiltä.
Se sanoi, että kyllä me miehet pärjäämme.
Mitäpä tuumisi, jos tietäisi mun kirjoittelevan
hänen tappamishalusta?
Olen liian kiltti ihminen, minusta ei ole mieheksi.
Äitini on hortonomi. Rakastan kukkia.

Minä en osaa kunnolla kirjoittaa tämmöistä.
Siksi kirjoittelen pieniä lauseita.

Luulen että ei ole helppo tilanne.

Voisiko auttaa jos ymmärtäisit isääsi paremmin.

Ensinnäkin hän haluaa sinusta itsesi kaltaisen.
Hän haluaa saada turvaa sinusta.
Hän haluaa tehdä pojastaan miehen.
Sotilaan pojasta hortonomi, mitä luulet että isäsi ajattelee, kun hän joutuisi kertomaan
työkavereilleen ammatinvalinnastasi.

Olen elänyt samanlaisen isän seurassa.

Olisi varmasti paras jos pysyisit keskustelemaan isäsi kanssa, ja kyselisit varovasti
hänen mielipidettään ammatinvalinnasta. Veikkaan että se on iso pala hänelle purtavaksi,
ja siihen myöntyminen ei tapahdu hetkessä.

Tukea ja rohkeutta omaan valintaan tarvitaan. Ei haittaa vaikka pitäisit itsesi fyysisesti vahvana.
Kuitenkin loppujen lopuksi isä on tyytyväinen siihen että poika on tyytyväinen. En tiedä, sotilaat
pääsevät varhain eläkkeelle, veikkaisin että eläkkeelle päästyään isäsi asenteet pehmenevät.

Toivottavasti tämä auttaa ensi alkuun.

Isälläsi tuntuu olevan todella suuria odotuksia sinun suhteesi. Hän kuitenkin uskoo sinuun.

Milloin uskallat kuunnella, mikä työ kiinnostaa juuri SINUA?? Vaikka haluatkin miellyttää isääsi, niin älä unohda, että kyseessä on SINUN elämäsi, ei hänen. Siispä voit urasi suhteen tehdä erilaisia valintoja kuin hän.

Mielestäni ei ole laisinkaan omituista, jos joudut pätkätöitä tekemään. Kuinka moni ystäväsi ylipäätään on vakityössä?? Tunnetko olevasi valmis kiinnittymään johonkin työhön, vai haluatko nähdä erilaisia työpaikkoja? Erilaiset kokemukset ovat rikkaus; ne auttavat näkemään, millaisiin tehtäviin sopii ja millaisiin taas ei.

Hei Skrippi!

Sinun isälläs on ihan selvästi joku pakkomielle, että hänen pojastaan pitää tulla "mies". Mies ihan niin kuin hän itsekin on uniformussaan, armeijassa töissä. Vahva kunnon mies. "Hortonomi ei ole miehinen mies", ajattelee isäsi. Ehkä isäsi isä on vaatinut myös isältäsi aikoinaan miesmäistä käytöstä ja ammattia? Ehkä isäsi on yrittänyt myös miellyttää omaa isäänsä aikoinaan menemällä armeijaan töihin ja olemalla miehinen?

Isäs mielestä mies käy töissä. Siksi hän vihaa lorvailijoita. Hän saattaa käsittää, että ei kukaan 18-vuotias oikeasti saa vakituista työpaikkaa, se on ihan naurettava haave isältäsi, mutta hän ei ehkä osaa sanoa asiaa niin kuin tarkoittaa. Eli esim. että "Ois kiva jos sulla nyt ois edes joku työpaikka ja oletan, että olet saanut vakipaikan siihen mennessä kun olet 40".

Minun mielestä sinun isälläsi on tässä se ongelma, ei sinulla.

Sinun ei missään tapauksessa kannata itseäsi tappaa. Missaat oman elämäsi. Olet vasta 18. Kun muutat joskus pois kotoa, elämäsi vasta pääsee kunnolla vauhtiin. =) Ei ole kukaan määräämässä tai vahtimassa perään. Olet oman itsesi herra. Saat tehdä mitä mielesi tekee, vaikka kulkisit kaikki päivät kotonasi alasti, eikä kukaan näe silti. =) Voit lukea vaikka hortonomiksi tai miksi ikinä silloin haluatkaan ja unohtaa koko äijän, koska hänhän ei enää sinun kanssa asu. Kireät välit teillä tulee ehkä olemaan, mutta jos isäsi on niin tollo, ettei tajua sinun olevan onnellinen siinä ammatissa mitä haluat opiskella, se on hänen pöljyyttä eikä sinun.

Sinun ei pidä yrittää siinä mielessä yrittää miellyttää isääsi, että alkaisit lukemaan sitä ammattia, mitä hän haluaa sinun lukevan. Muuten siinä käy niin, että 30 ikävuoteen meneessä olet lukenut jo toisen ammatin, koska et yksinkertaisesti viihdykään isäsi painostamassa ammatissa.

Myöskään isäsi tappaminen ei ole ratkaisu. Kannattaako yhden mulkun takia mennä vankilaan? Älä siis enää ees leikittele ajatuksella isäsi tai itsesi tappamisesta. Sinun pitää pysäyttää ajatus jo siinä vaiheessa kun se hiipii mieleesi.

Pitäiskö sinun alkaa harrastamaan jotain jo nyt tällä viikolla, että joutuisit olemaan mahdollisimman vähän pois kotoa ja kuuntelemaan sitä sontaa isäsi suusta? Minun mielestä sinun kannattaa sanoa sille myös suorat sanat, että sulla ei pätkääkään kiinnosta mennä armeijaan töihin tai tehdä mitään muutakaan työtä mitä isäsi haluaisi sinun tekevän.

Sinun kantsii vuodattaa vähän äidilles, että sinusta tuntuu, että isäs painostaa sinut armeijaan töihin kun se itse on niin macho. Sano äidilles, että sulla oikeasti kiinnostais ihan joku muu ala. Uskon, että äitis on oikeasti sinun puolella ja on myötätuntoinen. Asiat voi alkaa ratkeamaan sillälailla. Äideillä nimittäin on sellainen tapa, että ne alkaa sitten "ojentamaan" lastensa isää olemaan painostamatta ja vittuilematta.

MInä tiedän sen siitä, että mulla itsellä on pieni lapsi. Ja jos minun lapsi tulis 18 vuoden päästä sanomaan mulle, että isänsä painostaa sitä johonki ammattiin (ja tottakai minä sen verran tunnen lapsen isän, että tiedän minkä luontonen se on) ni minä ottaisin sen isän puhutteluun ja alkaisin pitämään lapseni puolta. Sit olisin tosi ymmärtäväinen jos muksu haluaiski alkaa johonki muuhun ammattiin. Ja olisin tosi otettu ja onnellinen jos minun poika uskaltaa tulla puhumaan äidilleen mieltään painavista asioista. Sitä varten äidit on. Lapsiaan auttaakseen.

Ole rohkea, Skrippi. Asioilla on tapana järjestyä. Niillä on aina tapana järjestyä hyvin. =) Ilman, että kukaan kuolee.

kiitos teille kirjoituksistanne
kaikki vaan on pahemmin, en mitään jaksa

Skrippi, onko sinulla ketään, jolle puhua pahasta olostasi? Tuntuu kuin olisit ollut liian yksin sen kanssa...

ei ole ketään, äidille joskus puhun
mutta yleensä se sanoo vain voi.
lauantaina isäni iski mua turppiin oikein
kunnolla.

Väkivalta ei MISSÄÄN TAPAUKSESSA ole hyväksyttävää isäsikään taholta!

Niin juuri arvelinkin, että olet ollut liian yksin pulmiesi kanssa. Äitisi on ehkä itsekin niin rikki, ettei kykene olemaan tukenasi toivomallasi tavalla. Miksi sinun pitäisi kärsiä yksin, sillä kukaan meistä ei ole niin vahva, että kestäisi kaiken omin voimin? Koetko kotitilanteesi paljastamisen muille vaikeaksi? Älä häpeä, sillä et voi syyttää itseäsi kasvuympäristöstäsi. Ehkä syytät itseäsi siitä, ettet ole kyennyt täyttämään isäsi vaatimuksia. Hänen olisi hyvä tiedostaa, mitä muiden ikäistesi elämä on. Harva heistä on löytänyt vakityön itselleen.

Kaipaisitko itsesi vuoksi opiskelua tai työtä? Etkö ole löytänyt alaa, joka sinua kiinnostaisi? Ota rauhassa. Nopeat valinnat eivät aina ole parhaita. Tämä on sinun elämäsi, ei muiden.

Viimeiset päivät on äijä selitellyt kuinka
aivan ITSE sain aikaa sen
että hänen oli pakko vetää minua turpiin.
Minä olin vain ja join pari olutta.
Minä ärsytän äijää. Isäni on pystyyn nostettu paska kuten joku kertoi lehdessä omasta isästään.
Olen löytänyt alani, se on sähköala. Minkä voin etten saa töitä tai etten päässyt jatko-opiskeleen. Kaikki neuvot mitä olen ammattilaisilta vaikka täällä tukinetissä saanut on se, että mun pitää soittaa sossuun. Olen sinne nyt soittanut, puhelinaikana oli koko ajan varattua, sen jälkeen jätin soittopyynnön vastaajaan eikä kukaan soita. Työkkäristä olen saanut numeroita mistä kysyä töitä ja he ovat kiinnostuneita minusta armeijan jälkeen.
Olen pelkkä valittaja.
Aivan oikein kun veti turpiin.
Kirjoittelehan minäkin kuinka sen haluaisin tappaa.

Hei, muistathan ettei väkivalta ratkaise mitään, se vain pahentaa asioita.

Voit ottaa yhteyttä myös terveyskeskukseen tai suoraan mielenterveystoimistoon. Ihan kenelle vain hoitoalan ammattihenkilölle, joka voi sinua auttaa tai ohjata eteenpäin. Älä luovuta, vaan vaadi heiltä apua!

Et ole luuseri, vaan hyvä tyyppi.

Heippa,

Isäsi tuntuu puolustelevan käytöstään aivan samalla tavalla kuin vaimonsa hakkkaajat - tuo toinen sen sai aikaan. Hän ei kestä kohdata sitä, että ilmeisesti käyttäytyi omastakin mielestään sopimattomasti ja ennen kaikkea lainvastaisesti.- yrittää vakuuttaa itsensäkin, että SINÄHÄN tässä olet syyllinen. Ja juuri näin toisen itsetunto nakerretaan pala palalta pois.

Hienoa, että oma alasi on sinulle selvillä - nyt vain jonkinlainen selvitymissuunnitlema siihen kunnes pääset isäsi vaikutuspiirin ulkopuolelle. Pahaa pelkään, että armeija-aikasikin tulee olemaan isäsi kannalta pettymys - odottaneeko sinusta siinäkin priimusta? Ongelma toisaan isäsi pääkopassa ja vaikka sinä kuinka yrität, et juurikaan voi siihen vaikuttaa.

Jäit jatko-opiskelupaikan ulkopuolelle - tarkoitatko peruskoulun jälkeistä paikkaa? Mitä jos aikasi kuluksi tutkailisit netistä verkko-opiskelumahdollisuuksia esim. fysiikkaa jossain lukiossa tai opetushallituksen etälukiosivuilla. Ilman suorituspaineita, vain omaksi iloksi? Miten voisit jo harjoitella tarvitsemisiasi taitoja? Jatko-opinnoissa törmäät varmasti engalannin opiskeluun yms. voisitko harjoitella niitä taitoja?

Kurjaa, että yrityksistäsi huolimatta et saa viranomaisiin yhteyttä. Koeta jaksaa!!!🙂🌻

Hei Skrippi!
Älä luovuta, vaikka kuinka isäsi yrittää nakertaa itsetuntoasi ja arvoasi!
Vihastuttaa suuresti, kuinka vanhemmat voivat kohdella lapsiaan huonosti. Hekin toimivat omien taitojensa ja kokemustensa mukaan, mutta lyöminen on aina tuomittavaa! Tulin hirmu surullisesti, kun luin kommenttisi, että oli oikein että isäsi löi sinua. Ei todellakaan ole! Eikä se ole sinun syy! Pidä se mielessäsi.
Haluaisitko käydä juttelemassa asiasta ammattilaisen kanssa? Tiedän, etteivät keskustelut isääsi muuta, mutta voisi helpottaa omaa oloasi. Saada tukea siihen, että sinä et todellakaan ole luuseri vaan aivan normaali nuori. Onko paikkakunnallasi kriisikeskusta? Siellä voit keskustella luottamuksellisesti ammattilaisten kanssa ja palvelu on maksutonta. Suosittelen lämpimästi.
Itsekin olen saanut kokea isältäni arvottomuutta mm. ammattini suhteen. Ja se jättää jäljet. Mutta periksi en anna. Harjoittelen itse arvostamaan itseäni ja uskomista omiin taitoihin, unelmiin. Niihin ei kukaan pääse käsiksi.
🙂👍

Hitaasti käy tämän jutun käsittely
olen nyt antanut periksi ja pyytänyt isältäni anteeksi
äitini sitä kovasti pyysi joten suostuin
sain turpiin ja pyysin anteeksi

skrippi kirjoitti 11.8.2009 20:39

Ajattelen vaan äijän tappamista mutta en tapa.
Enkä edes suunnittele miten tappaisin. Siksi en pidä asiaa huolestuttavana. Mitä sitten jos pitäisin, kenelle voisin puhua.
En kelleen.
Äitini on mutta en häntä huolestuta.

Mulla ja äijällä oli vielä hyvät välit, kun valmistuin.
Sitten en päässyt jatko-opiskeluun.
Ja siitä tämä sitten alkoi.
Olin pettymys.

Joko sanoin, että olin kuukauden töissä?
Seku loppui, äijä innostui vielä enemmän.
Koska olen luuseri.
Vaikka se oli vaan lomatuuraus.
En minä uskalla ottaa mitään pieniä töitä.
Koska kun ne loppuu, taas haukutaan.
Tarvitsen vakkarityön.
On syyllinen olo, kun en ole töissä.

Äijä on armeijassa töissä.
Olen sinne myös aina halunnut.
Kun molemmat olemme uniformussa olen kai jotain mistä
äijä voi olla ylpeä.
On isä kai minusta kiinnostunut.
Tulimme juuri kymmenen km lenkiltä.
Se sanoi, että kyllä me miehet pärjäämme.
Mitäpä tuumisi, jos tietäisi mun kirjoittelevan
hänen tappamishalusta?
Olen liian kiltti ihminen, minusta ei ole mieheksi.
Äitini on hortonomi. Rakastan kukkia.

Minä en osaa kunnolla kirjoittaa tämmöistä.
Siksi kirjoittelen pieniä lauseita.

Tää oli hyvä. My fuckin lifestory.