Ookoo kirjoitti:
tekee mieli luovuttaa mutta kun ei uskalla sitä kellekään kertoa, mitä tehdä?

Hei, OoKoo.

Onpa harmi että kukaan ei ole sinulle vastannut ja aika pitkän ajan päästä tämäkin tulee.

Älyttömän hyvä juttu, että kirjoitat tänne. Toivon todella, että et luovuta, jokaisen ihmisen elämä on tärkeä, sinunkin.

Vaikka kirjoitatkin, että et uskalla kertoa siitä kenellekään, se taitaa olla paras keino. Sinä tietenkin ratkaiset oman elämäsi kysymykset itse. Haluan kuitenkin rohkaista liikkeelle. Eka kysymys toki on se, että onko sinulla ihmisiä, jotka ovat luotettavia ja tärkeitä? Heille voisi jotenkin asioita kertoa.

Ja senkin hyvin tiedän, että ennakkoluulot ns. ammattiauttajia kohtaan voivat olla isotkin. Silti: sitä varten he ovat olemassa. Aina ei kohtaa itselle sopivaa auttajaa tai kuuntelijaa, mutta sitäkin kautta voisi apu löytyä.

Ennenkaikkea toivon, että et luovuta. Ja että löydät jonkun ihmisen, joka kuuntelee ja ottaa sinut tosissaan.

Mistäkö? Sehän riippuu siitä, millainen ja missä sinun elämäsi on. Kouluissa ja oppilaitoksissa on kuraattoreita, terveydenhoitajia. Muuten elämässä voi löytää tukea vaikkapa terveysaseman kautta tai erilaisissa nettikeskusteluissakin. On myös erilaisia auttajaverkostoja (kammottavilla nimillä, myönnän) vaikka nuorisopsykiatrisia työryhmiä. Netissä voi päästä anonyymisti juttelemaan vaikka Sekaisinchatissa ja monissa nuorille tarkoitetuissa palveluissa, esim. nuortennetti tai netari.

Voimia tulevaan, toivottavasti löydät jonkin reitin eteenpäin. Älä luovuta!

Terveisin

Matti Joensuun Saappaasta