minun ongelmani ei ole mikään suuri,itse asiassa se on hyvin pieni.
minä haaveilen usein. haaveeni on että: minä asuisin maalla ja olisi omakotitalo jossa
olisi yläkerta ja mulla sielä oma huone.sitten illalla karkaisin narua pitkin ulos ja menisin pienen joen työ jonka yli heilauttaisin itseni narun avulla.sitten juoksisin kesäiseen metsään jossa minulla olisi puumaja johon pääsisi narun avulla ja sitten sen narun saisi ylös ja voisin piirrellä sielä ihan yksin.
minä asun maalla,omakotitalossa,omassa huoneessa ylhäällä jossa on vielä ikkunakin,sitten puumaja ja jokikin on tossa vieressä mutta silti mikään ei loksahda kohdalleen. kerran jopa yritin karata ikkunastani ja satutin jalkani pahasti kun tipuin. pitäisikö jättää haaveilut ja unohtaa.
mutta kun se kuulostaa niin ihanalta tuo minun haaveeni.olisi tosi kiva toteuttaa se.. 🙂
ymmärrän hyvin niitä ihmisiä jotka ajettelevat että ”miksi tuo tänne oikein kirjoittaa?” mutta en tiedä minne muuallekkaan.
Joo tää ei tosiaakaan ole ehkä ihan oikea paikka 🙂 Kirjoita sama vaikka demi.fi sivulle 🙂
Ei sulla oo mitenkää ihmeellinen haave, tai sitten meitä on kaks.
Mä oon jo vuosia halunnu vaan lähtee jonnekkin, mennä ulos ja päätyä johonki jossa on yön ja jatkaa taas eteenpäin. En vaan oikeen yksin uskalla eikä oo ketään kenen kanssa lähtis. Haluisin lähtee peukalokyydillä menemään, osittain myös kävellen. Haluisin tuntea sen miten vähällä omaisuudella pärjää. Olen kyllä vaelluksella käynyt mutta tämä olisi vähän eri juttu. Ruuat ostettais matkan varrella sit kun siltä tuntuu jne.
Mä haluisin myös joskus asuu sellases mummon mökis, punaset seinät ja valkoset ikkunan pielet ja ne tietyt punaset kukat ikkunas. Oma koira ja ehkä muitakin elukoita, ihana mies ja sellasta.. Sitä mökkiä vähän kunnostettais ja se olis sisustukseltaan vähän retro ja kierrätystavaroita löytyis.
Periaatteessa kai sinun haaveesi on hiukan helpompi toteuttaa, rohkeasti vain.
-Maissi 🙂🌻