Forever in my heart?
Moi
Siit on nyt noin kolme kuukautta, kun jätin poikaystäväni. Hän oli mun eka poikkis ikinä. Ja mä rakastin tätä tyyppiin tosi paljon, ehkä vähän liikaakin. Mä menin tosi paljon sen mukaan mitä tää jätkä halua. Mun raja meni vasta seksissä.. Mun oli tosi hyvä olla tän ihmisen kanssa, mutta jossain vaiheessa jotenkin rasituin liikaa en enää jaksanut elämääni. Ja poikaystäväni käytös ei yhtään piristänyt mieltäni, hän esitti koulussa välillä kuin en merkkaisi hänelle mitään. Hän kyllä hymyili minulle mutta ei puhunut, koska hän pelkäsi että joku olisi voinut tajuta että olemme yhdessä. En ymmärtänyt tätä ajattelutapaa, kun hän puhui silti muille. Noh lopulta jotenkin ”pakoon” loppuun ja ajattelin että ensi askel parempaan on tehdä ero ja keskittyä oman mieleni hyvin vointiin paremmin. (Olin myös muuten masentunut).
Nyt erosta on vasta 3 kuukautta mutta voin nykyään paremmin, enää minua ei harmita paljon mikään muu kuin eksäni. Haluaisin yhä olla ystävä hänen kanssaan. Taidan olla tosi itsekäs. Lisäksi haluisin unohtaa tunteeni häntä kohtaan ja ihastus johonkin uuteen. Olisko jollain jotain vinkkejä, miten tää onnistuisi? 🙈
Hei suzuux!
Kaipaatko eksääsi ja sitä mitä teillä oli? Oletko miettinyt eron hyviä puolia? Tiedän kokemuksesta että ero ei ole aina helpoin vaihtoehto, mutta joskus kannattavin.
Jaksamisia sinulle🙂🌻
Ester01 kirjoitti 9.1.2016 21:51
Hei suzuux!
Kaipaatko eksääsi ja sitä mitä teillä oli? Oletko miettinyt eron hyviä puolia? Tiedän kokemuksesta että ero ei ole aina helpoin vaihtoehto, mutta joskus kannattavin.
Jaksamisia sinulle🙂🌻
Moi!
Juu kaipaan tosi paljon sitä mitä mulla ja mun eksällä oli. Jotenkin se aika oli tosi taianomaista ja mä tiesin, että se ihminen oli täysin omasta tahdostaan mun kanssa, koska ei meitä sitonut mikään ns pakottava side.
Erossa oli aika paljon monenlaisia puolia. Syitä oli että jäbällä ei ollut aikaa enää loppuvaiheessa eikä se halunnut puhua mulle koulussa, ite en uskaltanu mennä puhuun sille aina kun se oli käytökseltään niin sellanen. Se myös oli kova puhuu muille tytöille paitsi mulle.. Mulla oli myös alkanut tulee tosi paha olo syksyn mittaan enkä osannut kertoo tästä sille pojalle. Aloin myös pelkään että meitä ei oo tarkoitettu toisillemme kun yhtäkkiä kaikki ympärillä hoki että tää jätkä ja yks toinen tyttö sopis täydellisesti yhteen. Kaikki lähti siit ku sanoin leikkimielisesti mun ystävälle että noistahan tulis hyvä pari..
Erossa huonoja puolia oli se että tää jätkä kohtelee mua nykyään kun olisin tehnyt jotain paljon pahempaakin sille ja varsinkin mun läsnäollessa esittää yrittävänsä iskee joka ikistä tyttöö. Ei siin mitään mut ollaan samalla luokalla ja joudutaan tietenkin oleen tekemisissä toistemme kaa. Se ei ees puhu mulle. Eniten tässä sattuu se että rakastan sitä ihmistä osittain viäkin, kai se on ihan luonnollista mut en tiä miten unohtaa. Olin jo melkein unohtanut suurimman osan tunteistani sitä kohtaa kun se alko taas esittää että vihaa mua eikä mulle voi puhua. Edes sen kaveri ei puhu mulle ja oon sen pari ruotsin tunneilla että hyvin menee. Kaiken lisäks kaveri varmaa lätkäs mun eksään, jonka kaa se sääti joskus aiemmin.. Oonko itsekäs kun toivon että nää kaks ihmistä ei ala seurustelee? Haluun mun kaverille kaikkee hyvää, mut en ton jätkän kanssa.. Mitä mä teen? Tuun hulluks. (Anteeks epäselkee selitys)
suzuux kirjoitti 10.1.2016 17:10
Ester01 kirjoitti 9.1.2016 21:51
Hei suzuux!
Kaipaatko eksääsi ja sitä mitä teillä oli? Oletko miettinyt eron hyviä puolia? Tiedän kokemuksesta että ero ei ole aina helpoin vaihtoehto, mutta joskus kannattavin.
Jaksamisia sinulle🙂🌻Moi!
Juu kaipaan tosi paljon sitä mitä mulla ja mun eksällä oli. Jotenkin se aika oli tosi taianomaista ja mä tiesin, että se ihminen oli täysin omasta tahdostaan mun kanssa, koska ei meitä sitonut mikään ns pakottava side.
Erossa oli aika paljon monenlaisia puolia. Syitä oli että jäbällä ei ollut aikaa enää loppuvaiheessa eikä se halunnut puhua mulle koulussa, ite en uskaltanu mennä puhuun sille aina kun se oli käytökseltään niin sellanen. Se myös oli kova puhuu muille tytöille paitsi mulle.. Mulla oli myös alkanut tulee tosi paha olo syksyn mittaan enkä osannut kertoo tästä sille pojalle. Aloin myös pelkään että meitä ei oo tarkoitettu toisillemme kun yhtäkkiä kaikki ympärillä hoki että tää jätkä ja yks toinen tyttö sopis täydellisesti yhteen. Kaikki lähti siit ku sanoin leikkimielisesti mun ystävälle että noistahan tulis hyvä pari..
Erossa huonoja puolia oli se että tää jätkä kohtelee mua nykyään kun olisin tehnyt jotain paljon pahempaakin sille ja varsinkin mun läsnäollessa esittää yrittävänsä iskee joka ikistä tyttöö. Ei siin mitään mut ollaan samalla luokalla ja joudutaan tietenkin oleen tekemisissä toistemme kaa. Se ei ees puhu mulle. Eniten tässä sattuu se että rakastan sitä ihmistä osittain viäkin, kai se on ihan luonnollista mut en tiä miten unohtaa. Olin jo melkein unohtanut suurimman osan tunteistani sitä kohtaa kun se alko taas esittää että vihaa mua eikä mulle voi puhua. Edes sen kaveri ei puhu mulle ja oon sen pari ruotsin tunneilla että hyvin menee. Kaiken lisäks kaveri varmaa lätkäs mun eksään, jonka kaa se sääti joskus aiemmin.. Oonko itsekäs kun toivon että nää kaks ihmistä ei ala seurustelee? Haluun mun kaverille kaikkee hyvää, mut en ton jätkän kanssa.. Mitä mä teen? Tuun hulluks. (Anteeks epäselkee selitys)
En oikein osaa auttaa sinua,mutta suosittelisin että puhuisit pojan kanssa, tiedän ettei se välttämättä hirveän helppoa,mutta yritä edes 🙂.
Kuinka läheinen olet kaverisi kanssa joka on lätkässä eksääsi, meinaan jos pystyisit kertomaan tunteistasi hänelle,hän kyllä ymmärtää.
En oikein osaa auttaa enempää.
Kiitos vastauksestasi Ester01.
Olen yrittänyt puhua kyseisen pojan kanssa, mutta kaikki yritykset valuu ku viemäristä alas. Aluks yritin kasvokkain, mutta kun näin sen ihmisen reaktion muhun, rohkeus loppu. Whatsapisskin yritin ja poika puhukin kuin kaikki ois nyt ihan okei meidän välillä, mutta sen käytös ei muuttunu tippaakaan. Paitsi pahempaan suuntaan.
Mä oon kyl ihan semi läheinen tän mun ystäväni kanssa, mutta en mä osaa puhua sille tästä jutusta. Jotenkin se olis liian itsekästä. Mutta kiitos neuvoista! 🙂