Otsikko harvinaisen järkevän kuuloinen. En ole ennen kirjoittanut tänne, älkää syökö siis jos teen jonkinlaisia virheitä.

Mä voisin aloittaa ihan alusta. Kun olin 13, juuri aloittanut 7 luokan, masennus iski ensimmäistä kertaa. Tuli riitaa parhaan kaverini kanssa ja hän käänsi muutkin kaverimme mua vastaan. Olin yksin ja mua sattui niin paljon henkisesti, että turruin ihan. En muista noista ajoista paljoakaan, en kommunikoinut ihmisille perheen ulkopuolella. Noin vuoden jälkeen kaikki meni parempaan päin, sain uusia kavereita ja olin ex-bff:ni kanssa ihan ok väleissä. Tunsin itseni henkisesti heränneeksi, join alkoholia ja viiltelin vain koska tunsin olevani niin elossa. Kiinnostuin myös huumeista ja löysinkin helposti reseptivapaasti saatavan lääkkeen jolla saa päänsä kivasti sekaisin. En uskalla kertoa lääkkeen nimeä tässä, ettei kukaan ota mallia, mutta en valehtele.

Kaikki meni hyvin kunnes ysiluokan syksyllä ihastuin itseäni nuorempaan tyttöön ja aloimme seurustella. Olen siis tyttö itsekkin ja suhteemme aiheutti suurta kohua ahdasmielisten ihmisten täyttämässä pikkukaupungissamme. Suhde päättyi lyhyeen, koska tyttöystäväni tykkäsi sittenkin pojista. Kaverit olivat kaikonneet kun olivat kuulleet seurustelusta ja hän oli ainoa mitä mulla oli. Pakenin eron ja koulukiusaamisen tuskaa tällä aijemmin mainitsemallani lääkkeellä. Käytin sitä pari kertaa viikossa yli kuukauden ajan. En muista tästä ajasta mitään. Joulukuussa lopetin käytön hetkeksi vain huomatakseni että jouduin sittenkin käsittelemään eroa. Vajosin lähes samanlaiseen tilaan kuin seiskaluokalla.
Tammikuussa tilanne muuttui, kerran musiikkia kuunnellassani tunsin yhtäkkistä euforiaa. Masennus oli kadonnut ja tilalla oli loppumaton onnellisuus ja energisyys. Olin maailman huipulla, kunnes sekin loppui kuin seinään. Otin lääkkeen taas käyttöön ja suurin osa helmikuusta onkin pois muististani.

Sen jälkeen oli yksi onnellinen kausi, mutta masennus on alkanut taas. Pelkään sortuvani lääkkeisiin taas. Mua väsyttää, olen ahdistunut ja epätoivoinen. Tiedän etten elä enää pitkään tällä menolla. En halua kuolla, mutta tiedän kuolevani. Viimeksi käyttäessäni lääkettä, näin vaikutuksissa 13-vuotiaan itseni. Kuulostaa sekopäiseltä, mutta se on ollut tähän asti motivaationa lopettaa. En tiedä kauanko pystyn tämän avulla hillitsemään itseäni.
Olen käynyt psykologilla puhumassa, mutta siitä ei ole juurikaan apua. Suositeltiin vain unilääkkeitä, sillä hyvinä aikoina valvon paljon. Mulle on siellä myös puhuttu kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, mutta en itse usko siihen. Se onnellinen, hyvän itsetunnon omaava, energinen ja levoton ihminen on se joka olen. Masennus vain peittää sen ihmisen ja muuttaa elottomaksi ja säälittäväksi.

Miten kestän tämän helvetin taas kerran? Ja miten kestän se n sekoittamatta päätäni? En halua enää tuhota aivosolujani ja mustia aukkoja muistiin.😯🗯️