Mulla oli ihan sama juttu joka alko siitä kun tuli tosi mullistava elämänmuutos. Oksensin kun jännitti ja ahisti ja ruokahalu meni totaalisesti. Eikä se ollu mitään bulimiaa, tuli vaan fyysisesti paha olo enkä voinu sille mitään. Tiiän miten kauheeta se voi olla.
Onko sulla mitään muuta ollu/on sun elämässä mikä sua selvästi ahistaa? Onko kaikki elämässä muuten hyvin? Ja sit yks juttu että nukutko tarpeeks? Koska mulla oli sillein että mitä vähemmän nukuin niin sitä ennemmän oli paha olo jne. Liikunta autto kohottamaan ruokahalua mutta jos on ihan heikossa kunnossa niin ei sitä valttämättä jaksa.
Mutta pääsin tuosta kaikesta pois, jäi vaan sosiaalinen pelko syömistilanteissa että ”mitä jos oksennan?” Onko sulle tullu mitään semmosta? Nyt jos ammattiapuakin saat niin tilanne toivonmukaan korjaantuu.
Voimia
🙂🌻
Tämä viesti siis Sirenan alottamalle "ahdistus kuin noidankehä" (viesti alla) ja vahingossa loin uuden keskustelun...
Sirena kirjoitti 2.1.2008 12:35
Minulla on ollut jo pari kuukautta enemmän tai vähemmän ahdistunut olo. Ärsyttää, kun joka välissä tulee huono olo, siis fyysisestikin, vaikka ei olisi mitään syytä. Ruokahalu on olematon, en saa vain alas paljon mitään... Huolestuttaa, kun laihdun hirveää vauhtia... 😯🗯️
Koko juttu lähti kai siitä, kun seurustelin erään pojan kanssa, joka asuu valitettavasti ulkomailla. Kaukosuhde mietitytti, oli jotenkin epävarma ja levoton olo koko ajan, kun toinen ei ollut siinä lähellä, oli vaikea enää määritellä omiakaan tunteita.
No, enää en sitten seurustele, kun oli niin vaikea olla. Välitän tosi paljon pojasta vieläkin ja pidämme yhteyttä yhä, emme vain seurustele.
Mutta ahdistuspa ei lähtenytkään. Vaikka minkälaisia tunteita olen suhteen päättymisen jälkeen käynyt läpi, mutta kun en vain meinaa päästä siitä oudosta levottomuuden tunteesta yli. Nyt minulla ei ole paineita, että loukkaisin poikaa olemalla kauhean epävarma meidän suhteestamme, en ole hänelle enää vastuussa mistään. Silti ahdistaa 😞 Kysymys kuuluukin oikeastaan, että liittyykö tämä paha olo enää ollenkaan tähän poikaan. Vaikka ongelmallinen suhde olikin ahdistuneisuuden laukaisijana, tuntuu, että olen nyt pikemminkin jäänyt jonkinlaiseen noidankehään. Ahdistus on ikään kuin tapa minulle nyt. Joka päivä tulee paha olo, mikä tarkoittaa, että juuri mitään en saa syötyä, ja usein ahdistuneisuus laukeaa sillä, että oksennan. 🤔 Jonkin verran osaan kontrolloida tuota kyllä, mutta välillä paha olo vaan saa yliotteen...
Saan tähän ongelmaan ammattiapua kyllä jo, tahtoisinkin kuulla vain, onko minulla kohtalontovereita. Onko joku joutunut samantyyppiseen kierteeseen? Voisi auttaa jos kuulisi ettei tappele yksin tällaisen ongelman kanssa. 🙂🌻
Shadow_child kirjoitti 24.1.2008 4:52
Onko sulla mitään muuta ollu/on sun elämässä mikä sua selvästi ahistaa? Onko kaikki elämässä muuten hyvin? Ja sit yks juttu että nukutko tarpeeks? Koska mulla oli sillein että mitä vähemmän nukuin niin sitä ennemmän oli paha olo jne. Liikunta autto kohottamaan ruokahalua mutta jos on ihan heikossa kunnossa niin ei sitä valttämättä jaksa.
Hmm no minulla tosiaan se ainakin lähti siitä kun oli vaikeuksia ja epävarmuutta omista tunteista tuossa kaukosuhteessa poikakaverin kanssa, mutta sitten se vain jäi päälle. Ihan hyvin kai kaikki on nyt, mitä nyt vähän tuntuu välillä jotenkin "tasapainottomalta", mutta perusasiat on kyllä kunnossa...🙂 Ihan hyvin nukunkin nykyisin, ja itse asiassa on jo alkanut mennä paremmin viime aikoina.
Mutta pääsin tuosta kaikesta pois, jäi vaan sosiaalinen pelko syömistilanteissa että "mitä jos oksennan?" Onko sulle tullu mitään semmosta? Nyt jos ammattiapuakin saat niin tilanne toivonmukaan korjaantuu.
Hienoa että sinullakin on mennyt jo paremmin🙂 Minullekin on jäänyt jotain ikäviä juttuja tuosta. Välillä, joskin enää onneksi aika harvoin, tulee tunne etten saa alas mitään ja tulee sellainen kuvotuksen tunne... Mutta sitten se menee yleensä aika pian ohi. Enää en juurikaan joudu pelkäämään että entäs jos oksennan jossain tilanteessa taas, mutta eipä siitä pitkä aika ole kun aina jouduin pelkäämään ja pohtimaan sitä. Ja sitten helposti tulikin paha olo, kun pelkäsin. Tällä lailla...
Kiitos kun kirjoitit, mukava tosiaan kuulla ettei ole yksin. 🙂 Toivotaan että päästäisiin tällaisesta vielä ihan lopullisesti eroon. 🙂🌻