maanvaiva kirjoitti 5.1.2010 3:42
No hui, sinulla vasta voikin olla vaikiaa, eläväinen. Joko uskallisit mennä sinne takaisin?
Minulla oli hetken aikaa tosi vaikiaa, kun aloin muistamaan mitä tein mummon kanssa lapsuudessa. Oli kuin olisin dvd:tä takaisinpäin kelannut. Koskaan ennen en ole muistanut kuinka kävin musiikkileikkikoulua Leppävaarassa ja mummo oli sinä aikana siinä kauppakeskuksessa ja sitten tapasimme juna-asemalla. Muistin jopa, että sisko ja veli kävi koulua Suvelassa ja sen että siinä oli kirjasto. Kaikki tuo tuli silmieni eteen kun kerrottiin uutisia vaikka en pahemmin lapsuuttani ole muistanut.
Kumma kyllä, luulen, että uskaltaisin taas mennä Sellon Prismaan. Onni onnettomuudessa on, että en nähnyt ampumista. Muutoin muistoni tapahtumasta olisivat vielä kipeämpiä. Tärkeä en ole kuitenkaan vain minä vaan me kaikki!
Kuinka te muut jaksatte? Oletteko saaneet jakaa tunteitanne muiden kanssa? Vaikka ette olisikaan olleet paikan päällä, niin älkää väheksykö mahdollista ahdistustanne. On hienoa, jos ette ole antaneet kovan maailman kovettaa itseänne. Tehän välitätte siitä, mitä ympärillänne tapahtuu.
Niin kamala kuin tapahtuma olikin, niin tapaus on yksittäinen. Kyse ei myöskään ole hyökkäyksestä S-ryhmää kohtaan vaan sairaista ihmissuhdevaikeuksista. Siksi ei S-ryhmän myymälöiden välttely yleensäkään ole tarpeen.