Hei! olen 19- vuotias nainen ja päätin lopettaa 2 vuotta kestävän parisuhteen vain 2 päivää sitten. Lopetin parisuhteen, koska minusta vain ei tuntunut täysin hyvältä olla siinä. Miesystäväni oli minua 6 vuotta vanhempi ja hänellä on erilaiset tavoitteet elämässä ja tulevaisuudessa. Hän oli valmis sitoutumaan koko loppuelämäksi, kun minä en ollut. Minua ahdisti se, että minun nuoruuteni menisi tässä parisuhteessa olessa. Tiesin kuitenkin haluavani elää eri tavalla. Näitä tuntemuksia minulla on ollut vuoden ajan ja ne pikkuhiljaa ahdisti enemmän ja enemmän. Pian tajusin, että asia ahdisti, koska tiesin, että päätös tulisi tehdä jossain vaiheessa.
Tunnen hirveää syyllisyyttä ja huonoa omatuntoa päätöksestäni. Tunnen olevani hirveä ihminen, kun särjin entisen miesystäväni sydämmen. ☹️ Hän on aina kohdellut minua hyvin eikä tehnyt minulle koskaan mitään pahaa. Siksi minun on vaikea hyväksyä se, että tein silti mitä minun piti tehdä. Minusta tuntuu pahalta ajatella, että hän itkee/suree minun takiani jossain. Olen huolissani, kuinka hän tulee pärjäämään.
Olen huolissani myös siitä, että miten minä tulen pärjäämään ja tulenko ikinä selviämään tästä? Muuttuuko elämäni koskaan hyväksi ja olenko koskaan enään onnellinen? Mietinkö ja itkenkö miesystäväni perään vielä vuoden päästä? Kuinka kauan tämä tuska kestää? Minulla ei ole paljoa ystäviä, koska vietin viimeiset 2 vuotta niin paljon aikaa entisen miesystävän kanssa. Ikävöin häntä ihan hirveästi ja haluaisin tulevaisuudessa olla ystäviä, mutta miten kauan kestää, että se on mahdollista?
Aijon kyllä hankkia itselleni psykologilta apua kahdesti viikossa. Yritän keksiä tekemistä ja hankkia ystäviä lisää. Muutan eri ympäristöön missä äitini on luvannut olla kanssani mahdollisimman paljon. Hankkiuduin kuvista yms. mitkä muistuttavat entistä miesystävääni.

Kaipaisin vertaistukea ja myös tarinoita, kuinka joku muu selvisi tästä? Laittakaa viestiä rohkeasti. Kiitos, että luit.