Erilaisuus - siunaus vaiko kirous
Mun tarinani on vois sanoo jo aika klassinen, kun on näitä muiden tarinoita lueskellut. Mua on siis viimeiset kymmenen vuotta, eli se aika mitä on koulua käynyt, kiusattu koulussa. Ei mitään fyysistä väkivaltaa, mut käytävillä haukkumista ja jatkuvaa syrjimistä ☹️ .
mun koulussa on pieni tyttöporukka jotka oikeen työksensä haukkuu mua ihmisille jotka ei mua ees kunnolla tunne, ja antaa näin kaikille ihan törkeen kuvan musta..
Mua pelottaa kävellä ihmisten ohi kun mä pelkään niiden alkavan heti puhuun musta pahaa, luokassa en uskalla vastata kysymyksiin vaikka tietäisinki vastauksen, aamulla kun katon itteeni peiliin alan itkeen kun muistelen mitä mun ulkonäöstä ollaan puhuttu.Oon kamalan säikky ja pelkään muita ihmisiä ja heidän mielipiteitään enemmän ku mitään muuta.. 😟 itseluottamuksestakaan ei oo mitään jäljellä..
Mulla ei oo kun muutama kaveri siellä koulussa, eikä nekään aina mun kanssa oo.
Tää asia on vainonnu mua ihan pienestä asti. En pysty yöllä nukkuun koska pelkään huomista,itken yksin huoneessani ja paiskon tavaroita päin seiniä, oon joskus miettiny itsemurhaakin😞
Sitä rupee ajan kuluessa uskoon niihin juttuihin joissa sanotaan et mä oon tyhmä,ruma, säälittävä.. miettikää kun teille puhuttaisiin tollai kymmenkunta vuotta.
Vanhemmille oon asiasta puhunu, mut ne luulee asian olevan jo kunnossa. En halua et koulussa aletaan puhuun musta kantelupukkina kaiken muun ohella.
Oon monta kertaa löytäny itteni sillalta tuijottamasta alas veteen ja miettien miltä hukkuminen tuntuis. Mä en halua kuolla, mut en kyllä jaksa elää tätä samaa helvettiä jokapäivä uudestaan.. 😞
mitä mun pitäis tehä..?