Epävakaus/masennus
Tämä on ensimmäinen viestini täällä, epätoivon keskellä en oikein löydä mitään muutakaan outlettia. Olen kärsinyt jonkinlaisesta epävakaudesta jo vuodet. Vakavasta (psykoottisesta) masennuksesta ja itsetuhoisuudesta myös. Tällä hetkellä tanssin aika reunalla, esim. tänään en pystynyt tekemään parin viikon takaisia koulutehtäviä itkemättä sellaista järkyttävää huutoitkua. Pari päivää sitten huusin eräälle henkilölle puhelimessa todella merkityksettömästä asiasta, ja puhelun jälkeen itkin yli 2h itsesyytöksissäni ja veren pesemisessä meni KAUAN. Toisaalta on hyviäkin hetkiä, mutta ne menee tavallaan ”yli” ja saatan itkeä monet tunnit siitä miten onnellinen olen ja ylistää jokaista maanpäällistä asiaa. Tämä on lievästi sanottuna todella syvältä, monesti olen ollut konkreettisesti valmis tappamaan itseni, mutta en ole uskaltanut – ja syytän itseäni tavattomasti siitä, etten edes osaa tappaa itseäni. Syviä viiltelyarpia minulla on reilusti yli 300 ja vihaan itseäni. Mielialalääkkeitä kokeiltu kahdeksaa erilaista, en ole hyötynyt millään tavalla, päinvastoin. Terapia ei auta, osasto ei auta. En jaksa enää, haluan tappaa itseni, mikään ei auta. Mitä tässä vaiheessa voi enää edes tehdä, kun ammattiavustakaan ei ole hyötyä? En JAKSA ENÄÄ. Kuolema tuntuu tässä vaiheessa hyvin luonnolliselta ja parhaimmalta vaihtoehdolta.
Moi.
Älä tapa itseäsi.
Sä voit vielä nousta tästä.
Pystyisitkö soittamaan hätänumeroon ja vaatimaan itsellesi apua. Ottavat varmasti sut vakavasti kun sanot mikä tilanne on. Sua voidaan kyllä auttaa, kunhan löytyy sellainen auttaja joka ymmärtää sun tilannetta aidosti.
Halaus.
Älä luovuta.
Soita itsellesi apua. Tästä noustaan vielä. 🙂🌻
Kiitos viestistäsi, mutta ei soittaminen hätänumeroon mitään auta. Heittävät vain suljetulle, jossa vointi huononee entisestään (tiedän useasta kokemuksesta). En yksinkertaisesti kestä sitä paikkaa enkä jaksaisi kokea enää yhtäkään sairaalareissua. Niistä on ollut tähän mennessä vain haittaa.
Ennen kuin tapat itseni niin kannattaa yrittää myös muita hoitoja kuin mitä lääkärit määräävät.
Itsemurha on myös tavallaan myös lohduttava ajatus. Olen itse valmis tappamaan itseni jos asiat joskus menevat todella huonosti. Ja en tunne enää syyllisyyttä itsemurha-ajatuksista ja se on vapauttanut minua.
Mihin viittaat muilla hoidoilla?
Suomessa on sellainen yhdenhoidon kulttuuri, josta ei saa poiketa. Ja jos joku lääkäri puhuu tätä vastaan hänet irtisanotaan (http://www.hs.fi/talous/a1430885008004).
Lääkäreillä on vain ohjekirja jota he seuraavat ja siitä ei saa poiketa.
Ulkomailla on kuitenkin tehty monenlaisia tutkimuksia joista on saatu positiivisia tuloksia masennuksen hoidossa. Suurin osa näistä hoidoista ei tule Suomeen, vaan hoitoja pidetään "sopimattomana" Suomessa. Toisin sanoen hoitokulttuuri on todella ahdasmielinen täällä päin. Ja jos ryhtyisin sanomaan jotain konkreettista niin mukavat moderaattorit varmaan poistaisivat minun kommenttini. Ehkä sinun pitää itse löytää sinulle sopiva hoito ja tutkia asioita laajemmin. Varsinkin jos olet jo vuosia ollut hoidossa eikä mikään auta.