herään joka aamu uneen. tätä on jatkunu jo 2kk joka helvetin päivä. en enää jaksa. oon menettäny toivon. ☹️ en enää liiku missään. lopetin lukion. en näe ketään ystävistäni, olin ennen mitä pirtein sielu, aina joka juhlissa iloisena ja sosiaalisena. en ole käynyt poikaystävälläni kuukauteen. ainoa minkä hyväksyn on se että hän tulee tänne mutta tällä viikolla en edes oo pystyny siihe☹️ rakastan häntä yli kaiken mut en vaa haluu olla, haluun nukkua pois kaiken tuskan. masennuslääkkeitä olen käyttänyt jo 4vuotta, joskus auttoivat, ei enään. käyn nuorten psyk. kerran viikossa, mutta sekään ei autan en tiedä kauanko jaksan enää, ajatukseni harhailevat itsemurhan parissa. En halua enää elää tätä valhetta, haöuun elää niin kuin ennen☹️ haluun että kaikki tuntuu taas todelliselta. vihaan tätä tunnetta. ei painajaisessa ole kiva elää. kenelläkään sama jatkuva unessa elämisen tunne?
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.